Ruusunpiikki-sarjan uusimmat: I. F. Stone: Korean sodan salattu historia & Jack Weatherford: Mongolian kaanittaret

Kylmän sodan alkuvaiheessa, McCarthyn aikakauden huipulla tunnettu yhdysvaltalainen toimittaja I. F. Stone julkaisi rohkean tutkivan journalismin tietokirjan, joka romutti virallisen tarinan Amerikan niin sanotusta "unohdetusta sodasta".

Korean sodan kiihkeällä loppusuoralla Stone analysoi tarkasti Yhdysvaltain tiedustelupalvelujen kertomuksia sodan virallisesta alkusyystä sekä John Foster Dullesin, kenraali Douglas MacArthurin ja Tšiang Kai-šekin kaltaisten avainhenkilöiden toimia. Kirja osoittaa, että Yhdysvaltain hallitus oli manipuloinut YK:ta, ja todisti kuinka Yhdysvaltain armeija ja Etelä-Korean oligarkia viivyttivät sotaa sabotoimalla rauhanneuvotteluja. Stonen mukaan Yhdysvaltain hallituksessa ja armeijassa oli merkittävissä asemissa henkilöitä, jotka pitivät alueen epävakautta Yhdysvaltain kansallisen edun mukaisena.

Kun teos julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1952, se pitkälti vaiettiin Korean sodan uutisoinnissa ja muussa poliittisessa julkisuudessa. Suomi-Korea-seuran aloitteesta Heikki Hirvensalo suomensi sen Suomen Rakennustyöväenliiton tuella. Käännös julkaistiin lopulta sadan kappaleen monisteena vuonna 1976. Nyt tässä maailmantilanteessa se saa arvonsa oikeana kirjana tasan 50 vuotta monistejulkaisun jälkeen.

Jack Weatherford osoittaa teoksessaan mongolivallan 1200-luvun nousun olleen suuressa määrin Tšingis-kaanin vaimojen, tyttärien ja hänen poikiensa puolisoiden ansiota. Kaanin tyttärillä oli keskeinen tehtävä diplomatiassa ja sodankäynnissä. Heidät naitettiin mongoleja ympäröivien voimakkaiden heimojen ja strategisesti merkittävien kansojen johtajien kanssa, mikä vahvisti valtakunnan liittolaissuhteita. Tšingis-kaanin pojista tuli etupäässä juopottelevia, epäpäteviä ja riitaisia hallitsijoita. Niinpä kaanin poikien puolisoiden kyky hallita imperiumia pelasti useampaan otteeseen valtakunnan.

Myöhemmistä sankarittarista vuonna 1509 kuollut Manduqai on säilynyt tuon ajan Mongolian voimakkaimpana naisena ja hänen merkityksensä on mongolien yhteiskunnallisessa ja poliittisessa elämässä rinnastettavissa jossain määrin Tšingis-kaaniin. Toinen sankaritar Qutulun, nykyisessä Mongolian populaarikulttuurissa nimeltään ’Valkoinen Hirvenvasaprinsessa’ on puolestaan noussut meidän päivinämme perinteisten miehisten sankarien rinnalle - ja ohi.

Mongolian merkittävimmistä naisista oli tallella vain niukalti mainintoja kronikoissa, ja kansanperinteessä säilyneitä tarinoita, runoja, lauluja, jotka kuvastavat mennyttä aikaa kuin nuotion heittämät varjot tai sumun läpi ulottuvat vuorten ääriviivat. Weatherford on kuitenkin kyennyt luomaan Mongolian unohdetuista hallitsijattarista kiehtovan kokonaiskuvan.

Teoksen on suomentanut Lauri Harvilahti.

Arvostelukappaleet:

tuuli.peuraniemi@rosebud.fi, +358 44 054 0089