Vihreiden Pitko: Kun lain rikkominen kannattaa, rangaistukset ovat liian lieviä

Keskustelua on herättänyt tapaus Muhokselta. Googlea edustava Tuike Finland hakkautti alueella noin 330 hehtaaria metsää datakeskusalueeksi ilman ympäristövaikutusten arviointia. Laki edellyttää arviointia, kun yli 200 hehtaarin yhtenäiseltä alueelta poistetaan puusto pysyvästi, ja Lupa- ja valvontavirasto LVV totesi yhtiölle 22. toukokuuta, että arviointi on tehtävä. Hakkuut jatkuivat tämän jälkeen elokuulle asti.

LVV selvittää parhaillaan yhtiön toiminnan lainmukaisuutta. 

– Jos kansainvälinen suuryhtiö voi jatkaa töitä viranomaisen selvästä kannasta huolimatta, on syytä kysyä, mitä se pitää mahdollisten seuraamusten hintana. Laki ei suojele luontoa, jos sen noudattaminen on käytännössä vapaaehtoista, Pitko sanoo.

Riippumatta siitä, mihin LVV:n selvitys päätyy, Pitkon mukaan tapaus nostaa esiin laajemman ongelman, joka ei rajoitu yhteen hankkeeseen. Suomessa on nähty muun muassa kaivostoiminnan aiheuttamia vakavia ja peruuttamattomia ympäristövahinkoja, mutta tuomiot ovat jääneet mataliksi, sikäli kun asiat ovat ylipäätään edenneet oikeuteen asti. Suomussalmen Hukkajoella tapahtunut raakkutuho osoitti kaksi vuotta sitten, miten merkittävän raakkuesiintymän kohtalo oli paikalle sattuneen tutkijan tarkkaavaisuudesta kiinni, vaikia aiemmin silloinen ELY-keskus oli raakkuesiintymästä Stora Ensolle suoraan ilmoittanut.

– Nykytilanteessa lain rikkominen voi olla yritykselle liiketaloudellisesti kannattavaa. Se on kohtuutonta niitä yrityksiä kohtaan, jotka noudattavat sääntöjä, ja se koettelee kansalaisten oikeustajua. Rangaistuksen pitää olla sellainen, että se muodostaa riskin, jota ei kannata ottaa, Pitko toteaa.

Erityisen tärkeää on, että seuraamukset suhteutetaan yrityksen kokoon. Kiinteä sakkosumma, joka tuntuu pienelle toimijalle, on monikansalliselle yhtiölle pyöristysvirhe. Siksi korvausten ja seuraamusmaksujen tulisi määräytyä suhteessa liikevaihtoon, kuten esimerkiksi kilpailu- ja tietosuojarikkomuksissa jo tehdään.

– Hallitus vannoo ympäristösääntelyssä edelleen pitkälti vapaaehtoisuuden ja suositusten, sekä itsevalvonnan nimiin. Suositukset eivät näytä kuitenkaan suojelevan luontoa silloin, kun vastassa ovat miljardiluokan investoinnit ja kova aikataulupaine. Tarvitaan sääntöjä, joiden rikkomisella on todelliset seuraukset, Pitko sanoo.

Pitko vaatii, että ympäristörikosten rangaistusasteikkoja kiristetään. Ympäristöhaitoista perittävät korvaukset ja seuraamusmaksut on sidottava yrityksen liikevaihtoon. Eduskunnassa käsittelyssä oleva ympäristörikosdirektiivin implementointi jättää työn puolitiehen. Lisäksi valtiontukien ehdoksi on asetettava luontohaittojen minimointi, ja tuet on voitava periä takaisin ympäristörikoksiin syyllistyneiltä.

– Haluamme Suomeen suuria investointeja. Investoijien on kuitenkin voitava luottaa siihen, että samat säännöt koskevat kaikkia, ja kansalaisten siihen, että rikkomuksista myös rangaistaan. Vastuullinen investointi alkaa lain noudattamisesta, Pitko päättää.