Vanhankaupunginkosken padon purkamisen vaikutukset selvitetty

Vanhankaupunginkosken länsihaaran padon purkamista on selvitetty monessa vaiheessa ja laajasti eri näkökulmista. Vuosien aikana tehdyt lukuisat selvitykset toimivat pohjana juuri valmistuneessa vaihtoehtovertailussa, jossa tarkasteltiin länsihaaran padon purkamisen ja itähaaran kunnostamisen vaikutuksia suhteessa vesiekosysteemiin, kalastoon, luonnon monimuotoisuuteen, maisemaan ja kulttuuriympäristöön, vesitalouteen, virkistyskäyttöön, teknisiin riskeihin sekä kustannuksiin. Johtopäätöksenä todetaan, että Vanhankaupunginkosken itähaaran kunnostaminen olisi länsihaaran padon purkamista tarkoituksenmukaisempi ratkaisu. 

Padon purkaminen ja luonnonmukaisemman kosken palauttaminen voi monissa kohteissa parantaa vaelluskalojen kulkua ja lisätä joen ekologista monimuotoisuutta. Vanhankaupunginkoskella tilanne on kuitenkin erilainen, sillä Vantaanjoki jakautuu kahteen haaraan, joista itähaara toimii jo nykyisin kalojen kulkureittinä. Selvitysten mukaan vettä ei vähävetisinä aikoina tulisi riittämään molempiin haaroihin niin paljon, että ne kumpikin voisivat toimia hyvin kalojen kulkureitteinä ympäri vuoden. 

Padon purkaminen kuivattaisi toisen jokihaaroista osaksi vuotta 

Padon purkuvaihtoehdoissa länsihaaraan muodostettaisiin luonnonmukainen koski ja vedenpinta padon yläpuolella pidettäisiin lähellä nykyistä tasoa rakentamalla joen pohjaan yksi tai useampi pohjakynnys. Samalla itähaara kunnostettaisiin aikaisemmin laaditun suunnitelman mukaisesti. 

Näissä vaihtoehdoissa joko länsihaara jäisi vähävetiseksi tai kuivuisi pitkäksi aikaa tai itähaara olisi kuivana jopa 200–275 päivää vuodessa. Länsihaaran muuttaminen luonnonmukaisemmaksi koskeksi voisi lisätä maisemallista ja ekologista monimuotoisuutta, mutta veden vähyys rajoittaisi hyötyjä. Useissa vaihtoehdoissa kalojen vaellusmahdollisuudet olisivat jopa nykyistä heikommat. 

Vedenpinnan lasku ja ajoittainen kuivuminen muuttaisivat myös uoman ja rantojen kosteustasapainoa ja kasvillisuutta. Nykyinen rantapuusto voisi kuolla kuivuuden takia ja uusi pioneerikasvillisuus voisi vallata paljastuneen rantapenkereen. Lisäksi jatkosuunnitteluun liittyisi epävarmuuksia nykyisten rakennusten ja rakenteiden perustusten sekä kantavuuden osalta.  

Padon purkaminen edellyttäisi yksityiskohtaista jatkosuunnittelua, erillistä vesilain mukaista lupamenettelyä, asemakaavan muutosta sekä laajoja vaikutusarviointeja. Jatkosuunnittelun kustannuksiksi on arvioitu 600 000–900 000 euroa. Padon purkamisen toteutuskustannus olisi arviolta 2–3 miljoonaa euroa. Kustannukset tarkentuvat suunnittelun edetessä. 

Itähaaran kunnostus parantaisi kalojen nousua Vantaanjokeen 

Vertailussa kokonaisuutena parhaaksi ratkaisuksi osoittautui itähaaran kunnostaminen ja länsihaaran padon säilyttäminen. Kunnostus lisäisi itähaaran vesimäärää, helpottaisi eri kalalajien nousua sekä parantaisi virkistyskäyttöä ja turvallisuutta. Samalla historiallinen pato sekä alueen maisema- ja kulttuuriympäristöarvot säilyisivät. Toteutus on myös selkeästi edullisin, sillä kunnostuksen kustannukseksi on hankesuunnitelmassa arvioitu noin 650 000 euroa. Suunnitelmat ovat myös jo valmiit ja niille on myönnetty vesilain mukainen lupa.  

Itähaaran kunnostuksessa kalojen nousureitistä tehtäisiin nykyistä loivempi. Uomaan rakennettaisiin kalojen nousua helpottavia lepoalueita, pohjaan sijoitettaisiin luonnonkiviä ja kosken niskalle kutusoraikkoa. Lisääntyvä virtaus ohjaisi kaloja nykyistä paremmin itähaaraan ja parantaisi useiden kalalajien mahdollisuuksia nousta Vantaanjokeen.