Huumekuolemien ennätys paljastaa Suomen päihdepalvelujen puutteet

Tilastokeskuksen torstaina julkaisemien huumekuolematilastojen mukaan vuonna 2025 Suomessa kuoli huumeisiin 333 ihmistä. Määrä oli kaikkien aikojen korkein ja 86 suurempi kuin edellisvuonna. Kuolleista 64 oli alle 25-vuotiaita.

”Nämä luvut ovat järkyttäviä. Tiedämme jo paljon siitä, miten huumekuolemia voidaan ehkäistä, mutta nykyinen palvelujärjestelmämme ei onnistu hyödyntämään tätä tietoa riittävän tehokkaasti. Ihmisiä kuolee tilanteissa, joissa oikea-aikainen apu voisi pelastaa heidän henkensä. Tähän meillä ei ole varaa tyytyä”, sanoo Diakonissalaitoksen ja Rinnekotien lääketieteellinen johtaja, päihdelääkäri Jarmo Kantonen. 

Huumekuolemat liittyvät usein useiden aineiden samanaikaiseen käyttöön, palveluiden ulkopuolella olemiseen ja kasautuneisiin haasteisiin. Niiden ehkäiseminen edellyttää varhaista tukea, haittoja vähentäviä palveluja ja vaikuttavaa päihdehoitoa. 

Henkiä pelastavat keinot on saatava käyttöön 

Yksi konkreettinen keino on opioidiyliannostusten vastalääkkeen naloksonin maksuton ja nimetön jakelu. Hallitus on antanut asiasta lakiesityksen, jota Diakonissalaitos pitää tärkeänä. Uudistuksen toteutuminen edellyttää kuitenkin myös riittävää rahoitusta lääkkeen hankintaan, jakeluun ja käyttöön liittyvään neuvontaan. 

”Naloksoni voi pelastaa ihmishengen. Sen on oltava saatavilla siellä, missä yliannostuksen vaarassa olevia ihmisiä kohdataan. Pelkkä lakimuutos ei riitä, jos lääkkeen jakeluun ei ole voimavaroja. Samalla tarvitsemme vaikuttavaa päihdehoitoa ja toimia, joilla ehkäistään useiden aineiden yhteiskäytöstä aiheutuvia kuolemia”, Kantonen sanoo. 

Apua on saatava ilman ehtoja

Huumekuolemien ehkäisy alkaa jo lasten ja nuorten turvallisten kasvuolosuhteiden sekä hyvinvoinnin tukemisesta. Apua tarvitaan kuitenkin myös silloin, kun päihteiden käyttö on jatkunut pitkään ja ongelmat ovat kasautuneet.

Diakonissalaitoksen nuorten päihdetyön yksikönjohtaja Mia Risberg muistuttaa, että kaikkein suurimmassa kuolemanvaarassa olevat ihmiset voivat jäädä kokonaan palvelujen ulkopuolelle.

”Meidän on uskallettava kysyä, miten nykyinen palvelujärjestelmämme vastaa kaikista suurimmassa riskissä olevien tarpeisiin. Jos avun saaminen edellyttää ajanvarausta, monimutkaista asiointia tai valmiutta päihteettömyyteen, osa kipeimmin apua tarvitsevista jää sen ulkopuolelle. Apua ei tarvitse ansaita. Jokaisella on oikeus terveyteen, turvaan ja ihmisarvoiseen elämään riippumatta elämäntilanteesta tai valmiudesta päihteettömyyteen”, Mia Risberg sanoo.

Ihmishenkiä ei saa menettää palvelujärjestelmän katveisiin

Suuri osa huumekuolemista tapahtuu päihdehoidon ulkopuolella. Hoidon viivästyminen, palvelujen pirstaleisuus ja tuen katkeaminen lisäävät kuolemanriskiä. Palvelujen ulkopuolella olevien ihmisten tavoittaminen edellyttää aktiivista etsivää ja jalkautuvaa työtä. Lisäksi tarvitaan rinnalla kulkevaa tukea, joka vahvistaa palveluihin kiinnittymistä ja ehkäisee putoamista niiden ulkopuolelle.

Diakonissalaitos vaatii hyvinvointialueilta asiakkaiden viiveetöntä hoitoon pääsyä ja katkeamattomia hoitopolkuja, joissa vieroitushoito, opioidikorvaushoito, kuntoutus ja muu tarvittava tuki muodostavat toimivan kokonaisuuden. Ihmistä ei saa jättää yksin hoidon eri vaiheissa tai palvelusta toiseen siirryttäessä.

”Kun ihminen on valmis ottamaan apua vastaan, siihen on vastattava heti. Häntä ei saa jättää yksin hoidon eri vaiheissa eikä vastuu saa kadota palvelusta toiseen siirryttäessä. Jos haluamme ehkäistä huumekuolemia, meidän on muutettava myös niitä rakenteita, jotka estävät ihmisiä saamasta apua”, Risberg sanoo.

Huumekuolemien merkittävä vähentäminen on yksi Diakonissalaitoksen tavoitteista.

”Meillä on paljon tutkimustietoa toimivista tavoista ehkäistä huumekuolemia. Nyt tarvitaan ennen kaikkea poliittista tahtoa ja eri toimijoiden yhteistyötä. Huumekuolemat eivät ole väistämättömiä, vaan niitä voidaan ehkäistä”, Risberg sanoo.