Kokoomuksen Sohrabi: Demokratian puolustaminen edellyttää nollatoleranssia poliittiselle väkivallalle

Tein pari vuotta sitten rikosilmoituksen sosiaalisessa mediassa minusta ja vanhemmistani julkaistuista törkeistä videoista. Ilmoitus koski kunnianloukkauksia ja yksityiselämää koskevan tiedon levittämistä. Videoilla esitettiin useita vakavia, täysin perusteettomia väitteitä ja vihjauksia, jotka kohdistuivat sekä minuun että vanhempiini. 

Julkisessa tehtävässä toimivana ymmärrän, että demokratiaan kuuluu myös kova arvostelu. Se ei kuitenkaan oikeuta rajattomaan loukkaamiseen tai läheisten vetämiseen mukaan vakaviin syytöksiin. 

Minusta ja isästäni esitettiin vihjauksia, joiden tarkoituksena oli luoda kuva yhteyksistämme Iranin islamilaiseen tasavaltaan. Todellisuudessa vanhempani pakenivat nuorina omien vanhempiensa kanssa Iranista sortoa ja vainoa. 

Videossa väitettiin myös, että vanhempieni parvekkeella olisi nostettu Isisin lippu Turun Varissuolla. Vanhempani eivät ole koskaan asuneet Varissuolla yhdessä eivätkä erikseen eikä parvekkeella ole nostettu yhdenkään terroristijärjestön lippua. Päinvastoin. Sukuuni on kuulunut useita peshmergataistelijoita, jotka ovat taistelleet kurdien oikeuksien puolesta. 

Vanhempiani halvennettiin esittämällä heidän seksuaalisesta käyttäytymisestään ala-arvoisia vihjauksia. Valheelliset vihjaukset eivät loukanneet ainoastaan heidän yksityisyyttään ja ihmisarvoaan. Tekijä tiedosti vihjailujensa liittyvän kurdikulttuurissa vallitseviin kunniaa ja seksuaalimoraalia koskeviin normeihin. 

Tyttärenä koin velvollisuudekseni auttaa vanhempiani ja huolehtia heidän oikeuksiensa toteutumisesta. He eivät olleet itse hakeutuneet julkisuuteen, vaan heidät vedettiin vastentahtoisesti mukaan hyökkäyksillä, joissa julkista asemaani käytettiin välineenä heidän loukkaamiseensa. 

Käräjäoikeus tuomitsi vastaajan yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä ja kunnianloukkauksista. Tuomio ei ole lainvoimainen, ja vastaajalla on mahdollisuus hakea siihen muutosta.

Haluan tuoda asian julkisuuteen kolmesta syystä.

Ensinnäkin haluan korostaa, että myös julkisessa tehtävässä toimivalla on oikeuksia, eikä kenenkään tarvitse sietää törkeitä hyökkäyksiä. Rikosilmoituksen tekeminen ei ole ylireagointia, silloin kun raja on ylitetty.

Toiseksi olen huolissani demokratian tilasta, yksityisyydensuojasta ja poliittisen osallistumisen turvallisuudesta.

Eri puolueiden poliitikot ovat joutuneet häirinnän ja väkivallan kohteiksi. Ben Zyskowicz joutui väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi kampanjoidessaan Helsingissä vuoden 2023 eduskuntavaalien alla. Tapausta käsiteltiin oikeudessa. Entisen pääministerin Sanna Marinin kokemaa vainoamista ja kotirauhan rikkomista käsiteltiin myös oikeudessa. Entistä pääministeriä Juha Sipilää puolestaan pahoinpideltiin eduskuntatalon läheisyydessä. 

Lisäksi Länsi-Uudenmaan poliisi tutkii kahta 19. syyskuuta tapahtunutta vaalityöhön liittyvää tapausta. Toisessa tuntematon mies tönäisi vaalimateriaalia kuvannutta ehdokasta, tarttui häntä vaatteista ja uhkaili häntä sanallisesti. Poliisi tutkii myös epäiltyjä kansanedustajien koteihin kohdistuneita tunkeutumisia. 

Kolmanneksi – ja kaikkein tärkeimpänä – haluan, että tähän kehitykseen puututaan ennen kuin siitä muodostuu hyväksytty osa suomalaista poliittista toimintakulttuuria. 

Kyse ei ole vain poliitikkojen, ja mahdollisesti heidän läheistensä, turvallisuudesta, vaan myös yhteiskuntamme suunnasta. Jos politiikkaan lähteminen alkaa tuntua liian suurelta henkilökohtaiselta riskiltä, demokratian perusta horjuu. Jos häirintään, vihaan ja väkivaltaan ei puututa määrätietoisesti, vaarana on, että niistä tulee vähitellen hyväksytty osa poliittista toimintakulttuuria. Sellaista kehitystä emme saa hyväksyä.