Minja Koskela: ammattiliittojen jäsenmaksun verovähennysoikeus täytyy tuplata

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela kritisoi puoluevaltuuston kokouksessa lauantaina 17.10. pitämässään linjapuheessa velkajarrusopua. Velkajarrusovussa edellytetyt 8-11 miljardin sopeutukset heikentävät todennäköisesti talouden kehittymistä, sillä EU-sääntöjen mukaan tässä voidaan käyttää ainoastaan veronkorotuksia tai menoleikkauksia. Työllisyys- tai kasvutoimia ei EU-sääntöjen puitteissa ole mahdollista soveltaa.

-Tiukasta menokurista ei ole mitään iloa, jos me emme kykene uusiin investointeihin, lisääntyviin työpaikkoihin ja kasvaviin verotuloihin, Koskela sanoi. 

-Vasemmistoliitto kannattaa maltillisempaa sopeutussummaa, joka jaetaan useammalle vaalikaudelle, ja joka sisältää myös taloutta elvyttäviä investointeja, Koskela jatkoi. 

Vasemmistoliiton vaihtoehdossa sopeutussummaa maltillistettaisiin ja se jaettaisiin useammalle vaalikaudelle, mutta lisäksi uudistettaisiin kehysmenettelyä siten, että veromuutokset voitaisiin jatkossa huomioida osana vaalikauden talouden suunnittelua. Kehysmenettelyssä tulisi lisäksi huomioida myös tulopuoli. Tällöin olisi mahdollista tehdä kehysten puitteissa uusia menolisäyksiä, jos ne kompensoitaisiin vastaavasti uusilla tuloilla. 

-    Tätä olemme tarjonneet yhtenä vaihtoehtona myös tämänhetkiseen erittäin kapeaan keskusteluun, joka on kulminoitunut mekaaniseen, kokoomusvetoiseen ja hyvinvointivaltiolle haitalliseen velkajarruun, Koskela painotti. 

Oikeistohallitus on riistänyt valtaa pois työntekijöiltä

Koskela kritisoi puheessaan myös hallituksen työmarkkinapolitiikkaa. Oikeistohallituksen tietoinen tavoite on ollut horjuttaa työelämän valtatasapainoa riistämällä valtaa pois työntekijöiltä ja antamalla sitä vastaavasti lisää työnantajille. Määräaikaisten työsopimusten helpottaminen, potkulaki ja paikallisen sopimisen lisääminen työnantajien ehdoilla ovat tästä konkreettisia esimerkkejä.

-Ensi kaudella täytyy aloittaa valtatasapainon palauttaminen. Se edellyttää, että järjestäytymisastetta nostetaan eli että yhä useampi työntekijä kuuluu ammattiliittoon, Koskela painotti. 

-Ay-jäsenmaksun verovähennysoikeus pitäisi palauttaa, ja se pitäisi palauttaa tuplana. Tämä lisäisi kannusteita liittyä ammattiliittoihin ja sitä kautta vahvistaisi neuvottelukulttuuria, yhteiskunnan vakautta sekä demokratian toteutumista. Esitys ei edes ole mitenkään radikaali, sillä näin toimitaan jo esimerkiksi Portugalissa. Suomi voisi aivan hyvin ottaa tästä mallia, Koskela tiivisti. 

Vasemmistoliiton puoluevaltuusto kokoontui lauantaina 17.10. Helsingissä. Lue Minja Koskelan puhe kokonaisuudessaan: 

Hyvät ystävät, hyvät toverit,

viime keväänä istuin yksin kahvilassa ja luin juuri ostamaani Hannah Arendtin teosta. Arendt on filosofi, joka tunnetaan parhaiten kirjoituksistaan liittyen totalitarismiin ja autoritäärisyyteen sekä siitä, että hän onnistui pakenemaan natsi-Saksasta 1940-luvun alussa. Maailmassa, jossa äärioikeiston nousu on jälleen akuutti uhka, ovat Arendtin tekstit, valitettavasti, kouriintuntuvan ajankohtaisia.

