Tutkimus: Lapsen koulupoissaolot voivat haastaa vanhemmuutta

Lisääntyneet koulupoissaolot ovat viime vuosina herättäneet kasvavaa huolta. Ilmiössä ei kuitenkaan ole kyse vain siitä, jääkö lapsi pois koulusta. Monissa perheissä arkea kuormittavat myös vaikeudet saada lapsi lähtemään kouluun sekä epävarmuus siitä, miten lapsen koulupäivää ja koululäsnäoloa voitaisiin tukea. 

Koulukieltäytyminen, eli ahdistuneisuudesta johtuvat koulunkäynnin vaikeudet, voi varsinaisten poissaolojen lisäksi ilmetä vaikeuksina lähteä kouluun aamuisin, pysyä koulussa koko päivän ajan tai osallistua opetukseen luokkahuoneessa.

Jyväskylän yliopiston tutkimuksen mukaan pitkittynyt koulukieltäytyminen vaikuttaa koko perheen elämään, ja saa vanhemmat usein kyseenalaistamaan omaa vanhemmuuttaan. Tilanne herättää huolta, epävarmuutta ja riittämättömyyden tunteita.

– Haastatteluissa vanhemmat kertoivat usein pohtineensa, ovatko he tehneet riittävästi auttaakseen lastaan tai toimineet tilanteessa oikein. Haasteiden pitkittyessä vanhempien käsitys siitä, mitä hyvä vanhemmuus tällaisessa tilanteessa tarkoittaa, muuttui, kertoo väitöskirjatutkija Petra Vesuri Jyväskylän yliopistosta. 

Koulupoissaolot haastavat perheitä ja kouluja  

Kun perheen lapsella tai nuorella on koulukieltäytymisen haasteita, joutuvat vanhemmat tasapainoilemaan lapsensa hyvinvoinnin ja ulkopuolisten odotusten välillä. Tutkimukseen osallistuneet vanhemmat kertoivat kielteisistä tunteistaan kuten syyllisyydestä ja häpeästä, joita lapsen koulukieltäytyminen heissä herätti.  

– Osa vanhemmista pyrkii ennen kaikkea sietämään kuormittavaa arkeaan, sillä he eivät ole löytäneet ratkaisua tilanteeseen. Itsesyytös ja riittämättömyyden tunteet ovat yleisiä, vaikka osa vanhemmista kertoikin haastattelussa hakeneensa aktiivisesti apua ja pyrkineensä ratkaisemaan tilannetta kaikin keinoin, Vesuri kuvaa. 

– Lisäksi mukaan mahtuu vanhempia, jotka näkevät koululla ja yhteiskunnalla olevan iso vastuu tilanteesta, kuvaa Vesuri. 

Perheiden lisäksi pitkittyneet koulupoissaolohaasteet haastavat myös kouluja. Koulupoissaoloihin pyritään puuttumaan varhain, mutta tilanteet voivat olla monimutkaisia ja pitkittyneitä. Tällöin yhtä yksittäistä syytä tai ratkaisua ei välttämättä ole.  

– Opettajat ja muut ammattilaiset tekevät usein parhaansa oppilaiden ja perheiden tukemiseksi, mutta keinot voivat olla rajallisia tilanteissa, joissa koulunkäyntivaikeudet pitkittyvät ja taustalla vaikuttavat monet toisiinsa kietoutuvat tekijät, Vesuri taustoittaa. 

Koulupoissaolojen lisääntyminen onkin herättänyt viime vuosina keskustelua siitä, miten lasten ja nuorten hyvinvointia, kodin ja koulun yhteistyötä sekä moniammatillista työtä voidaan vahvistaa. 

Myös vanhempi kaipaa tukea, kun lapsen kouluun lähteminen on vaikeaa   

Koulupoissaoloja on usein tarkasteltu ennen kaikkea koulun tai oppilaan näkökulmasta. Tutkimuksen perusteella myös vanhempien kokemusten huomioiminen on tärkeää, sillä pitkittyneet koulunkäynnin haasteet koskettavat koko perhettä. 

– Tulostemme perusteella ilmiön ymmärtäminen edellyttää myös vanhempien kokemusten huomioimista, Vesuri toteaa. 

Tutkimuksen mukaan vanhemmuuden muutos ei ollut suoraviivainen prosessi. Vanhemmat kuvasivat erilaisia tapoja jäsentää kokemuksiaan sekä sitä, miten heidän ymmärryksensä lapsen tilanteesta ja omasta toiminnastaan vaihteli ja vähitellen syveni. 

Moni vanhempi kertoi siirtyneensä vähitellen itsesyytöksestä kohti lapsen tilanteen parempaa ymmärtämistä. Samalla osa vanhemmista alkoi kyseenalaistaa ympäristön odotuksia ja puolustaa aktiivisemmin lapsensa tarpeita. 

Tutkijoiden mukaan vanhempien kokemusten ymmärtäminen voi auttaa kehittämään perheille tarjottavaa tukea, rakentamaan vanhempien luottamusta omaan toimintaansa sekä vahvistamaan kodin ja koulun yhteistyötä. Vanhemmuuden tukeminen voi olla tärkeä osa ratkaisujen löytämistä tilanteissa, joissa lapsen säännöllinen koulunkäynti on uhattuna, Vesuri toteaa. 

Tärkeää on myös tietoisuuden lisääminen. 

– Harmillisen usein vanhemmat luulevat, että vain heidän perheessään on tällaisia haasteita, jolloin häpeä voi estää avun hakemista varhaisessa vaiheessa. Kuitenkin varhainen tuki on avainasemassa, jos kouluun lähteminen on lapselle kuormittavaa. En toivoisi yhdenkään vanhemman jäävän yksin tällaisissa tilanteissa, Vesuri lisää. 

Tutkimus on osa Vesurin väitöstutkimuskokonaisuutta, jossa perehdytään koulupoissaolohaasteisiin vanhemmuuden näkökulmasta. 

Artikkeli

 Vesuri, P., Vehkakoski, T., Rönkä, A., & Virtanen, T. (2026). Lapsen koulukieltäytyminen: Vanhempien kertomukset vanhemmuudestaan ja sen muuttumisesta. Kasvatus, 57(4), 395–412. https://doi.org/10.33348/kvt.160737