Valtakunnallisen sinileväseurannan yhteenveto kesä–syyskuu 2026: Sinilevää esiintyi loppukesällä ja alkusyksyllä monin paikoin tavallista enemmän

Sinilevähavainnot sisävesillä ja rannikolla kesällä ja alkusyksyllä 2026

Kevät oli lähes koko maassa mittaushistorian lämpimin, ja sateita tuli laajalti tavanomaista vähemmän. Myös kesäkuu oli tavanomaista lämpimämpi, mutta sateiden määrä nousi lähelle tavanomaista. Lämmin sää ja kesäkuun sateet saattoivat vaikuttaa siihen, että sinilevää havaittiin valtakunnallisen sinileväseurannan sisävesien havaintopaikoilla alkukesällä hieman pitkän ajan keskiarvoa (1998–2025) enemmän.

Heinäkuussa sää oli ajoittain epävakaista ja keskilämpötila lähellä tavanomaista. Auringonpaistetta oli tavallista vähemmän, ja etenkin maan länsiosassa satoi tavanomaista enemmän. Sateet ovat voineet lisätä vesistöihin kulkeutuvien ravinteiden määrää, mutta vähäinen auringonpaiste ja ajoittain viileät vedet eivät todennäköisesti suosineet sinilevien kasvua. Järvien pintavedet olivat heinäkuun lopulla ja elokuun puolivälissä eri puolilla Suomea pääosin 1–2 astetta ajankohtaan nähden tavanomaista viileämpiä. Sisävesien sinilevätilanne pysyi heinä- ja elokuussa monin paikoin ajankohdalle tyypillisenä tai sitä rauhallisempana.

Loppukesää kohti sinilevähavainnot sisävesillä runsastuivat, ja sinilevähuippu ajoittui syyskuun alkuun. Sinilevää on syyskuussa esiintynyt pitkän ajan keskiarvoa enemmän. Vesistöissä on ollut riittävästi ravinteita sinilevien kasvuun, ja myös auringonvaloa ja lämpöä on ollut riittävästi.

Rannikkoalueilla sinilevää havaittiin koko kesäkuun ajan selvästi pitkän ajan keskiarvoa vähemmän. Kesäkuun viimeisellä viikolla havaintojen määrä nousi ajankohdalle tyypilliselle tasolle ja pysyi pitkän ajan keskiarvon tuntumassa heinäkuun loppuun asti. Heinäkuun ajoittain voimakkaat tuulet saattoivat pitää sinilevää sekoittuneena vesimassaan ja vähentää sen kertymistä veden pinnalle.

Rannikkoalueiden sinilevähuippu ajoittui elokuun alkuun. Heinäkuun runsaat sateet ovat voineet lisätä ravinnekuormitusta, ja tuulet ovat voineet edistää ravinteiden sekoittumista pintaveteen. Näiden vaikutukset näkyivät mahdollisesti viiveellä sinilevien runsastumisena elokuun alussa. Elo- ja syyskuussa sinilevää on havaittu rannikkoalueilla pääsääntöisesti pitkän ajan keskiarvoa enemmän.

Linkki seurannan sinileväbarometreihin Järvi-meriwikissä.

Syksyn edetessä sinilevien määrä yleensä vähenee, kun vesien viileneminen ja valon määrän väheneminen hillitsevät sinileväkukintojen esiintymistä. Runsaitakin sinileväkukintoja voi kuitenkin esiintyä vielä pitkälle syksyyn ja joissakin tapauksissa kukintoja voi esiintyä jopa talvella jääpeitteen alla. Myös järvien syystäyskierto voi lisätä ravinteiden saatavuutta ja siten vaikuttaa sinilevien kasvuolosuhteisiin.

Syksyllä rannoilla ja rantavedessä voi paikoin näkyä maalimaista, turkoosinsävyistä massaa, joka johtuu hajonneista sinileväsoluista vapautuvasta fykosyaniinista. Hajoavasta sinileväbiomassasta voi myös aiheutua epämiellyttävää hajua.

Kansalaiset täydensivät virallista sinileväseurantaa aktiivisesti

Valtakunnallisessa sinileväseurannassa oli tänä kesänä mukana 337 virallista havaintopaikkaa. Niistä 88 sijaitsi merialueilla ja 249 sisävesillä. Kansalaiset täydensivät seurantaa ilmoittamalla sinilevähavaintoja Järvi-meriwikiin 759 eri paikalta.

Järvi-meriwikiin oli kertynyt syyskuun puoliväliin mennessä yhteensä 6 619 havaintoa sinilevätilanteesta. Näistä 4 235 oli virallisen seurannan havaintoja ja 2 384 kansalaishavaintoja tai muita virallisen seurannan ulkopuolisia havaintoja.

Havaintoja on voinut ilmoittaa myös Vesi.fi-palvelun kautta. Saman ajanjakson aikana Vesi.fi-palveluun ilmoitettiin 1 308 havaintoa. Vesi.fi-palveluun ilmoitetut havainnot näkyvät havaintokartoilla muutaman päivän ajan, mutta niitä ei liitetä pysyviin havaintopaikkoihin eikä niistä muodostu havaintoarkistoa.

Virallisen seurannan havainnoista 18 prosentissa havaittiin sinilevää. Järvi-meriwikiin tallennetuista seurannan ulkopuolisista havainnoista sinilevää havaittiin 38 prosentissa ja Vesi.fi-palveluun ilmoitetuista havainnoista 90 prosentissa.

