SDP:n Paula Werning: VTV vahvistaa sen, minkä kenttä on tiennyt – sopimuspalokunnat ovat pelastustoimen kivijalka

VTV:n mukaan sopimus- ja sivutoiminen henkilöstö osallistui vuonna 2024 noin 34 prosenttiin pelastustoimen tehtävistä. Sopimusperusteisen toiminnan kustannukset olivat vuonna 2025 noin 40 miljoonaa euroa.

– Nämä luvut kertovat karulla tavalla sen, minkä pelastustoimen kenttä tietää jo omasta arjestaan. Sopimuspalokunnat eivät ole mikään pelastustoimen lisäosa, vaan sen kivijalka. Ilman niitä emme pystyisi turvaamaan pelastustoimen palveluja koko Suomessa, sanoo kansanedustaja ja Suomen Sopimuspalokuntien Liiton puheenjohtaja Paula Werning (sd).

– Olen nostanut näitä samoja kysymyksiä ja huolia esiin pitkäjänteisesti jo vuosien ajan niin eduskunnassa kuin sopimuspalokuntien puolesta tekemässäni työssä. Siksi on merkittävää, että VTV:n tarkastus vahvistaa nyt monelta osin sen viestin, jota kentältä on tuotu päätöksentekoon jo pitkään, Werning toteaa.

VTV nostaa tarkastuksessaan esiin merkittäviä puutteita valtakunnallisessa ohjauksessa. Kansalliset tavoitteet sopimuspalokuntatoiminnalle eivät ole riittävän selkeitä ja mitattavia, hyvinvointialueiden käytännöt vaihtelevat ja osa palokuntasopimuksista on vanhentuneita.

Werningin mukaan tämä on ennen kaikkea turvallisuuskysymys.

– Suomessa pitää voida luottaa siihen, että apu tulee hädän hetkellä riippumatta siitä, asuuko kaupungissa vai harvaan asutulla alueella. Kaikkialla ei voida rakentaa pelastustoimea täysipäiväisen henkilöstön varaan. Sopimuspalokuntien paikallinen osaaminen ja valmius ovat aivan ratkaisevassa asemassa, Werning sanoo.

VTV:n mukaan sopimusperusteinen toiminta on myös kustannustehokasta. Täysin päätoimiseen henkilöstöön perustuva pelastustoimi edellyttäisi merkittäviä lisäkustannuksia ja laajempaa paloasemaverkostoa, eikä päätoimista henkilöstöä olisi nykyisellään riittävästi saatavilla.

Werning pitää tärkeänä myös VTV:n havaintoa siitä, että sopimuspalokuntien osallistuminen päätöksentekoon ei aina näytä olevan riittävän vaikuttavaa.

– Tässä kohtaa pitää katsoa peiliin. Ei riitä, että kenttää kuullaan muodollisesti, jos päätökset on käytännössä tehty jo ennen kuin palokuntien kokemuksia kuunnellaan. Sopimuspalokunnat ovat oman toimintansa parhaita asiantuntijoita. Heidän äänensä pitää kuulua silloin, kun pelastustoimen toimintatapoja ja vaatimuksia muutetaan, Werning painottaa.

VTV:n tarkastuksessa sopimuspalokunnat nostivat kehittämistarpeiksi muun muassa fyysiset vaatimukset, koulutusvaatimukset, oikeudellisen aseman, terveystarkastukset ja työturvallisuuden.

– Olen itsekin nostanut esiin sen, ettei kentälle pidä rakentaa turhaa byrokratiaa tai sellaisia vaatimuksia, jotka vaikeuttavat vapaaehtoisten ja sopimuspalokuntalaisten mukanaoloa. Turvallisuudesta pitää pitää kiinni, mutta sääntelyn pitää olla järkevää ja oikeasuhtaista. Pelastustoimea ei saa kehittää tavalla, joka syö sen omaa kivijalkaa, Werning sanoo.

VTV suosittaa muun muassa valtakunnallisen ohjauksen vahvistamista, tavoitteiden tekemistä mitattaviksi sekä sen arvioimista, ovatko nykyinen lainsäädäntö ja muu normiohjaus riittäviä.

– Nyt tarvitaan konkreettisia toimia. Sopimuspalokuntien toimintaedellytysten pitää olla kunnossa, sopimusten ajan tasalla ja valtakunnallisen ohjauksen riittävän selkeää. Samalla on huolehdittava siitä, että sopimuspalokuntien arjen todellisuus tunnetaan päätöksenteossa.

– Sopimuspalokunnat eivät lomaile. Ne lähtevät hälytykseen silloin, kun muu yhteiskunta tarvitsee apua. Sen pitää näkyä myös siinä, miten niiden toimintaedellytyksiä johdetaan ja kehitetään, Werning päättää.