Politiikkasuositus: Suomi tarvitsee metsäpolitiikan, jossa yhdistyvät metsien laadukas talouskäyttö ja luonnon hyvinvointi

”Metsiin kohdistuu valtavasti eri tavoitteita. Niiden odotetaan tuottavan vientituloja ja työtä, mutta samalla vahvistavan hiilinieluja, ylläpitävän luonnon monimuotoisuutta sekä tarjoavan virkistystä. Näitä ei voi saavuttaa politiikalla, joka tarkastelee metsien talouskäyttöä ja luonnon hyvinvointia toisilleen vastakkaisina vaihtoehtoina”, sanoo tutkimusjohtaja Paula Horne.

Seuraavassa hallitusohjelmassa metsäpolitiikka tulisi rakentaa viiden kokonaisuuden varaan:

Ensinnäkin metsien kasvusta, terveydestä ja ilmastokestävyydestä on huolehdittava aktiivisella metsänhoidolla. Toiseksi ympäristövelvoitteet on toteutettava vaikuttavasti ja oikeudenmukaisesti. Kolmanneksi yksityistä pääomaa on ohjattava metsien luonto-, ilmasto- ja vesistöhyötyjen rahoittamiseen. Neljänneksi metsävaratiedosta, neuvonnasta ja digitaalisista palveluista on rakennettava metsänomistajan ja metsään pohjautuvan arvoverkoston päätöksenteon infrastruktuuri. Viidenneksi puuta on ohjattava pitkäikäisiin ja korkean jalostusarvon tuotteisiin.

”Tavoitetilana tulee olla metsäsektori, jossa metsien taloudellinen tuotto kasvaa ensisijaisesti tuottavuuden, laadun ja jalostusarvon kautta, ei luonnon pääomaa heikentämällä. Metsien kasvukyvystä ja terveydestä huolehditaan, puuta käytetään tarkoituksenmukaisesti ja monimuotoisuudelle arvokkaat kohteet turvataan”, sanoo metsäekonomisti Matti Valonen.

Sekä talouskäytön että ympäristötoimien hyväksyttävyyttä voidaan vahvistaa

Hallituksen tulee uudistaa metsätalouden kannusteita, jotta metsänomistajaa voidaan kannustaa tekemään ratkaisuja metsiensä käytöstä riippumatta siitä, painottaako hän puuntuotantoa, luonnonhoitoa, hiiltä, virkistystä vai niiden yhdistelmää. Esimerkiksi puuntuotantoon soveltuvissa metsissä tulee kannustaa oikea-aikaiseen taimikonhoitoon, luontoarvoja tavoittelevissa metsissä esimerkiksi luonnonhoitoon tai ennallistamiseen.

EU:n ennallistamisasetuksen kansalliselle toimeenpanolle tulee asettaa ekologisten tavoitteiden lisäksi kustannusvaikuttavuutta, alueellisia vaikutuksia ja maanomistajien oikeusturvaa koskevat kriteerit. Hallituksen tulee sitoutua siihen, että yksityismaiden käyttörajoitukset tai ennallistamistoimet perustuvat vapaaehtoisiin sopimuksiin ja asianmukaisiin korvauksiin. Ennallistamisen pitää myös tukea maaseudun yrittäjyyttä.

Luonnon tilan parantamista ei voida rahoittaa yksinomaan julkisista varoista, joten niiden rinnalle tarvitaan yksityistä rahoitusta. Seuraavan hallituksen tulee asettaa tavoitteeksi toimivien luonnonarvomarkkinoiden syntyminen. Ensimmäisessä vaiheessa julkisen vallan tulee mahdollistaa ja rahoittaa kokeiluja, kehittää mallisopimuksia, vahvistaa neuvontaa sekä varmistaa yksinkertainen ja luotettava todentaminen.

”Metsien taloudellisen käytön hyväksyttävyys vahvistuu, kun luonnon tila paranee ja hyöty jakautuu laajasti. Vastaavasti ympäristöpolitiikan hyväksyttävyys vahvistuu, kun toimet ovat vaikuttavia, kustannukset jaetaan reilusti ja maaseudun toimeentulo huomioidaan”, sanoo metsäekonomisti Marjo Maidell.

Puuta on perusteltua ohjata korkean jalostusarvon tuotteisiin

Kansantalouden, työllisyyden ja resurssitehokkuuden kannalta on perusteltua ohjata puuta tuotteisiin, joissa jalostusarvo, vientipotentiaali ja käyttöikä ovat korkeita. Hallituksen tulee käynnistää puurakentamisen ja biopohjaisten rakennustuotteiden ohjelma, jonka painopiste on teollisessa mittakaavassa, kustannuskilpailukyvyssä ja viennissä.

Julkisissa rakennushankkeissa on otettava käyttöön yhdenmukainen elinkaarikustannusten ja hiilijalanjäljen arviointi. Lisäksi metsäbiotalouden tutkimus- ja innovaatiopolitiikan painopiste tulee siirtää yksittäisistä hankkeista arvoketjujen kaupallistamiseen.

Metsävaratiedosta päätöksenteon kokonaisvaltainen perusta

Suomen vahvuutena on laaja digitaalinen metsävaratieto. Metsään.fi-palvelua tulee kehittää niin, että siitä tulee metsänomistajan kokonaisvaltainen päätöksenteon alusta. Hallituksen tulee toimeenpanna metsä- ja luontotiedon yhteinen arkkitehtuuri, jossa julkisesti tuotettu tieto on standardoitua ja ajantasaista.

Hallituksen tulee lisäksi sujuvoittaa metsien omistajanvaihdoksia pitkäjänteisesti, muun muassa koota omistajanvaihdospalvelut metsänomistajalle helpommin saavutettaviksi ja purkaa kuolinpesien päätöksenteon esteitä.

Myös fyysisen infran rahoituksesta on huolehdittava. Metsätiet ja alempiasteinen tieverkko ovat metsätalouden lisäksi tärkeitä maaseudun asumiselle, pelastustoimelle, matkailulle ja muulle yritystoiminnalle sekä laajemmin huoltovarmuudelle.

”Talouden ja luonnon näkökulmien yhteensovittaminen ei ole este Suomen menestykselle. Se on mahdollisuus rakentaa kilpailuetu, joka perustuu uusiutuvien luonnonvarojen osaavaan, vastuulliseen ja korkean arvon käyttöön”, tiivistää Paula Horne.

Koko suositus on julkaistu verkkosivuillamme https://www.ptt.fi/julkaisut/kasvavat-ja-moniarvoiset-metsat-hyvinvoiva-suomi/