Kokkolassa avautuva näyttely tarkastelee seksuaalisuutta, halua ja ihmiskehoa ennakkoluulottomasti ja kiertelemättä

Mitä kaikkea punastumisen taakse kätkeytyy? Halua ja uteliaisuutta, toiveita ja epävarmuutta. Hetkiä, jolloin uskaltaa heittäytyä tai tulee tahtomattaan nähdyksi. Häpeä, huumori ja aistilliset nautinnot voivat kulkea rinnakkain, eikä kaikkea aina osata pukea sanoiksi. Veikko Halmetojan kuratoiman Punastumisen anatomia -näyttelyn taiteilijat lähestyvät aiheita eri näkökulmista, ja teokset voivat yhtä hyvin yllättää, kiusaannuttaa kuin naurattaakin. Ihmiskehot ja seksuaalisuus eivät asetu yhteen muottiin, ja näyttely tarjoaa aiheisiin tulkintojen kirjoa.

K.H.Renlundin museossa Roosin talolla avautuva näyttely tuo yhteen seitsemän taiteilijan näkökulmia kehollisuuteen, haluun ja seksuaalisuuteen. Taidekuraattori, galleristi Veikko Halmetojan kuratoimassa kokonaisuudessa teemoja lähestytään moninaisesti: Näyttelyssä on tilaa eroottisille fantasioille ja henkilökohtaisille kokemuksille, sekä myös huumorille, leikillisyydelle ja odottamattomille kohtaamisille. Seksuaalisuutta voi käsitellä vakavasti ilman vakavuutta, ja huumori voi kulkea rinnakkain henkilökohtaisten ja yhteiskunnallisten kysymysten kanssa.

Punastumisen anatomia -näyttelyssä on esillä Panos Balomenoksen, Kalle Hammin, Anni Kinnusen, Hannu Riikosen ja Sirkku Rosin teoksia. Kokonaisuutta täydentävät Ilmari ”Imppu" Salmisen (1929–2008) sekä Enni Idin (1904–1992) teokset Maaseudun Sivistysliiton ITEtaiteen kokoelmasta. Esillä on valokuvia, liikkuvaa kuvaa, maalauksia, piirroksia ja tilaa ottavia veistoksia.

Taide tarjoaa tilan tarkastella seksuaalisuutta ennakkoluulottomasti ja tunnustella, millaisia tunteita ja kehollisia reaktioita teokset herättävät. Punastumisen taustalla voi olla häpeää, jännitystä tai eroottista latausta, eikä näiden välille aina ole helppo vetää selvää rajaa. Läheisyyden ja halun kokemukset eivät asetu yhteen muottiin.

Punastumisen anatomia juhlii ajatusta, että taiteessa ihmisyyttä voi tarkastella monesta suunnasta. Kehollisuus ja seksuaalisuus ovat vahvasti kulttuuri- ja aikasidonnaisia sen osalta, miten niihin suhtaudutaan ja miten niitä voidaan tai saa kuvata. Näyttelyn teokset kutsuvat pohtimaan, mitä kehollisuus ja seksuaalisuus merkitsevät meille kollektiivisesti ihmisinä ja yksittäisinä henkilöinä tässä hetkessä – ilman valmiita vastauksia tai moraalisia tuomioita. Näyttely kutsuu katsomaan, kokemaan ja muodostamaan omat tulkinnat.

Näyttely on aiheeltaan K.H.Renlundin museon tähänastisen historian kontraversaalein ja sai museon sisällä pohtimaan, miten seksuaalisesti suorasukaista taidetta museossa voidaan esittää ja miten se tulisi kontekstoida. Näyttelyn sisältöä oli valmisteltu pitkään kuraattori Veikko Halmetojan kanssa, mutta osa teoksista herätti vielä ripustusvaiheessa kysymyksen siitä, miten museon kävijät kohtaavat kaikkein graafisimman kuvaston. Kuraattori ei halunnut tinkiä taiteellisista ratkaisuistaan, mutta museo otti astetta varovaisemman linjan. Ratkaisuksi etsittiin kompromissi, jossa kaikkein suorasukaisimmat teokset säilyivät näyttelyssä, mutta niiden sijoittelussa huomioitiin katsojan mahdollisuus edetä omaan tahtiinsa. Lopputulos ei peitä teoksia katseilta, vaan antaa katsojalle mahdollisuuden päättää, kuinka lähelle hän haluaa tulla. 

Näyttelyn taiteilijoista

Anni Kinnunen käsittelee valokuvissaan haluja ja pelkoja, ihmisyyttä ja alitajuntaa. Hän kyseenalaistaa ajatuksen tahattomuudesta ja näyttää tekoja, joissa kivun ja nautinnon raja on häilyvä. Sirkku Rosin akvarelleissa alastomuus on häpeilemätöntä ja rinnastuu luontoon. Naturismi näyttäytyy elämäntapana, jossa alastomuus on luonteva osa arkea, mutta ei välttämättä liity seksuaalisuuteen. Panos Balomenos puolestaan käsittelee akvarelleissaan sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta sekä pornon ja dokumentaation välisiä rajapintoja. Kalle Hammilta on esillä Sodoman seksuaalipakolaiset -maalaussarja, joka on osa Sodoman tarinan uudelleentulkintaa. Teossarjan pohjalta on julkaistu myös faktalla ja fiktiolla leikittelevä kirja. Hannu Riikosen veistokset poseeraavat alastomina. Rohkeat hahmot kantavat kehonsa ylpeydellä ja häpeilemättä!

Kokonaisuutta täydentävät kahden taiteilijan teokset K.H.Renlundin museon hallinnoimasta Maaseudun Sivistysliiton ITE-taiteen kokoelmasta. Ilmari ”Imppu” Salmisen (1929–2008) teoksissa toistuu hänelle ominainen tapa yhdistää julkisuuden henkilöiden lehtikuvia kirkasvärisiin viivapiirroksiin. Näyttelyssä esillä olevissa teoksissa esiintyy Salmisen omin sanoin ”mukavan oloisia tyttöjä”. Enni Idiltä (1904–1992) näyttelyyn on valittu kaksi maalausta, joissa esiintyy alaston paholainen: toisessa mies- ja toisessa naisoletettu hahmo. Molemmat ovat avoimen seksuaalisia, mutta samalla myös varsin inhimillisiä. Näyttelyn on kuratoinut Veikko Halmetoja.

Huom! Näyttelyä suositellaan yli 16-vuotiaille sen sisältämän seksuaalisen kuvaston vuoksi.