Kaikkia teknologioita ei ole tarkoitettu pysyviksi: Tutkimus tuo uuden näkökulman teknologiseen suvereniteettiin

Research Policy -lehdessä julkaistu tutkimus tarkastelee, miten teknologista suvereniteettia ylläpitäviä teknologioita luodaan yllättävien ulkoisten shokkien iskiessä. Teknologinen suvereniteetti viittaa kansakunnan kykyyn varmistaa pääsy itsenäisen toiminnan kannalta kriittisiin teknologioihin. Tutkimus pohjautuu historialliseen aineistoon kotimaisen korvikevoiteluöljyteollisuuden synnystä toisen maailmansodan aikana, kun öljyntuonti sotatapahtumien myötä estyi.

”Tervaöljyn historia on todella mielenkiintoinen, sillä kokonainen toimiala rakennettiin lähes nollasta vain muutaman vuoden öljynvalmistusta varten. Sota-ajan vaikea öljyntuontitilanne on mielenkiintoinen konteksti myös nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa, jossa huoli pääsystä kriittisiin teknologioihin on korostunut”, tutkijat toteavat.

Teknologisen suvereniteetin ylläpito ei perustu pelkästään pitkän tähtäimen kapasiteetin rakentamiselle

Keskustelu teknologisen suvereniteetin ympärillä on pitkälti keskittynyt kriittisten teknologioiden tunnistamiseen ja siihen, kuinka teknologista suvereniteettia tukevaa kapasiteettia rakennetaan pitkällä aikavälillä.

Tutkimus osoittaa, että yllättävien ulkoisten shokkien kohdatessa on pystyttävä hyödyntämään olemassa olevaa kapasiteettia kuten osaamista ja raaka-aineita. Esimerkiksi tervaöljyn kohdalla toimialan nopean luomisen taustalla olivat metsäteollisuuden alan tietotaito, olemassa oleva teollisuusinfrastruktuuri sekä öljyntuontiyritysten öljynjakelukanavat. Kriiseissä oleelliseksi kysymykseksi muodostuukin, mitkä osaamisalueet voivat tarjota ratkaisun nykyhetkessä.

”Tulevaisuudessa tulisi tarkastella myös erityisesti sitä, miten kapasiteetin rakentaminen kriittisten teknologioiden ympärille pitkällä aikavälillä ja jo olemassa olevan kapasiteetin nopea hyödyntäminen shokkeihin vastaamisessa kytkeytyvät toisiinsa”, tutkijaryhmä huomauttaa.

Teknologian lyhytikäisyys ei kerro sen epäonnistumisesta

Toinen tutkimuksen keskeisistä löydöksistä liittyy väliaikaisten teknologioiden hyödyntämiseen. Tervaöljyn tiedettiin alusta asti olevan väliaikainen ratkaisu ja sitä valmistettiinkin vain muutamia vuosia jatkosodan loppuvaiheessa ja sen päätyttyä. Lyhyestä tarinastaan huolimatta tervaöljy ei ollut epäonnistuminen. Se onnistui tavoitteessa säilyttää kriittisen voiteluöljyn saatavuus öljyntuontikriisin ajan. Toisaalta suhtautuminen tervaöljyyn väliaikaisena teknologiana esti teknologiankehityksen lukkiutumisen tehottomaan vaihtoehtoon pitemmällä aikavälillä.

Tutkijoiden mukaan tämän kaltaiset väliaikaiset teknologiat voivat olla nykyaikana kasvavassa määrin tärkeitä: ”Monikriisien maailmassa, jossa kriisit eivät ole enää yksittäisiä ja erillisiä tapahtumia vaan tapahtuvat tiheästi ja kytkeytyvät toisiinsa, on erityisen tärkeää pystyä hallitsemaan välittömiä ongelmia muuttamatta pitkällä aikavälillä tavoiteltua kehityssuuntaa. Väliaikaiset teknologiat voivat tarjota tähän ratkaisun.”

Tutkimusta rahoittivat Suomen Akatemia ja Emil Aaltosen säätiö. Artikkeli on luettavissa avoimena julkaisuna.

Julkaisun tiedot:

Mansikkamäki, S., Sihvonen, A., Peltoniemi, M., & Pajunen, K. (2026). Temporary technology and the maintenance of technological sovereignty. Research Policy, 55(8), 105577. https://doi.org/10.1016/j.respol.2026.105577

Lisätietoa tutkijoilta:

• Susanna Mansikkamäki, Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu, susanna.r.e.mansikkamaki@jyu.fi
• Antti Sihvonen, Helsingin yliopisto, Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, antti.sihvonen@helsinki.fi
• Mirva Peltoniemi, Tampereen yliopisto, Johtamisen ja talouden tiedekunta, mirva.peltoniemi@tuni.fi
• Kalle Pajunen, Tampereen yliopisto, Johtamisen ja talouden tiedekunta, kalle.pajunen@tuni.fi