Sote-uudistus teki pirstaleisen järjestelmän yhteistyön tarpeen näkyväksi – systeeminen yhteistyö vaatii vielä rakentamista

Suomalainen sote-järjestelmä muodostuu useista sektoreista, joiden tehtävät ovat erilaisia mutta samalla vahvasti sidoksissa toisiinsa.

Marina Kinnunen tarkastelee tuoreessa väitöskirjassaan sitä, miten julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin, työterveyshuollon sekä yksityisten sairauskuluvakuuttajien roolit ja yhteistyö ovat muuttuneet sote-uudistuksessa ja miten niiden yhteistyötä voitaisiin johtaa nykyistä paremmin kokonaisuutena.

– Väitöskirjan tekoon innosti pieni ärtymys. Pohjanmaan hyvinvointialueen johtajana olen nähnyt, miten sote-järjestelmän toimijoita asetellaan helposti vastakkain, vaikka todellisuudessa ne ovat monella tavalla riippuvaisia toisistaan. Halusin selvittää, millaisia rooleja eri toimijoilla on yhteisessä järjestelmässä ja mitä tarvitaan, jotta niiden yhteistyötä pystyttäisiin johtamaan kokonaisuutena, Kinnunen kertoo.

Vuosikausia valmisteltu sote-uudistus astui voimaan vuoden 2023 alussa ja siirsi sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuun kunnilta hyvinvointialueille. Kinnusen tutkimuksen mukaan uudistus teki eri toimijoiden välisen keskinäisriippuvuuden ja yhteistyön tarpeen aiempaa näkyvämmäksi.

– Yhteistyötä tehdään ja sen tarve tunnistetaan, mutta se ei ole toistaiseksi muodostunut koko sote-järjestelmän yhteiseksi ja vakiintuneeksi toimintatavaksi. Yhteistyö vaihtelee alueittain ja rakentuu edelleen paljon paikallisten käytäntöjen ja yksittäisten toimijoiden välisten suhteiden varaan.

Yhden sote-toimijan ratkaisut vaikuttavat muihin

Kinnusen mukaan sote-järjestelmän seuraava kehitysaskel ei ole vain yhteistyön lisääminen. Olennaista on se, miten yhteistyötä rakennetaan ja johdetaan järjestelmätasolla.

– Yhteistyön systeeminen hallinta tarkoittaa sitä, että eri toimijoiden rooleja ja niiden välisiä suhteita, luottamusta, yhteistyön rakenteita ja koordinaatiota tarkastellaan ja sovitetaan yhteen kokonaisuutena. Koska yhden toimijan ratkaisut vaikuttavat muihin, järjestelmää tulisi tarkastella kokonaisuutena.

Väitöstutkimuksen aineisto koostuu asiantuntijahaastatteluista ja hyvinvointialueiden strategia-asiakirjoista. Tutkimuksessa yhteistyön rakentumiselle nousi esiin useita edellytyksiä.

– Pelkkä yhteistyön tarve ei vielä synnytä yhteistyötä. Toimijoiden pitää tunnistaa toistensa roolit ja luottaa siihen, että jokaisella on oma tehtävänsä yhteisessä järjestelmässä. Jos jonkin toimijan roolia ei tunnisteta tai siihen ei luoteta, yhteistyön on vaikea muodostua pysyväksi toimintatavaksi.

Väitöskirja

Kinnunen Marina (2026) Kohti systeemistä sotea? Toimijoiden yhteistyön systeeminen hallinta pirstaleisessa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmässä. Acta Wasaensia 594. Väitöskirja. Vaasan yliopisto.

Julkaisun PDF

Väitöstilaisuus

KTT Marina Kinnusen väitöstutkimus “Kohti systeemistä sotea? Toimijoiden yhteistyön systeeminen hallinta pirstaleisessa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmässä” tarkastetaan perjantaina 25.9.2026 klo 12 Vaasan yliopiston Nissi-auditoriossa.

Väitöstilaisuutta on mahdollista seurata myös etäyhteyden kautta: 
https://uwasa.zoom.us/j/66284329725?pwd=k9eX3weltA8ZPkbXkAekXEDwLItseV.1
Password: 395736

Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Outi Kanste (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori Harri Jalonen. 

Lisätiedot

Marina Kinnunen, p. 044 323 1808, marina.kinnunen@ovph.fi

Marina Kinnunen on valmistunut sairaanhoitajaksi ja väitellyt aiemmin kauppatieteiden tohtoriksi. Hän on tehnyt pitkän uran sosiaali- ja terveydenhuollon johtotehtävissä ja toimii hyvinvointialuejohtajana Pohjanmaan hyvinvointialueella.