Metsäammattilaisten verkosto: Ylen metsäjuttusarjassa näkökulma alkoi ohjata faktoja

Ylen juttusarjasta muodostuu lukijalle selkeä viesti: suomalaisia metsiä avohakataan lähes automaattisesti, metsänomistajat ovat pitkälti ulkoistaneet päätöksentekonsa metsäammattilaisille, metsänhoitoyhdistykset ohjaavat omistajia avohakkuisiin ja tämän toimintamallin seurauksena syntyy vakavia ympäristöhaittoja.

Metsäammattilaisten verkoston mukaan tässä kertomuksessa on tosia osia. Kokonaisuus menee kuitenkin niitä pidemmälle.

– Kriittinen journalismi kuuluu demokratiaan ja myös metsäalaa pitää tarkastella kriittisesti. Mutta kriittisyys ei oikeuta muuttamaan epäilyä tosiasiaksi, vaikutusvaltaa päätösvallaksi tai muita hakkuutapoja avohakkuiksi. Juuri näin tässä juttusarjassa paikoin tapahtuu, Metsäammattilaisten verkosto toteaa.

Ylen oma aineisto ei tarkoita, että ”lähes aina” tehdään avohakkuu

Juttusarjan keskeinen lähtökohta on Ylen tekemä metsänkäyttöilmoitusten data-analyysi. Sen mukaan poiminta- ja pienaukkohakkuiksi luokiteltujen jatkuvan kasvatuksen hakkuiden osuus oli kaikilla toimijoilla 3,2 prosenttia ja metsänhoitoyhdistyksillä 1,7 prosenttia. Yle kertoo itse myös aineistonsa merkittävistä rajoituksista.

Tästä huolimatta Ylen analyysissä päätellään vähän jatkuvaa kasvatusta käyttävistä metsänhoitoyhdistyksistä, että niiden suunnitelmissa päädytään ”lähes aina avohakkuuseen”. Samalla varsinaisen uutisen otsikko kertoo yksityisten metsiin tehtävän ”lähes aina avohakkuu”.

Päätelmä on ongelmallinen jo hakkuutapojen perusluokittelun vuoksi.

Poiminta- ja pienaukkohakkuiden ulkopuolelle jäävät avohakkuiden lisäksi muun muassa ensiharvennukset, muut harvennukset ja muut jaksollisen kasvatuksen hakkuut. Ylen omassa jutussa jopa jatkuvan kasvatuksen esimerkkikohde oli metsänkäyttöilmoituksessa luokiteltu harvennukseksi eikä siksi näkynyt Ylen jatkuvan kasvatuksen tilastossa.

– Jos jatkuvan kasvatuksen osuus on 1,7 prosenttia, siitä ei seuraa, että 98,3 prosenttia olisi avohakkuuta. Näin yksinkertaista metsä ei ole, eikä näin yksinkertaista pitäisi olla journalisminkaan.

Asiantuntijasta rakennetaan ”piilovallan käyttäjä”

Toisessa jutussa Yle vie tulkinnan hakkuutavoista vallankäyttöön.

Analyysin mukaan suurin osa metsänomistajista on ulkoistanut metsiään koskevan päätöksenteon. Metsänhoitoyhdistyksiä kutsutaan ”merkittäviksi piilovallan käyttäjiksi”, ja niiden väitetään käyttävän vähintään yhtä paljon valtaa kuin metsänomistajien. Yle kirjoittaa myös monen metsänomistajan antaneen yhdistykselle valtakirjan ”tehdä metsilleen mitä hyvänsä”.

Ylen metsänkäyttöilmoitusaineisto ei kuitenkaan mittaa päätösvaltaa.

Siitä ei nähdä, mitä metsänomistaja halusi, mitä vaihtoehtoja hänelle esitettiin, mitä metsäammattilainen suositteli tai kuka lopulta valitsi hakkuutavan.

Asiantuntijaan luottaminen ei ole sama asia kuin päätösvallan luovuttaminen.

Metsäammattilaisten verkoston mielestä metsäammattilaisten vaikutusvaltaa saa ja pitää tutkia. Jos tarkoituksena kuitenkin on osoittaa, että metsänomistajien päätösvalta on tosiasiassa siirtynyt ammattilaisille, siihen tarvitaan päätöksentekoa tutkivaa aineistoa. Hakkuuilmoitusten prosenttiosuudet eivät sitä osoita.

Kolmannessa jutussa epäilystä tulee jo ”avohakkuun seuraus”

Juttusarjan kolmas osa antaa kahdelle ensimmäiselle jutulle konkreettisen ympäristövahingon.

Ylen ingressissä kerrotaan Pälkäneellä sijaitsevan mökkitontin jäätyneen ”avohakkuun seurauksena”. Jutun omassa tiivistelmässä avohakkuun kuitenkin vasta epäillään tukkineen puron. Mökkiläinen epäilee hakkuuta vahingon syyksi, metsäyhtiö kiistää syy-yhteyden ja viranomainen ei jutun julkaisuhetkellä ollut tutkinut tapahtumapaikkaa.

Ylen aiemmassa samaa tapausta käsitelleessä uutisessa asia ilmaistiin huomattavasti täsmällisemmin: siinä puhuttiin hakkuista ”mahdollisesti aiheutuneista vahingoista” ja kerrottiin osapuolten erimielisyydestä.

