Selvitys: Nuorisotyön ammattilaiset jäävät sivuun nuorisorikollisuutta ehkäisevässä, valtakunnallisessa työssä

Ankkuritoiminta on yksi keskeisimmistä tavoista ehkäistä nuorten pahoinvointia ja rikoksilla oireilua Suomessa. Ankkuri on laajasti levinnyt moniammatillinen työmuoto, joka tarjoaa nuorille oikea-aikaista tukea heidän hyvinvointinsa parantamiseen ja rikosten ehkäisyyn.  

Toimintaa koordinoi sisäministeriö, ja työ perustuu poliisin, sosiaali- ja terveydenhuollon sekä nuorisotoimen asiantuntijoiden yhteistyöhön. Kuntaliitto osallistuu nuorisotyötä ja Ankkuritoimintaa kehittäviin kansallisiin yhteistyöryhmiin. 

Nuorisotyön osaamista ei hyödynnetä kaikkialla täysimääräisesti 

Selvityksen mukaan nuorisotyö jää useissa kunnissa Ankkuritoiminnan ulkopuolelle tai on mukana vain rajallisesti. Syitä tähän ovat muun muassa tiedonkulun haasteet, roolien tunnistamattomuus ja resurssipula sekä nuoristoimessa että poliisissa. Kuitenkin nuorisotyötä pidetään Ankkuritoiminnassa tärkeänä ja arvostettuna kumppanina. Nuorisotyöntekijöiden katsotaan tuntevan nuorten arkea, ilmiöitä ja toimintaympäristöjä sekä madaltavan nuorten kynnystä osallistua toimintaan.  

Tästä huolimatta nuorisotyön rooli ei toteudu kaikkialla tarkoituksenmukaisesti, myöskään silloin, kun nuorisotoimella olisi resursseja osallistua Ankkuritoimintaan. Erityisesti pienissä kunnissa koetaan, että tieto, resurssit ja osallistumismahdollisuudet keskittyvät suuriin kaupunkeihin. 

Sama haaste nousi vahvasti esiin myös vuoden takaisessa kyselyssä, eikä tilanne vaikuta valtakunnan tasolla parantuneen vuodessa. 

– Nuorisotyö tuo Ankkuritoimintaan ainutlaatuista tietoa nuorten elämästä, ilmiöistä ja arjen haasteista. Sen asiantuntemuksen vahvempi hyödyntäminen voisi tukea toimintamallin vaikuttavuutta merkittävästi. Koska resurssit ovat monissa kunnissa niukat, tarvittaisiin enemmän rohkeasti toimiala- ja kuntarajat ylittävää yhteistyötä, projektikoordinaattori Tatu Keitaanniemi pohtii. 

Ennaltaehkäisevä työ jää liian vähälle huomiolle 

Ankkuritoiminnan tavoitteena on puuttua ongelmiin mahdollisimman varhain. Selvityksen perusteella käytännöt painottuvat kuitenkin usein tilanteisiin, joissa huoli ja tilanne on jo eskaloitunut rikoksiin tai väkivaltaan ja johtanut rikosilmoituksiin ja/tai lastensuojeluilmoituksiin. Selvityksestä ilmenee, että nuoria ohjautuu toimintaan ylivoimaisesti eniten rikosilmoitusten ja lastensuojeluilmoitusten kautta.  

Vastaajat toivovat matalamman kynnyksen ohjausväyliä, laajempia mahdollisuuksia ohjata nuoria toimintaan sekä nykyistä vahvempaa painotusta varhaiseen puuttumiseen. Vastaajien mielestä rikos- tai lastensuojeluprosessi ei saisi olla ensisijainen tai ainoa reitti Ankkuritoiminnan piiriin.

Toimintamalliin kaivataan enemmän selkeyttä ja yhteisiä käytäntöjä 

Monissa kunnissa on epäselvää, miten Ankkuritoiminta alueella toimii, kuka voi ohjata nuoria toiminnan piiriin, miten tietoa vaihdetaan ja mikä eri toimijoiden rooli on. 

Sote-uudistus, resurssimuutokset sekä toiminnan paikalliset erot ovat lisänneet epävarmuutta toimintatavoista. Osa vastaajista kertoo havainneensa toiminnan supistumista tai hiipumista viime vuosina.  

Vastaajat toivovat yhteisten toimintatapojen vahvistamista, viestinnän kehittämistä sekä valtakunnallisen toimintamallin tunnettuuden lisäämistä. Tavoitteena on varmistaa, että nuoret saavat yhdenvertaisesti tukea asuinpaikastaan riippumatta.  

– Ankkuritoiminnan perusajatus on erittäin vahva: eri alojen ammattilaiset yhdistävät osaamisensa nuoren parhaaksi. Jotta toimintamalli voi vastata nykyisiin haasteisiin parhaalla mahdollisella tavalla, tarvitaan yhteistä ymmärrystä tavoitteista, riittäviä resursseja sekä toimivaa yhteistyötä kaikkien keskeisten toimijoiden välillä, Elsa Mantere sanoo. 

– Kuntaliiton tavoite seuraavalle hallituskaudelle on, että nuorten turvallisuutta edistävälle viranomaistyölle varmistetaan pysyvät ja riittävästi resursoidut yhteistyörakenteet esimerkiksi turvaamalla Ankkuritoiminnan kattavuus. Lisäksi järjestäytyneen rikollisuuden varhaisen vaiheen ennaltaehkäisyä on vahvistettava kehittämällä viranomaisten tiedonvaihtoa, yhteistä tilannekuvaa ja moniammatillista yhteistyötä erityisesti paikallistasolla, Tatu Keitaanniemi summaa.