SDP:n Helena Marttila: HUSissa perutaan jo leikkauksia laskujen pelossa – kriittinen raja tullut vastaan

– Suomi lipuu yhä kauemmas hyvinvointivaltion perusajatuksesta ja terveyden tasa-arvosta. Ihmiset joutuvat tekemään valintoja sellaisten asioiden välillä, joiden kohdalla ei pitäisi koskaan joutua valitsemaan: maksaako sairaalalaskun, lääkkeet vai ruoan. Pahimmillaan ihmiset jättävät menemättä lääkäriin, tutkimuksiin tai kontrollikäynneille ylisuurten laskujen pelossa. Se on inhimillisesti ymmärrettävää, mutta yhteiskunnallisesti kestämätöntä. Vetoan hallitukseen, että asiakasmaksujen korotukset perutaan.

Marttila muistuttaa, että erikoissairaanhoidon asiakasmaksut ovat hallituskauden aikana lähes kaksinkertaistuneet. Samaan aikaan erityisesti julkisten palvelujen varassa olevien pienituloisten ja työttömien tulotasoa on heikennetty mittavilla sosiaaliturvaleikkauksilla. Seurauksena sairaalasosiaalityöntekijöiden työaikaa kuluu yhä enemmän laskujen, maksusuunnitelmien ja toimeentulo-ongelmien selvittämiseen. Aiemmin sairaalasosiaalityöntekijänä itsekin työskennellyt Marttila pitää kehitystä erittäin huolestuttavana.

– Sairaaloissa kohdataan ihmisiä ja omaisia, joiden elämä on sairauden vuoksi kriisissä. Sosiaalityöntekijöillä on tärkeä rooli osana sairaalan moniammatillista tiimiä ja linkkinä niin viranomaisten kuin omaistenkin suuntaan, eikä työajan pitäisi kulua pelkästään taloudellisen hädän paikkaamiseen.

Suomessa terveydenhuollon asiakasmaksut ovat jo ennestään korkeita verrattuna muihin Pohjoismaihin. Tilannetta HUS-alueella hankaloittaa entisestään hallituksen viimeisimmät rahoitusleikkaukset, jotka kohdistuvat korostetusti Helsinkiin ja Länsi-Uudellemaalle, yhteenlaskettuna yli 150 miljoonaa euroa.

– Lain mukaan hyvinvointialueet voivat alentaa asiakasmaksuja tai jättää niitä kokonaan perimättä, mutta käytännössä aluepäättäjät ovat puun ja kuoren välissä: vaihtoehtoina on joko asiakasmaksujen korottaminen lain sallimaan maksimiin tai muiden palvelujen karsiminen vastaavalla summalla, koska hyvinvointialueen rahoitusta vähennetään joka tapauksessa korotusten verran.

Marttila vaatii avoimuutta siitä, kuinka hyvin maksujen alentaminen ja perimättä jättäminen toteutuvat käytännössä. Viime vuonna yli puoli miljoonaa sosiaali-, terveys- ja varhaiskasvatuspalvelujen asiakasmaksua päätyi ulosottoon.

– Paperilla maksuhelpotuksia on saatavilla, mutta todellisuudessa helpotusten hakeminen on usein tehty vaikeaksi. Moni ei jaksa, osaa tai kykene hakemaan helpotusta tilanteessa, jossa voimat ovat muutenkin vähissä. Hyvinvointialueilta on saatava tiedot siitä, kuinka paljon maksujen alentamista tai perimättä jättämistä haetaan, kuinka moni hakemus hyväksytään ja kuinka moni hylätään. Vasta silloin tiedämme, toteutuuko ihmisten oikeus saada tarvitsemansa hoito taloudellisesta tilanteesta riippumatta.

– Monella seinä on nyt tullut vastaan. Osa jää ilman tarvitsemaansa hoitoa ja osa velkaantuu saadakseen sen. Kumpikaan vaihtoehto ei kuulu pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon, Marttila päättää.