Erot prosenttiosuuksissa johtuvat ennen kaikkea siitä, että havaintoja ilmoitetaan eri tilanteissa ja eri syistä. Virallisessa seurannassa havainto tehdään suunnitelmallisesti sinilevätilanteesta riippumatta. Järvi-meriwikin kansalaishavainnoissa on mukana sekä säännöllistä seurantaa että sinilevään reagoivia yksittäisiä ilmoituksia. Vesi.fi-palveluun havainto ilmoitetaan yleensä vain, kun sinilevää on havaittu.

Avomerialueiden sinilevätilannetta arvioitiin satelliittihavaintojen avulla

Avomerellä sinilevätilanne voi vaihdella nopeasti sääolojen ja tuulten mukaan. Pintakukintojen muodostumiseen vaikuttavat lämmin ja aurinkoinen sää sekä riittävän tyynet olot.

Kesäkuun lopulla sinilevää esiintyi satelliittikuvien perusteella runsaasti Itämeren pääaltaan pohjoisosassa ja Suomenlahdella, ja heinäkuun aikana esiintyminen runsastui myös Selkämerellä. Heinäkuun lopulla ja elokuun alussa merivedet olivat lämmenneet, ja sinilevää esiintyi sekä veteen sekoittuneena että pintakukintoina useilla eri avomerialueilla. Elokuun puoliväliin mennessä tilanne oli rauhoittunut selvästi, ja merialueiden veden lämpötilat olivat laskeneet parin viikon takaisesta. Syyskuun alussa veteen sekoittunutta sinilevää esiintyi vielä Suomenlahdella, Itämeren pääaltaan pohjoisosassa ja Selkämerellä, mutta pintalauttoja ei havaittu pilvettömillä alueilla.

Avomerialueiden sinilevätilannetta seurattiin myös satelliittiaineistoon perustuvien sinileväbarometrien avulla. Barometrit kuvaavat sinilevän esiintymisen todennäköisyyttä Suomen lähimerialueilla ja mahdollistavat kuluvan vuoden tilanteen vertailun aiempiin vuosiin. Itämeren pääaltaan pohjoisosassa ja Selkämerellä sinilevän esiintymisen todennäköisyys oli kesän alussa aiempia vuosia suurempi, kun taas itäisellä Suomenlahdella ja Ahvenanmerellä sinilevän esiintymisen todennäköisyys oli kesän aikana ajoittain aiempien vuosien vaihteluvälin yläpuolella.

Kaikki kuuden avomerialueen sinileväbarometrit löytyvät Tarkka-palvelun etusivun alaosasta.

Mallinnukseen perustuva sinileväkukintojen riskiarvio

Suomen ympäristökeskuksen kesäkuun alussa laatima sinileväkukintojen riskiarvio kuvasi verraten hyvin toteutunutta sinilevien esiintymistä Itämeren pääaltaan pohjoisosassa ja Suomenlahden suulla. Näillä alueilla sinilevien esiintymisen todennäköisyys arvioitiin suureksi, ja toteutuneiden satelliittihavaintojen perusteella esiintyminen oli varmaa. Selkämeren keskiosissa ennuste arvioi sinilevien esiintymisen todennäköisyyden suuremmaksi kuin mitä toteutunut tilanne osoitti. On kuitenkin mahdollista, että alueen voimakkaat tuulet pitivät sinilevät sekoittuneina vesimassaan, mikä vaikeutti niiden havaitsemista satelliittikuvissa.

Ennusteen mukaan sinilevien esiintymisriski Suomenlahdella oli laskenut aiempien vuosien suuresta riskistä huomattavalle tasolle. Riskiä pienensi Suomenlahden korkea typpi-fosforisuhde: leville käyttökelpoista fosforia oli pintavedessä aiempaa vähemmän. Ennuste vastasi toteutunutta tilannetta Suomenlahden keskiosissa, mutta se ei ennakoinut Suomenlahden itäosissa havaittuja varmoja sinileväesiintymiä.

Lupa- ja valvontavirasto seuraa sinilevien esiintymistä osana ympäristön tilan seurantaa

Valtakunnallista sinileväseurantaa on tehty vuodesta 1998 lähtien. Lupa- ja valvontavirasto toteuttaa seurantaa yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen, elinvoimakeskusten sekä kuntien ympäristö- ja terveydensuojeluviranomaisten kanssa. Seurantaan osallistuvat aktiivisesti myös Suomen Rotary ja koulutetut vapaaehtoiset. Sinilevätilannetta seurataan viikoittain noin 300 sisävesien ja rannikkoalueiden havaintopaikalla. Suomen lähimerialueiden sinilevätilanteesta saatiin tietoa satelliittikuvien avulla.

Lupa- ja valvontavirasto julkaisi kuluvana kesänä sinilevätilanteen yleiskatsauksen kahden viikon välein 18.6.–13.8.2026. Tarvittaessa tilanteesta tiedotettiin tätä useammin. Sinileväseuranta jatkuu syyskuun loppuun asti.

Kansalaiset voivat osallistua seurantaan perustamalla omia havaintopaikkoja ja ilmoittamalla havainnoistaan Havaintolähetti-sovelluksella Järvi-meriwikiin tai Vesi.fi-sivuston sinilevätilanteen karttapalveluun.   

Lupa- ja valvontavirasto kiittää kaikkia sinilevähavainnointiin osallistuneita tahoja tärkeästä yhteistyöstä!