Suuret suojelualueet auttavat pohjoisia lintulajeja selviämään ilmastonmuutoksesta

Tuoreessa Helsingin yliopiston vetämässä tutkimuksessa seurattiin sadan lintulajin kantoja Suomen suojelualueilla. Kylmään sopeutuneiden lajien kannat pysyivät vahvempina suurilla suojelualueilla, kun taas pienillä alueilla samat lajit taantuivat selvästi voimakkaammin. 

Syynä tähän voi olla esimerkiksi suurten suojelualueiden vakaus verrattuna pieniin suojelualueisiin. Pienet alueet ovat alttiimpia esimerkiksi maankäytön muutosten vaikutuksille. Lisäksi lintujen populaatiot ovat suurempia suurilla alueilla, mikä pienentää riskiä sukupuuttoon. 

Kylmään sopeutuneita lajeja ovat esimerkiksi useimmat soilla pesivät kahlaajat ja varpuslinnut, kuten vesipääsky ja keltavästäräkki, sekä levinneisyydeltään pohjoiset metsälajit, kuten järripeippo ja lapintiainen. Sen sijaan lämpimään sopeutuneet lajit, kuten esimerkiksi monet kertut, siepot ja uunilinnut olivat runsaampia pienillä suojelualueilla.

Tutkimus perustuu Metsähallituksen, Luomuksen ja BirdLife Suomen suojelualueilla tekemiin laajoihin pesimäaikaisiin linjalaskentoihin viiden vuosikymmenen aikana.

Etelä-Suomen pienet ja pirstaloituneet suojelualueet riittämättömiä 

Pohjois-Suomen suojelualueet ovat isoja ja tukevat hyvin kylmään sopeutuneita lajeja. Etelä-Suomessa tilanne on toinen. Suojelualueet ovat pieniä ja hajallaan, eivätkä ne riitä ylläpitämään näiden lajien kantoja.

– Lajisuojelun edistämiseksi Etelä-Suomen suojelualueverkostoa tulisi ehdottomasti kehittää nykyisiä suojelualueita laajentamalla ja uusia kohteita lisäämällä. Ilmasto lämpenee, ja moni eläinlaji siirtyy elinalueellaan pohjoisemmaksi viileämmän ilmaston perässä. Kylmään sopeutuneilla lajeilla tämä ei kuitenkaan enää onnistu, koska ne elävät jo pohjoisimmilla alueillaan. Siksi niiden selviytyminen riippuu yhä enemmän siitä, kuinka hyvin niiden elinalueita suojellaan, kertoo tutkimusta johtanut suunnittelija Leena Hintsanen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta, Luomuksesta.

Kansainväliset tavoitteet edellyttävät lisäsuojelua

Kylmään sopeutuneiden lajien selviytyminen ilmaston lämpenemisestä on haaste, joka ylittää valtioiden rajat. Suomi on sitoutunut yhdessä yli 190 muun maan kanssa YK:n Kunming-Montrealin luonnon monimuotoisuuskehykseen, jonka tavoitteena on suojella 30 prosenttia maa- ja merialueista vuoteen 2030 mennessä. Sama tavoite sisältyy myös EU:n biodiversiteettistrategiaan.

– EU:n ennallistamisasetus edellyttää heikentyneiden elinympäristöjen, kuten soiden, ennallistamista ja niiden pinta-alan palauttamista suotuisalle tasolle. Näiden tavoitteiden saavuttaminen vaatii lisää panostusta suojelualueisiin myös Suomessa, sanoo suojeluasiantuntija Tero Toivanen BirdLife Suomesta.

Alkuperäinen artikkeli:

Hintsanen, L., A. Lehikoinen, A. Rajasärkkä, T. Toivanen, and E.-L. Marjakangas. 2026. “ Large Protected Areas Buffer Against Climate Change Effects on Bird Populations in Northern Europe.” Diversity and Distributions 32, no. 8: e70240. https://doi.org/10.1111/ddi.70240Avautuu uuteen välilehteen.