Minimoi hirvieläinkolarin riskit – mutta mitä tapahtui Leenalle!

Hirvitalousaluesuunnittelija Joni Saunaluoma Seinäjoelta kertoo, että maamme pohjoisosissa metsästyskausi alkaa muuta maata aiemmin, sillä sinne tulevat myös lumi ja pimeät yöt ensimmäisenä. Niistä molemmat hankaloittavat pyyntiolosuhteita.

Pienempien hirvieläinten, kuten valkohäntäpeuran, metsäpeuran ja metsäkauriin, metsästys alkaa viimeistään 26.9. ja kestää helmikuun puoliväliin saakka. Kaikenkokoiset hirvieläimet ovat vaaraksi eritoten moottoripyöräilijöille, jotka voivat menettää ajokkinsa hallinnan pieneenkin eläimeen törmätessä. Autoilijoille vaaraa aiheuttavat hirvien lisäksi erityisesti valkohäntäpeurat.

– Suurin hirvikolaririski kestää syyskuusta marraskuulle. Hirvien kiima-aika ajoittuu syksyyn, jolloin etenkin uroshirvet siirtyvät paikasta toiseen muita ajankohtia aktiivisemmin. Samoihin aikoihin hirvet muuttavat kesälaitumilta talvilaitumille, jonne ne asettuvat joulukuuhun mennessä. Hirvet liikkuvat mieluiten aamu- ja iltahämärissä, joten pimenevät aamut ja illat ovat hirvieläinonnettomuuksien riskiaikoja. Lisäksi sateinen tai sumuinen sää huonontaa näkyvyyttä, minkä vuoksi autoilijan on hankala tummia hirviä havaita.

Viime vuonna Suomessa sattui 12 842 hirvieläinkolaria. Suurimmassa osassa, yli 6 300 kertaa, toisena osapuolena oli valkohäntäpeura. Toiseksi entinen onnettomuuksiin joutuivat metsäkauriit. Metsäkauriskolareita ajettiin viime vuonna lähes 5 000 kappaletta.

– Peurakolarimäärä on 2000-luvulla kasvanut selvästi kannan runsastuessa. 2020-luvulla kanta on pienentynyt ja samoin kolarit ovat hieman vähentyneet vuoden 2020 huipputasolta. Viime vuonna kolarimäärät lähtivät taas kasvuun verrattuna vuoteen 2024.

Hirvet olivat osapuolina onnettomuuksissa hieman vajaat 1 500 kertaa. Jos hirvi tielle hyppää, kannattaa pyrkiä väistämään peräpäästä. Hirvi ei yleensä käänny kesken matkan, joten silloin auto osuu eläimeen mahdollisimman vähän. Pelti todennäköisesti rytisee joka tapauksessa, mutta ihmisen loukkaantumisriski pienenee.

Ota varoitukset vakavasti

Myös hirvenmetsästys saa hirvet liikkeelle. Omalla toiminnallaan voi vaikuttaa myös metsästyksen mukanaan tuomaan hirvikolarivaaraan.

– Jos metsästäjä viittoo tien pientareella, on se merkki siitä, että hirvi on tulossa tielle. Silloin on syytä nostaa jalkaa kaasulta ja hidastaa vauhtia. Hirvimiehet eivät huvikseen huido autoilijoille, joten heidän varoituksiinsa kannattaa suhtautua vakavasti.

Teiden varsilla on toisinaan myös keltaisia plakaatteja, joissa lukee ”metsästys käynnissä”.

– Myös tällaisen kyltin nähtyään kannattaa seuraavat pari kilometriä ajella hitaammin ja tarkkailla tien reunoja. Näillä alueilla hirvi säntää todennäköisimmin tielle.

Joni Saunaluoma muistuttaa, että samaan aikaan kannattaa varoa myös metsästykseen osallistuvia koiria ja metsästäjiä, sillä hirvien lisäksi myös jahtiporukkaa liikkuu alueella.

