Työpsykologi arvioi, metsäkeskusteluun osallistuminen ei tunnu turvalliselta

Metsämiesten säätiö teetti Taloustutkimuksella 2025 syksyllä Suuren metsäammattilaistutkimuksen. Työpsykologi Päivi Frantsi Freia Oy:stä tutki saatuja avoimia vastauksia eettisen stressin, psykologisen turvallisuuden ja ammatti-identiteetin näkökulmista. Tulokset julkistettiin 2.9. webinaarissa. Metsäkeskustelun ja metsäuutisoinnin hän totesi heikentävän merkittävästi työhyvinvointia metsäalalla.

Erityisesti työhyvinvointia vähentää syyllistäminen ja leimaaminen. Jopa puolet vastaajista kokee tulevansa julkisessa keskustelussa leimatuksi luonnon tuhoajiksi, vastuuttomiksi toimijoiksi tai jopa rikollisiksi omasta työstään riippumatta. Kolmasosalle polarisaatio, yksipuolisuus ja faktapohjan puute aiheuttaa ahdistusta. Kärjistynyt metsäkeskustelu koetaan vastakkainasetteluksi, jossa tutkimustieto, asiantuntijuus ja metsätalouden kokonaisvaikutukset jäävät huomiotta.

Juha Saarivuori Koneyrittäjistä kommentoi, että hakkuista puhuminen koetaan hyvin henkilökohtaisesti, koska arvostelu kohdistuu ihmisiin, jotka kokevat tekevänsä hyvää työtä luonnon monimuotoisuus huomioiden. Tuulikki Halla kertoi väitöstutkimuksessaan tekemästä havainnosta, jossa metsäammattilaiset kokivat haasteita ilmaista sellaisia metsiin liittyviä merkityksiä, jotka poikkeavat ammattiyhteisön normeista. Koskisen Oy:n Minna Luomalahti kertoi, että perinteisesti arvostus on hankittu tekemällä työ hyvin, mutta maailma on muuttunut. Hän kannusti menemään rohkeasti mukaan metsäkeskusteluun.

Metsäammattilaiset haluavat edistää rakentavaa dialogia, mutta nykyisessä ilmapiirissä se tuntuu lähes mahdottomalta. Psykologinen turvallisuus ja kunnioittava keskusteluympäristö on kynnyskysymys osallistumiselle. Metsäkeskusteluun osallistumista ei koeta turvallisena. Metsäammattilaisten verkoston Juri Laurila kertoo, miten metsäammattilaisten vastaukset konkretisoituvat Metsäammattilaisten verkoston kohdalla. Kun verkosto tuo esiin jonkin asian julkisuuteen, asia sivuutetaan lähes joka kerta ja keskustelemisen sijasta aletaan syyllistämään ja mustamaalaamaan koko verkostoa ja verkoston koordinaattoria.

Frantsi suosittelee, että metsäalan pitäisi siirtyä pois puolustuskannalta ja tehdä metsistä ihmisille henkilökohtaisia, elämyksellisiä ja jaettavia. Virheitä ei tule pelätä, jos halutaan muutos. Työnantajille hän suosittelee, että annetaan henkilöstön inhimillisyydelle sijaa. Somessa saa näkyä aitoa arkea, epäonnistumisia ja onnistumisia ja työntekijöiden omaa ääntä. Ihmiset luottavat toisiin ihmisiin enemmän kuin organisaatioihin.