Tällä kertaa luin teosta nimeltä Viva activa – ihmisenä olemisen ehdot. Sen sivulla 12 Arendt kirjoittaa: “Ihmiset, sikäli kuin he elävät, liikkuvat ja toimivat tässä maailmassa, voivat kuitenkin tuntea itsensä merkityksellisiksi vain, koska he osaavat puhua toisilleen ja ymmärtävät toisia ja itseään.”

Pysähdyin lauseen äärelle. Arendt siis sanoi, että ihmiset voivat tuntea itsensä merkitykselliseksi ja ymmärtää itseään vain siksi, että meillä on yhteys toisiimme.

Sitaatti on todella hieno. Siitä huolimatta ja juuri siksi se teki minut myös surumieliseksi, sillä yhteisöllisyyden sijaan Suomi on siirtynyt yksilöllisyyden aikakauteen. Sen ajurina on ollut Petteri Orpon oikeistohallitus ja oikeistolainen uusliberalismin ideaali, jonka voi kiteyttää sanontaan: jokainen on oman onnensa seppä.

Oikeistolainen yksilöihanne näkyy Orpon hallituksen päätöksissä kauttaaltaan:

Järjestöleikkaukset antavat viestin, että jokainen syrjäytetty, sairas tai muusta syystä yhteiskunnan tukea tarvitseva voi pitää ääntä omasta puolestaan ihan itse.

Opiskelijoille annetaan viesti, että valmistukaa nopeammin pienemmällä tuella, mutta menkää myös töihin samalla kun opiskelette.

Työntekijöille annetaan viesti, että neuvotelkaa työehtonne itse, ei siihen liittoja tarvita.

Orpon hallitus on vähän kuin tekoälyllä luotu aerobic-ohjaaja, joka hokee ministeriaitiossa, että jaksaa jaksaa painaa painaa, eikä huomioi yhtään sitä, että aika moni pienituloinen on jo jaksanut ja painanut yli oman sietokykynsä.

Samaan aikaan oikeistohallitus on tietoisesti moukaroinut hyvinvointivaltion peruspilareita eli purkanut niitä rakenteita, jotka ovat pitäneet ihmiset mukana taustasta riippumatta. Samalla hallitus on sivuuttanut, että jokainen ihminen kasvaa ja osallistuu yhteiskuntaan erilaisista taloudellisista, sosiaalisista ja kulttuurisista lähtökohdista käsin. Espoon Westendissä kasvavaan lääkärivanhempien lapseen leikkaukset osuvat eri tavalla kuin äänekoskelaiseen yksinhuoltajaan, joka on juuri menettänyt työpaikkansa vaneritehtaan lakkauttamisen seurauksena. Eriarvoisuuden kasvaessa myös suomalaisten todellisuudet eriytyvät. Se luo kasvualustaa polarisaatiolle ja syrjäytymiselle.

Yksi oikeistohallituksen törkeimmistä tempuista on ollut se, että köyhät ja sairaat on laitettu maksamaan hyväosaisten ja suuryritysten veroalet. Tämä ei valitettavasti ole mikään metafora. Nimittäin hyvät toverit, sosiaali- ja terveyspalveluissa maksetaan nyt Rydmanin hintoja.

Terveyskeskusmaksut, sairaalan poliklinikkamaksut ja päiväkirurgian asiakasmaksut ovat nousseet niin paljon, että Helsingin Sanomat uutisoi tällä viikolla Husin sairaaloissa peruttavan leikkauksia siksi, että sairailla ei ole niihin varaa. Jopa lasten sairaalahoito lykkääntyy perheiden talousahdingon vuoksi. Tilanne on siis juuri se, mistä vasemmistoliitto varoitti silloin, kun maksujen nostoa suunniteltiin: kaikkein pienituloisimmat pohtivat, onko heillä varaa sekä ruokaan että hoitoon.

Keitä nämä ihmiset ovat? Hesarin uutisoinnissa nostettiin kolme ryhmää:

Ihmiset, joiden elämää sosiaaliturvaleikkaukset ovat heikentäneet.

Vanhukset, joilla on pieni eläke ja jotka sairastavat paljon.