Hirvieläinten vaarasta kertovien merkkien paikat tarkoin harkittuja

Hirvivaara-merkit on asetettu sinne, missä sarvipäät ylipäätään mieluusti kulkevat ja missä hirvionnettomuuksia sattuu usein. Joni Saunaluoma kertoo, että maastonmuodot ohjaavat hirviä kulkemaan tietyistä paikoista, ja hirvivaaramerkit asetetaan näille alueille. Joillakin tieosuuksilla on käytössä optimaalinen varoitusjärjestelmä, jossa hirvivaaramerkin päällä välkkyy valo silloin, kun hirvikolaririski on suurimmillaan.

– Optimaalisen varoitusjärjestelmän tarkoituksena on huomauttaa tielläliikkujia, että nyt kannattaa ajaa erityisen tarkkaavaisesti.

Joni Saunaluoma muistuttaa, että erityisesti Kainuussa ja Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla liikkuu myös metsäpeuroja, jotka ovat suurikokoisia hirvieläimiä. Metsäpeuroista varoittavaa liikennemerkkiä kannattaa myös totella.

– Metsäpeurakolareita sattuu Suomessa hieman vajaa sata vuodessa. Metsäpeurat viihtyvät kangasmaastoissa, joten niiden läpi menevillä teillä voi metsäpeura-alueella sattua useampi kolari vuodessa.

Hirvieläimistä helpoimmin bongaa pienikokoisen metsäkauriin. Se asuu ihmisten läheisyydessä ja on päivälläkin aktiivinen eläin, ja liikkuukin mielellään aamu- ja iltapäivisin.

Teksti: Pia Kilpeläinen
Kuva: Joni Saunaluoma

KAINALOJUTTU: 

Toisesta autosta tuulilasiin kimmonnut peura 

Marraskuisena aamuna vuonna 2022 sairaanhoitaja Leena Isoniemi ajoi yövuorosta kotiinsa Lammille. Vastaan tullut auto törmäsi peuraan, joka sinkoutui suoraan Leenan auton tuulilasiin. Leena ei ehtinyt tehdä mitään.

Törmäyksen jälkeen hänen autonsa jatkoi matkaansa noin kilometrin ja päätyi pellolle. Leena jäi puristuksiin autoon, ja palokunta joutui irrottamaan sen katon. Pelastustöiden aikana hänen sydämensä pysähtyi. Leenaa elvytettiin pellolla 15 minuuttia ennen kuin sydän saatiin jälleen lyömään.

Onnettomuus aiheutti Leenalle vakavan aivovamman ja lukuisia muita vammoja. Hänen aivoistaan löytyi noin viiden senttimetrin verenpurkauma, oikea silmä ja sitä ympäröivät rakenteet vaurioituivat pahoin ja molempiin käsiin tuli vammoja. Viikko ennen onnettomuutta ja noin kolme viikkoa sen jälkeen ovat kadonneet hänen muististaan kokonaan.

Pitkän sairaala- ja kuntoutusjakson jälkeen Leena pääsi takaisin kotiin. Paluu entiseen elämään ei kuitenkaan onnistunut. Hän yritti useaan otteeseen palata rakastamaansa päivystystyöhön, mutta aivovamman aiheuttama väsyvyys ja muut oireet tekivät työnteosta mahdotonta.

– Siihen asti olin koko ajan haaveillut, että pääsen takaisin työhöni. Olen rakastanut päivystystyötä.

Nyt Leena opettelee hyväksymään, että vakavasta onnettomuudesta selviytyminen ei tarkoittanut paluuta entiseen. Hänen tarinansa muistuttaa myös siitä, kuinka arvaamattomia hirvieläinonnettomuudet voivat olla: vaikka itse ajaisi rauhallisesti ja valppaana, eläin voi ilmestyä tielle – tai Leenan tapauksessa tuulilasiin – silmänräpäyksessä.

Teksti: Pia Kilpeläinen
Kuva: Leena Isoniemeltä