Villisikasaalis kasvaa – Metsästäjäliitto kannustaa yhteistyöhön ja aktiiviseen sikajahtiin taudin leviämisriskiä vastaan

Metsästäjien aktiivisuus villisikajahdissa näkyy jo Riistakeskuksen saalisseurantasivulla: koko Suomen villisikasaalis ajalla 1.8.–14.10.2026 oli 320 yksilöä, kun vastaavaan aikaan edellisvuonna saalis oli 302 villisikaa.

Koska edellisen vuoden vertailujakson saaliista 63 yksilöä metsästettiin nyt metsästyskiellon alla olevalta tartuntavyöhykkeeltä, metsästyksen lisäys muualla Suomessa on ollut tänä syksynä erittäin merkittävää.

"On huomattavaa, että muualla maassa kaatomäärät on saatu nousemaan, vaikka Kaakkois-Suomessa rajoitusalueella ei ole voitu metsästää. Pyynnissä on muualla maassa onnistuttu siis hyvin. Harvemman villisikakannan alueella nähdään selvä pyynnin tehostuminen", sanoo Metsästäjäliiton ASF-vastaava Teemu Simenius.

Suomen villisikakanta on tällä hetkellä noin 2 500 yksilöä. Kanta on saatu pidettyä vuosia vakaana vastuullisella metsästyksellä, mikä on huomattava saavutus, sillä ilman metsästystä villisikakanta kasvaisi 40–50 prosenttia vuodessa. Nyt tavoitteena on puolittaa nykyinen kanta.

"Sinänsä pyyntiponnistuksen määrä saaliseläintä kohden kasvaa sitä suuremmaksi, mitä vähemmän villisikoja on", Simenius toteaa.

Villisikajahti käyntiin hirvijahdin yhteydessä

Metsästäjäliitto katsoo, että villisikojen näytepalkkiot tulee maksaa metsästysseuroille yksittäisten metsästäjien sijaan. Näin turvataan avoin tiedonkulku sekä hyvä yhteistyö, kun kukaan ei panttaa havaintoja oman edun tavoittelun vuoksi.

"Liitto kannustaa seuroja koko maassa metsästämään villisikoja myös hirvijahdin yhteydessä. Mahdolliset näytepalkkiot voi käyttää yhteisiin kuluihin, kuten hirven lupamaksuihin", sanoo Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola.

Jotkin seurat ovat kieltäneet villisikajahdin hirvimetsällä haavakkoriskin pelossa. Syynä on se, että haavoittunut villisika voi uhata ihmistä tai koiraa.

"Rohkaisemme seuroja ottamaan sikojen metsästyksen avoimesti käsittelyyn ja sopimaan toimintamalleista etukäteen", Silpola sanoo.

Ampumatilanteessa metsästäjä harkitsee, millaista sikaa ampuu. Jos ison karjun ampuminen ja haavakkoriski hirvijahdin yhteydessä mietityttävät, isoimmat yksilöt voi jättää väliin ja keskittyä pienempiin yksilöihin.

Silpola muistuttaa, että itsevarmuutta voi kerryttää esimerkiksi liiton järjestämän villisikajahtikoulutuksen tai opetusvideoiden avulla.

"Kannattaa muistaa, että joka tapauksessa ensilumien saapuessa sikojen jäljittäminen helpottuu huomattavasti. Siten olosuhteet yhteisjahtien järjestämiselle ovat pian parhaimmillaan", toteaa Silpola.

Saumaton yhteistyö yli seurarajojen

ASF:n torjunta ei pysähdy oman seuran rajoille. Liitto kannustaa seuroja ottamaan käyttöön esittelemänsä yhteistyösopimusmallin. Sen avulla voidaan sopia etukäteen selkeät toimintatavat ja välttää epäselvyydet erityisesti haavakkotilanteissa.

"Esimerkiksi karhujahdeista tutut opit toimivat myös tässä: kun alueella on osaavia koiria ja kokeneita ohjaajia, voidaan apua kutsua yli seurarajojen", Silpola sanoo.

Erityisen tärkeää sikojen metsästys ja seurojen välinen toiminta on tartunta-alueen lisävyöhykkeellä, jossa viranomaiset eivät rajoita metsästystä. Tartunta-alueen lisävyöhykkeellä tarvitaan korostetun aktiivista pyyntiä, jotta sikoja ei pääse soljumaan alueen läpi kohti muuta Suomea eikä sairas yksilö pääse levittämään tautia uusiin maastoihin.

Sikaruton leviämisen tehokkain este on mahdollisimman pieni villisikakanta. On muistettava, että elävien eläinten lisäksi tartunta voi liikkua maastoon myös jalkineissa, varusteissa tai elintarvikkeissa.

"On kaikkien luonnossa liikkuvien vastuulla pitää varusteet puhtaina kuljettaessa ASF-taudin alueilla. Metsästysseurojen vastuu on tehdä seuroissa rohkeita päätöksiä ruttoriskin pienentämiseksi", sanoo Silpola.