Ja kolmantena ihmiset, jotka ovat joutuneet äkilliseen talousahdinkoon esimerkiksi äkillisen sairastumisen vuoksi.

Hyvät toverit,

Orpo ja Purra pistävät nämä ihmiset – sairaat, pienituloiset ja vanhukset – maksamaan rikkaiden ja suuryritysten veroalet. Vielä härskimmäksi tilanne menee kun muistetaan, että jo nyt yli 500 000 asiakasmaksua on ulosotossa. Rydmanin hintojen vuoksi tulemme näkemään lisääntyvien maksuvaikeuksien lisäksi lisää inhimillistä kärsimystä, sosiaalista eriytymistä ja sairauksien eskaloitumista. Kun ihmiset laitetaan hoidon sijaan jonoon, ei säästetä mitään, mutta maksetaan paljon.

Ja tästä, hyvät toverit, pääsemmekin puhumaan talouspolitiikasta sekä niistä äärimmäisen kapeista raameista, joissa taloudesta Suomessa tällä hetkellä keskustellaan. Kyllä, on selvää, että julkinen talous on huonossa jamassa. Ja kyllä, on selvää, että taloutta täytyy tasapainottaa.

Mutta tarkoittaako se sitä, että vaihtoehtoja velkajarrulle ei ole? Ei tarkoita. Tarkoittaako se sitä, että kaikkien puolueiden täytyisi noudattaa samaa reseptiä? Ei tarkoita. Entä tarkoittaako se sitä, että vain velkajarruun sitoutuneet puolueet ymmärtävät huonon tilanteen? Ei todellakaan tarkoita. 

Hyvät ystävät,

olen sanonut tämän ennenkin: velkajarru ei toimi. Velkajarru ei jarruta velkaantumista, se jarruttaa talouden elpymistä. Velkajarrusovussa edellytetyt 8-11 miljardin sopeutukset torppaavat talouden kehittymisen, sillä EU-sääntöjen mukaan hommassa voidaan käyttää ainoastaan veronkorotuksia tai menoleikkauksia. Työllisyys- tai kasvutoimia ei siis ole mahdollista soveltaa. Vasemmistoliitto kannattaa maltillisempaa sopeutussummaa, joka jaetaan useammalle vaalikaudelle, ja joka sisältää myös taloutta elvyttäviä investointeja. Tästä toteamuksesta seuraa joka kerta kysymys, että eikö vasemmistoliitto sitten ole sitoutunut EU-sääntöihin? Vastaukseni tähän kysymykseen on kaksiosainen:

Ensinnäkin, vasemmistoliitto on sitä mieltä, että aivan kuten aikaisemmilla hallituskausilla, niin myös ensi kaudella kansallisen talouspolitiikan täytyy nojata kansallisiin tarpeisiin. En myöskään usko, että EU tulee edellyttämään Suomelta toimia, jotka ovat Suomelle lopulta vahingollisia.

Toiseksi, vasemmistoliitto on sitä mieltä, että aivan kuten aikaisemmilla vaalikausilla, myös tällä kaudella EU-sääntöihin voidaan neuvotella joustoja. Näin toimi myös Orpon hallitus kautensa alussa. Sen jälkeen Orpon hallitus on kuitenkin vaikeuttanut tulevan hallituksen urakkaa muun muassa lobbaamalla EU:ssa täysin käsittämätöntä linjaa eli sitä, että vihreitä investointeja ei voitaisi tiettyjen puolustusmenojen tavoin uloslukea sopeutussummasta. Vasemmistoliitto katsoo, että esimerkiksi puolustuspoikkeamalausekkeessa olisi neuvotteluvaraa, joka mahdollistaisi sääntöjen järkevöittämisen ja sopeutusurakan tekemisen Suomelle kohtuullisemmaksi.

