Lapsia ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan – kotoutumista ei rakenneta köyhyyttä lisäävällä säästötoimella

– Lapsen oikeudet eivät saa riippua siitä, kuinka kauan hänen vanhempansa ovat asuneet Suomessa. Lapsi ei ole vastuussa vanhempiensa maassaoloajasta, mutta juuri lapsi joutuu kantamaan tämän esityksen seuraukset.

Hallituksen arvion mukaan uudistus koskisi täysimääräisesti toteutuessaan noin 2 500 vanhempaa ja 2 700 lasta. Näistä noin 1 050 vanhempaa jatkaisi lapsensa hoitamista kotona ilman kotihoidon tukea. Marttilan mukaan vaikutusarvioinnin luvut kertovat olennaisen: yli puolet kohderyhmän vanhemmista ei siirtyisi työelämään. Pelkkä etuuden poistaminen ei luo työpaikkoja, helpota työn ja hoivavastuun yhdistämistä, poista syrjintää työmarkkinoilla eikä vahvista kielitaitoa.

– Kotoutumista ei edistetä pistemäisellä säästötoimella. Jos tavoitteena on työllisyys, on puututtava työllistymisen todellisiin esteisiin: kielikoulutuksen puutteisiin, kotoutumispalvelujen resursseihin ja työmarkkinasyrjintään.

Marttila muistuttaa, että Norjasta saadut kokemukset eivät tue hallituksen oletuksia. Vastaavan asumisaikavaatimuksen ei ole havaittu merkittävästi lisäävän työllisyyttä, palveluihin osallistumista tai lasten osallistumista varhaiskasvatukseen. Sen sijaan kohderyhmän perheiden suhteellisen tuloköyhyyden on havaittu kasvaneen.

Useat asiantuntijatahot, kuten lapsiasiavaltuutettu, THL sekä lapsi- ja perhejärjestöt, ovat arvostelleet sitä, ettei lapsille aiheutuvia haittoja ole arvioitu riittävän perusteellisesti suhteessa esityksen tavoitteisiin.

Ennen kaikkea lakimuutos asettaisi samanikäiset lapset eri asemaan sen perusteella, kuinka kauan heidän vanhempansa ovat asuneet Suomessa. Koska kotihoidon tuki kytkeytyy lapsen ensimmäisiin elinvuosiin, osa vauvana Suomeen muuttavista tai täällä syntyvistä lapsista jäisi kokonaan vaille oikeutta kotihoidontukeen.

Marttila muistuttaa, että vuoden 2025 alusta alkaen kunnilla on ollut käytössään uusi menettely, jossa Kela välittää tiedot kotoutumislain kohderyhmään kuuluvista kotihoidon tuen saajista. Sen avulla vanhempia on voitu tavoittaa aiempaa paremmin ja tarjota matalan kynnyksen palveluita myös lastenhoito huomioiden. Esimerkiksi Marttilan kotikaupungissa Espoossa on alettu järjestää kielikursseja maahan muuttaneille kotivanhemmille yhteistyössä avoimen varhaiskasvatuksen ja asukaspuistojen kanssa.

– Jos vanhempi jää kotiin ilman kotihoidon tukea, hän voi samalla jäädä myös palveluiden ulkopuolelle. Esitys saattaa vaikeuttaa juuri niiden ihmisten tavoittamista, joiden kotoutumista sillä väitetään edistettävän. Lisäksi lakimuutos kasvattaisi varhaiskasvatuksen painetta erityisesti suurissa kaupungeissa, joissa päiväkotipaikoista ja henkilöstöstä on jo pulaa, samalla kun kustannukset uhkaavat siirtyä valtion sijaan kuntien maksettaviksi.

Demarinaiset vaatii, että kotoutumista vahvistetaan panostamalla kielikoulutukseen, palveluihin, varhaiskasvatuksen laatuun ja perheiden tukemiseen. Lasten asemaa ei pidä heikentää eikä perheitä ohjata varhaiskasvatukseen toimeentuloa leikkaamalla. Demarinaiset kannattaa kotihoidon tuen asteittaista uudistamista osana laajempaa perhepolitiikan modernisointia, jossa vahvistetaan vanhempainvapaita ja varhaiskasvatusta sukupuolten tasa-arvon, naisten työmarkkina-aseman ja lasten edun edistämiseksi.

– Yhdenkään lapsen tulevaisuutta ei pidä heikentää keinolla, jonka vaikutuksista ei ole näyttöä mutta jonka riskit ovat ilmeiset. Lapsia ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan vanhempiensa maassaoloajan perusteella. Suomen vahvuus on ollut ajatus siitä, että lapsi on ennen kaikkea lapsi. Ei kansalaisuus, tausta tai vanhemman maassaoloaika. Tästä periaatteesta ei pidä luopua.