Työntekijä vahingoittui vinssin köyden osuttua häneen – työnantajalle 30 000 euron yhteisösakko

Käsiteltävänä oli huhtikuussa 2023 tapahtunut työtapaturma. Työntekijä oli ollut toisen työntekijän kanssa tyhjentämässä sellumassaa huuvasta. Tyhjentäminen tapahtui massaan kiinnitettävällä köydellä, joka oli vedetty rissapyörän kautta vinssiin. Työtapaturmatilanteessa massa oli kuitenkin jumiutunut, jolloin työntekijät olivat kiinnittäneet köyden kuljettimen teräsrakenteeseen ja koettaneet sen avulla kammeta massaa liikkeelle. Tällöin vetoon käytetty köysi oli katkennut ja osunut työntekijään. Työtapaturman johdosta tehdyllä työsuojelutarkastuksella havaittiin puutteita työpaikan työturvallisuudessa, muun muassa työtavan turvallisuudessa ja työntekijöiden perehdyttämisessä sekä vaarojen selvittämisessä ja arvioinnissa. 

Käräjäoikeuden pääkäsittelyssä pyrittiin selvittämään, oliko työpaikalla ollut puutteita työturvallisuudessa sellumassan tyhjentämisen osalta. Samoin pyrittiin selvittämään, olivatko vastaajat syyllistyneet työturvallisuusrikokseen. Käräjäoikeus arvioi ensin työtehtävää varten annettua ohjeistusta ja sitä, miten työtä tehtiin. Työhön ei ollut laadittu kirjallista ohjeistusta. Työhön oli perehdytetty kokeneemman työntekijän toimesta. Suullisesti työnjohto oli useasti ohjeistanut huolehtimaan, että vinssattava massa mahtuu huuvan aukosta. Jos tukkeutumista tapahtui, vastaajien mukaan ohjeistus oli purkaa kasaa käsin, jotta se mahtuu aukosta. Lisäksi vastaajien mukaan oli ohjeistettu, ettei vinssin vieressä saa seistä vedon aikana siltä varalta, että köysi katkeaisi. 

Työtapaturman tapahtuessa työntekijät olivat sitoneet köyden kuljettimen teräsrakenteeseen ja koettaneet siten kammeta massaa liikkeelle. Vastaajien mukaan tämänkaltainen työtapa oli kielletty. Todistajana kuultu työntekijä kuitenkin kertoi, että sellumassaa oli köyden avulla kammettu samalla tavoin aikaisemminkin hänen ja muidenkin työntekijöiden toimesta, kun kasa oli jumiutunut aukkoon. Todistajan mukaan työhön ei ollut ohjeistusta, joten työntekijät olivat toimineet oman harkintansa mukaan. 

Todistelun perusteella käräjäoikeus katsoi, että sellukasat olivat jumiutuneet suhteellisen usein eikä tällaisten tilanteiden varalta ollut selkeitä ohjeita. Tämän johdosta työpaikalla oli käytetty erilaisia työtapoja, joista yksi oli teräspylvään hyödyntäminen kasan kampeamiseen ulos aukosta. Vaarojen arvioinnin osalta käräjäoikeus katsoi, että työpaikalla oli tunnistettu, että massan vedossa käytettävä köysi saattaisi katketa. Todistelun perusteella käräjäoikeus totesi kuitenkin, että työpaikalla ei ollut tunnistettu, että sellukasan jäädessä jumiin työntekijät keksivät keinoja saada sellukasa läpi, jos työnantaja ei tee näitä tilanteita varten selkeää, kirjallista ohjeistusta. Työnantajan olisi siis käräjäoikeuden mukaan tullut selvittää, mitä työtapoja työntekijöillä oli käytössään, jos sellukasa juuttuu huuvan aukkoon, ja tehdä ohjeistus siitä, miten tilanteissa tulee toimia. 

Käräjäoikeus korosti tuomiossaan, että työnantajan velvollisuutta tarkkailla työtapojen turvallisuutta ei vähentänyt se, että työtapaa oli käytetty vuosikymmeniä, eikä se, että vaaratilanteita oli ollut vain vähän. Mikäli vaarojen arviointi olisi tehty asianmukaisesti, siinä olisi tunnistettu, että työtehtävä on jo sinällään vaarallinen ja se sisältää mahdollisuuden erilaisten vielä vaarallisempien työmenetelmien käyttämiseen.

Syyttäjä vaati yhteisösakkoa, koska yhtiön toiminnassa ei ollut noudatettu riittävää huolellisuutta ja varovaisuutta. Näiltä osin vedottiin työsuojelutarkastuksella tehtyihin havaintoihin puutteista yhtiön toiminnassa. Tämä oli käräjäoikeuden näkemyksen mukaan riittävä yksilöinti yhteisösakkovaatimukselle. 

Käräjäoikeus arvioi, että yhtiön toiminnassa oli tehty rikos. Laiminlyöntejä ei voitu pitää vähäisinä, kun huomioitiin, että edellä mainittua vaarallista työtapaa oli käytetty useita vuosia ja ohjeistus oli ollut puutteellista. Käräjäoikeus katsoi, että mikäli työnjohto on ollut tietämätön erilaisista työtavoista, se on laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Lisäksi vinssin vaara-alueen osalta ei ollut tehty työturvallisuutta koskevien säännösten ja määräysten mukaisia toimenpiteitä. Oikeus piti laiminlyöntejä varsin vakavina. Käräjäoikeus otti kuitenkin huomioon yhtiön tekemät useat toimet työturvallisuuden parantamiseksi. Yhtiössä oli muun muassa luotu erilaisia toimintatapoja. Laiminlyönnit eivät myöskään osoittaneet, että ne olisivat johtuneet piittaamattomuudesta lain säännöksistä ja viranomaisten määräyksistä. Käräjäoikeus katsoi, että 30 000 euroa, jota syyttäjä oli vaatinut, oli määrältään oikea seuraamus.

Kaksi tuomittua ja yhtiö valittivat tuomioista. Hovioikeudessa esitettiin uusia todisteita ja uusi todistaja. Hovioikeus kuitenkin katsoi, ettei uusi todistelu antanut perusteita muuttaa käräjäoikeuden tuomiota työnantajan edustajien tai yhtiön osalta.

Lupa- ja valvontaviraston työsuojeluosaston juristi Matti Suontaustan mukaan yksi tuomion keskeisimmistä linjauksista on, ettei työnantaja voi tuudittautua siihen, että työtapa on turvallinen, vaikka sitä olisi käytetty vuosia tai vuosikymmeniä ilman vaaratilanteita. Työnantajan tulee jatkuvasti tarkkailla työympäristöä ja työtapojen turvallisuutta.

Satakunnan käräjäoikeuden ratkaisu (ratkaisunumero 1027 1811) 29.4.2025 asiassa R 747/2024/2662 ja Vaasan hovioikeuden ratkaisu (ratkaisunumero 1068 6659) 7.10.2026 asiassa R 19/2025/655.