Hyvät toverit,

velkajarru-Suomessa kansalaisille uskotellaan, että vaihtoehtoja ei ole. Mutta kyllä niitä on! Meidän vaihtoehdossamme sopeutussummaa maltillistettaisiin ja se jaettaisiin useammalle vaalikaudelle, mutta lisäksi uudistettaisiin kehysmenettelyä siten, että veromuutokset voitaisiin jatkossa huomioida osana vaalikauden talouden suunnittelua. Nykyään vaalikauden alussa asetetaan neljälle vuodelle tietty menolinja, josta poikkeaminen kehysjärjestelmän puitteissa ei ole mahdollista. Sen sijaan vaalikauden aikana tehtäviä veronalennuksia ei kehysjärjestelmällä rajoiteta mitenkään. Nykyinen vinouma johtaa helposti tilanteeseen, että suositaan verotuloja vähentäviä verohelpotuksia, vaikka jokin menolisäys voisi olla finanssipoliittisesti vaikuttavampi toimi.

Vasemmistoliiton mielestä kehysmenettelyssä tulisi huomioida myös tulopuoli. Tällöin olisi mahdollista tehdä kehysten puitteissa uusia menolisäyksiä, jos ne kompensoitaisiin vastaavasti uusilla tuloilla. Tätä olemme tarjonneet yhtenä vaihtoehtona myös tämän hetkiseen erittäin kapeaan keskusteluun, joka on kulminoitunut mekaaniseen, kokoomusvetoiseen ja hyvinvointivaltiolle haitalliseen velkajarruun.

Eli kyllä, vaihtoehtoja on, ja vasemmistoliitto on niitä aktiivisesti tarjoillut. Tilanne onkin tällä hetkellä se, että vasemmistoliitto ei ole ainoastaan vaihtoehto – me olemme ainoa vaihtoehto.

Hyvät toverit,

Orpon hallituksen ajama yksilöllisyyden aikakausi näkyy erityisen selvästi työmarkkinapolitiikassa. Oikeistohallituksen tietoinen tavoite on ollut horjuttaa työlämän valtatasapainoa riistämällä valtaa pois työntekijöiltä ja antamalla sitä vastaavasti lisää työnantajille. Valitettavasti hallitus on myös onnistunut tavoitteessaan. Määräaikaisten työsopimusten helpottaminen, potkulaki ja paikallisen sopimisen lisääminen työnantajien ehdoilla ovat tästä konkreettisia esimerkkejä. Ja sen vuoksi, hyvät toverit, ensi kaudella täytyy aloittaa valtatasapainon palauttaminen. Se edellyttää, että järjestäytymisastetta nostetaan eli että yhä useampi työntekijä kuuluu ammattiliittoon. Korkea järjestäytymisaste takaa vipuvoiman neuvotteluissa, joissa kamppaillaan palkkauksen lisäksi työehdoista. Vasemmistoliitto on jo aikaisemmin linjannut, että yhtenä kärkitavoitteenamme ensi vaalikaudelle me haluamme palauttaa ay-jäsenmaksun verovähennysoikeuden. Nyt minä, hyvät toverit, aion nostaa panoksia: Ay-jäsenmaksun verovähennysoikeus pitäisi palauttaa, ja se pitäisi palauttaa tuplana. Tämä lisäisi kannusteita liittyä ammattiliittoihin ja sitä kautta vahvistaisi neuvottelukulttuuria, yhteiskunnan vakautta sekä demokratian toteutumista. Esitys ei edes ole mitenkään radikaali, sillä näin toimitaan jo esimerkiksi Portugalissa. Suomi voisi aivan hyvin ottaa tästä mallia.

Rakkaat toverit,

kävin pari viikkoa sitten katsomassa KOM-teatterin Poiskatsojat-näytelmän, jossa kuvataan Suomen ulkopolitiikan suhdetta Israelin Gazassa toteuttavaan kansanmurhaan. Esitys on erittäin tärkeä puheenvuoro liittyen Suomen lähi-idän politiikan ristiriitoihin. Esimerkiksi puolustusministeri Antti Häkkäsen vierailua Israelissa ja Israelin palestiinalaisten pakkosiirtoa kannattavan puolustusministeri Israel Katzin tapaamista voi kuvata parhaiten sanalla irvokas. Samaan aikaan, kun Suomi hakee ulkoministeri Elina Valtosen johdolla YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi kampanjalla, jonka kärkinä ovat monenkeskisyys ja sääntöpohjainen maailmanjärjestys, vierailee puolustusministeri maassa, joka rikkoo väkivaltaisesti molempia ja lisäksi kansainvälistä oikeutta.

