Elokuvataiteen väitös: Elokuvaohjaaja ei johda vain visiota – myös luova ryhmä tarvitsee johtamista

Ohjaajalla on erityinen vastuu teoksen taiteellisesta kokonaisuudesta, ja elokuvaohjaamista onkin perinteisesti tarkasteltu vahvasti yksilöllisen tekijyyden ja auteur-ajattelun kautta. 

Elokuvan tekemiseen osallistuu kuitenkin lukuisia ammattilaisia: kuvaajia, lavastajia, leikkaajia, äänisuunnittelijoita, pukusuunnittelijoita ja monia muita. Jokainen tuo tuotantoon oman asiantuntemuksensa ja luovan näkemyksensä. 

Aalto-yliopiston elokuvataiteen laitoksella 25. syyskuuta tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan elokuvaohjaaja Hanna Maylett tarkastelee tätä jännitettä: miten johtaa taiteellista kokonaisuutta, jonka syntyminen riippuu samalla muiden ihmisten luovuudesta. 

”Ohjaajalla on vastuu siitä, mitä ollaan tekemässä, mutta hän ei tee elokuvaa yksin. Minua kiinnosti, miten ohjaaja voi johtaa vahvasti taiteellista kokonaisuutta ja samalla mahdollistaa muiden todellisen luovan panoksen”, Maylett kertoo. 

Ohjaaja johtaa sekä teosta että työryhmää 

Tutkimuksen keskeinen havainto on, että elokuvan taiteellinen johtaminen sisältää kaksi toisiinsa kytkeytyvää tehtävää. Ohjaaja johtaa yhtäältä teoksen sisältöä ja taiteellista suuntaa. Samalla hänen on johdettava työryhmän sosiaalista prosessia: vuorovaikutusta, luottamusta, osallistumista, ajoitusta ja tapaa, jolla ihmiset työskentelevät yhdessä. 

Maylettin tutkimuksen mukaan sosiaalinen säätely ei ole taiteellisen työn rinnalla kulkeva sivutehtävä, vaan yhtä merkityksellinen osa luovaa prosessia kuin sisällön johtaminen. 

”Ryhmän sosiaalisen prosessin johtaminen on osa taiteellista johtamista. Se, miten ihmiset toimivat yhdessä, vaikuttaa myös siihen, millainen teos voi syntyä”, Maylett painottaa. 

Tutkimus nostaa samalla esiin elokuvaohjaamiseen liittyvän paradoksin: elokuvanteko tunnistetaan kollektiiviseksi taidemuodoksi, mutta johtaminen ymmärretään edelleen pitkälti yksilön toiminnan kautta. Ryhmätason johtamista on ohjaamisen käytännöissä ja teoriassa tunnistettu Maylettin mukaan puutteellisesti. 

Valta ja tunteet vaikuttavat siihen, kuka pääsee luomaan 

Yhteistyö ei itsessään takaa, että työryhmän luova potentiaali tulee yhteiseen käyttöön. Sosiaalinen dynamiikka, valtasuhteet ja usein näkymättömät hierarkiat vaikuttavat siihen, miten taiteellisia päätöksiä tehdään ja miten luova toimijuus työryhmässä jakautuu. 

Ratkaisevaa ei siksi ole vain se, osallistuvatko muut taiteelliseen prosessiin, vaan myös miten ja milloin he osallistuvat, mihin he voivat vaikuttaa ja millaista vastuuta he kokevat voivansa ottaa. 

”Yhteistyössä ei ole kyse vain siitä, kuunnellaanko muita. Merkitystä on myös sillä, milloin ihmiset kutsutaan mukaan, miten heidän ajatuksiinsa reagoidaan ja millainen mahdollisuus heillä on käyttää omaa luovuuttaan yhteisessä työssä”, Maylett sanoo. 

Myös tunteilla on taiteellisessa prosessissa keskeinen merkitys. Tutkimus osoittaa, että emotionaalinen säätely ja työryhmän jäsenten emotionaalinen toimijuus ovat ryhmän taiteellisen johtamisen perustavia edellytyksiä. Tunteet eivät siten ole taiteellisen työn ulkopuolinen asia, vaan vaikuttavat osallistumiseen, vuorovaikutukseen ja luovaan toimijuuteen. 

Ohjaaja rakentaa tilaa luovuudelle 

Maylett kuvaa yhteistyössä rakentuvaa ympäristöä käsitteellä jaettu luova tila. Siinä taiteelliset merkitykset, vastuu ja luova toimijuus rakentuvat ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. 

Maylett tunnistaa tutkimuksessaan viisi ohjaajaprototyyppiä ja yhdeksän yhteistyömallia. Ne kuvaavat erilaisia tapoja organisoida osallistumista, valtaa, ajoitusta ja vuorovaikutusta elokuvanteossa. 

Osallistava johtaminen ei tarkoita taiteellisesta vastuusta luopumista tai sitä, että kaikki päättävät kaikesta. Ohjaaja säilyttää vastuun teoksen kokonaisuudesta, mutta voi samalla luoda työskentelytavan, jossa muiden asiantuntemus ja luovuus pääsevät vaikuttamaan teokseen. 

”Ohjaajan tehtävä ei ole vain muovata syntyvää teosta. Hän muovaa myös olosuhteita, joissa muut pystyvät tekemään luovaa työtä”, Maylett sanoo. 

Elokuvasta oppia luovan työn johtamiseen 

Elokuvatuotanto tarjoaa konkreettisen esimerkin luovan työn johtamisesta: miten johtaa työtä, jonka onnistuminen riippuu muiden ihmisten itsenäisestä asiantuntemuksesta ja luovuudesta? 

”Mitä enemmän työn onnistuminen riippuu muiden ihmisten luovuudesta, sitä vähemmän johtaja voi johtaa vain lopputulosta. On johdettava myös sitä ryhmätason prosessia, jossa yhteinen työ syntyy”, sanoo Hanna Maylett. 

Tutkimus tarjoaa näin näkökulman myös muiden moniammatillisten ja luovien alojen johtamiseen. Kun lopputulos syntyy ihmisten yhteistyönä, johtajan tehtävä ei ole vain näyttää suuntaa, vaan rakentaa olosuhteet, joissa erilainen asiantuntemus voi tulla osaksi yhteistä lopputulosta. 

MA Hanna Maylett väittelee perjantaina 25.9.2026 kello 12 Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa aiheesta ”Navigating Collaboration in Film and TV Drama Directing: Participatory Practices within Director’s Artistic Leadership”. Vastaväittäjä on Susan Kerrigan, Swinburne University of Technology, Melbourne, Australia, ja kustoksena professori Susanna Helke, Aalto-yliopisto. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa TUAS-talo, TU1 Saab Auditorio, Maarintie 8.

Linkki tapahtumaan