– Avohakkuun jälkeen ja avohakkuun seurauksena ovat kaksi eri väitettä. Kun syy-yhteyttä ei ole selvitetty, journalismin tehtävä ei ole ratkaista sitä otsikossa.

Myös avohakkuiden lisääntymisestä syntyy todellisuutta yksinkertaisempi kuva

Kukkiajärvi-jutussa haastateltava kertoo avohakkuiden lisääntyneen järven ympäristössä ”joka puolella”.

Metsäammattilaisten verkosto tarkisti väitteen Metsäkeskuksen avoimesta metsänkäyttöilmoitusaineistosta.

Kukkiajärven lähialueella tulos oli päinvastainen. Noin 161 neliökilometrin tarkastelualueella avohakkuuksi ilmoitettu vuotuinen pinta-ala oli vuosina 2021–2025 keskimäärin noin 14 prosenttia pienempi kuin vuosina 2016–2020. Järveä lähempänä olevalla noin 58 neliökilometrin alueella vähennys oli noin 28 prosenttia.

Pitkällä aikavälillä Kukkian valuma-alueen hakkuuala on tutkimusten mukaan kasvanut. Se ei kuitenkaan todista, että avohakkuut olisivat lisääntyneet juuri haastateltavan tarkoittamana viimeisten viiden vuoden aikana.

Pitkän aikavälin muutos ja viime vuosien kehitys ovat eri väitteitä.

Avohakkuun haitat konkretisoidaan – vaihtoehdon ongelmat jäävät sivulauseisiin

Ylellä on täysi journalistinen oikeus valita juttusarjansa näkökulma. Tasapuolinen journalismi ei tarkoita sitä, että jokaiselle näkemykselle pitäisi antaa yhtä paljon palstatilaa.

Juttusarjan kokonaisuus on silti huomionarvoisen epäsymmetrinen.

Lukijalle näytetään avohakkuun jälkeisiä alueita, jäätynyt mökkitontti ja tummuva Natura-järvi. Avohakkuisiin yhdistetään vähentyneet vesilinnut, humuskuormitus, väite pohjaeliöstön kuolemasta ja jopa puoli metriä ”kadonnutta” maaperää. Metsäammattilaisten yhteydessä käsitellään asenteita, osaamisvajetta, taloudellisia kannustimia ja ”piilovaltaa”.

Jatkuva kasvatus esitetään tätä vasten vaihtoehtona avohakkuulle. Sen riskejä kyllä mainitaan Ylen pääjutussa, mutta niitä ei tutkita samalla journalistisella intensiteetillä tai konkretisoida esimerkkitapauksilla.

Tuloksena ei ole pelkästään kriittinen näkökulma avohakkuisiin.

Tuloksena on juttusarja, jossa toinen metsänkäsittelyn tapa joutuu järjestelmällisesti selittämään haittojaan ja toinen toimii ratkaisuna.

Metsäammattilaiset odottavat Yleltä erityistä tarkkuutta

Julkisen sanan neuvoston Journalistin ohjeet edellyttävät pyrkimystä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen, tietojen tarkistamista, tosiasioiden ja mielipiteiden erottamista sekä sitä, että otsikoille ja ingresseille löytyy kate jutun sisällöstä.

Metsäammattilaisten verkosto ei väitä ratkaisevansa, onko Yle rikkonut Journalistin ohjeita. Sen arvioiminen kuuluu Julkisen sanan neuvostolle.

Mutta kysymysten esittäminen on tässä tapauksessa välttämätöntä.

Onko otsikolla ”Yksityisten metsiin tehdään lähes aina avohakkuu” riittävä kate aineistossa, jossa jatkuvan kasvatuksen pieni osuus ei kerro avohakkuiden osuutta?

Onko väitteelle metsänomistajien päätösvallan laajasta ulkoistamisesta esitetty riittävä näyttö?

Ja voiko selvittämätön vahingon syy muuttua ingressissä ”avohakkuun seuraukseksi”?

Kyse ei ole avohakkuiden puolustamisesta vaan journalismin laadusta

Metsäammattilaisten verkosto pitää tärkeänä, että metsätalouden ympäristövaikutuksia tutkitaan ja niistä uutisoidaan kriittisesti. Kukkiajärven tummumisesta on tutkimusnäyttöä, metsätaloudella on vesistövaikutuksia ja jatkuva kasvatus on yksi perusteltu metsänkäsittelyn vaihtoehto.

Juuri siksi asioita ei tarvitse kärjistää pidemmälle kuin näyttö kantaa.

– Metsäammattilaisten pitää kestää kriittistä journalismia. Ylen pitää puolestaan kestää oman journalisminsa kriittinen tarkastelu. Tässä juttusarjassa liian moni askel kulkee samaan suuntaan: jatkuvan kasvatuksen vähäisyydestä tehdään avohakkuu, asiantuntijavaikutuksesta tehdään piilovalta ja epäillystä vahingosta tehdään avohakkuun seuraus. Kun nämä julkaistaan toisiaan tukevana kokonaisuutena, kyse ei enää ole yhdestä epätarkasta sanavalinnasta vaan lukijalle rakentuvasta kokonaiskuvasta.

Metsäammattilaisten verkosto tulee pyytämään Yleltä selvitystä juttusarjan keskeisten väitteiden perusteista ja tarvittaessa niiden korjaamista.

Kriittinen näkökulma on journalistinen oikeus. Faktat eivät ole näkökulmakysymys.