Hallituksen linja on täysin levällään. Erityisen raskauttavaa on, että linja on levällään kansanmurhan edessä. Tämä tulee olemaan Petteri Orpon hallituksen yksi surullisimmista perinnöistä eli kyvyttömyys puolustaa palestiinalaisten itsemääräämisoikeutta. Suomi on ollut ihailtavan yksimielinen suhteessa Ukrainan tukeen. Venäjän brutaalin hyökkäyssodan ovat tuominneet kaikki puolueet, ja kaikki puolueet kannattavat tukea Ukrainalle, pakotteita Venäjälle ja Ukrainan oikeutta määritellä oma tulevaisuutensa itse. Tähän joukkoon lukeutuu luonnollisesti myös vasemmistoliitto. Samanlaista yksituumaisuutta tulisi noudattaa suhteessa Palestiinaan.

Hyvät toverit,

ulkopolitiikan kaksoisstandardit tulee jättää historiaan. Siksi me vasemmistoliitossa haluamme vapautta sekä ukrainalaisille että palestiinalaisille. Haluamme kitkeä suurvaltapolitiikkaa, olipa sen keulakuvana Vladimir Putin, Benjamin Netanjahu tai Donald Trump. Meidän ulkopolitiikkamme ytimessä ovat monenkeskisyys, sääntöpohjainen maailmanjärjestys ja kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen. Nämä kolme asiaa ovat parhaat lääkkeet suurvaltapolitiikan aikakaudella.

Rakkaat toverit,

minut valittiin tämän hienon liikkeen puheenjohtajaksi tasan kaksi vuotta sitten eli syksyllä 2024 järjestetyssä puoluevaltuustossa. Minua jännitti, ja minä tiedän, että myös teitä jännitti. Eniten jännitti ehkä kuitenkin Li Anderssonin saappaita.

Kaksi vuotta myöhemmin voin helpottuneena ja vilpittömänä todeta, että rakkaat ystävät: kaikki on mennyt hyvin. Kunta- ja aluevaalit menivät erinomaisesti. Jäsenmäärämme on noussut huimasti. Ja vaikka gallupit eivät äänestä, niin meillä on lupa iloita siitä, että olemme tänä syksynä rikkoneet kannatusennätykset sekä Ylen että Hesarin kannatusmittauksissa.

Kaikesta tästä kiitos kuuluu teille. Te, rakkaat toverit, olette tehneet töitä paikallisesti ja tuoneet uusia ihmisiä mukaan valtakunnallisesti. Te olette neuvotelleet kuntapolitiikassa ja te olette tehneet vaikeita päätöksiä hyvinvointialueilla. Te olette kirjoittaneet, kommentoineet ja toteuttaneet puolueohjelmia. Ja rakkaat ystävät, te olette tarjonneet minulle sellaista tukea, mitä uusi puheenjohtaja ei osannut edes toivoa. Haluan kiittää teitä tuestanne, sillä kukaan ei pärjää näissä hommissa yksin, eikä kukaan tee puolueen voittoja yksin. Vasemmistoliitossa sanotaan me, ei mä, ja vasemmistoliitossa keskiössä on yhteisö, ei yksilö.

Hannah Arendtia mukaillakseni: sikäli kuin me elämme, liikumme ja toimimme tässä maailmassa, me tunnemme itsemme merkityksellisiksi suhteessa toisiimme. Koenkin olevani etuoikeutettu, että saan toteuttaa kanssanne politiikkaa, jossa ketään ei pudoteta kyydistä.

Toisiamme tukien ja yhdessä kampanjoiden me, hyvät toverit, tulemmekin voittamaan ensi kevään eduskuntavaalit. Me käännämme Suomen suunnan, sillä me olemme ainoa vaihtoehto niin ilmaston, reilumman työelämän kuin hyvinvointivaltion näkökulmasta. 

Kiitos!