Vuoden nuoren taiteilijan Roope Itälinnan näyttely vie katsojan reiviluolan laservaloihin ja yksinäisyyden rauhaan

Roope Itälinnan näyttelyyn Finlaysonin alueen Kutomosaleihin on rakennettu kaksi erilaista temaattista kokonaisuutta. Ensimmäisen salin teokset ovat pääosin päivänvalossa tai ulkona tähtitaivaan alla tallennettuja arkipäiväisiä yksinolon hetkiä.  Ihmishahmot on kuvattu katsojaan nähden selin tai sivuttain, kasvot poispäin käännettyinä. Toisinaan kasvoja peittää verho, hiukset, lippalakki tai takin huppu. Hahmot ovat usein makuuasennossa tai ikään kuin paikoilleen pysähtyneinä ja katse kohti tyhjyyttä suuntautuneena. Tunnelma viestii ajan pysähtymisestä. Ympäröivät tilat ovat askeettisia, ja ne huokuvat hiljaisuutta. Kaiken paljastava kirkas aamun tai keskipäivän valo vahvistaa mielikuvaa erillisyydestä ja sulkeutuneisuudesta. Playing field -maalauksessa (2018) nuori, vaaleahiuksinen ihmishahmo nojaa jalkapallokentän aitaan kasvot käsivarsiinsa painautuneena. Hän ei vaikuta seuraavan peliä tai harjoituksia, vaan pikemminkin sisäinen maailma irtaannuttaa hänet kaikesta muusta ympärillä. Sommittelu tarkentuu kameran linssin tavoin etualan hahmoon taustan jäädessä sumeammaksi ja epätarkemmaksi. Itälinna korostaa ihmishahmon elävyyttä suhteessa maisemaan ja tuo samalla esiin tämän yksinäisyyden ja irrallisuuden ympäristöstään. 

Toiseen Kutomosaliin on tuotu yöelämän tunnelmia reiveistä ja klubeilta.  Klubi-, tekno- ja reivikulttuuri on keskeinen teema Roope Itälinnan taiteessa. Hän vangitsee maalauksiinsa ekstaattisia hetkiä tanssilattialta, heittäytymisen hypnoottisen teknomusiikin energialle. Reivikulttuuri edustaa Roope Itälinnalle eräänlaista utopiaa, vaihtoehtoa vallitsevalle maailmanjärjestykselle. Tässä tilassa keinotekoiset rajat ja roolit, jatkuva kilpailu ja itsensä kehittämisen vaatimukset väistyvät hetkeksi, ja on mahdollista nähdä vilaus toisenlaisesta olemisen mahdollisuudesta. Tanssijoiden ohella Itälinna kuvaa uusimmissa teoksissaan Entrance I ja II LED-valolinjojen värjäämiä reivipaikkojen betonisia sisäänkäyntejä, jotka johdattelevat osallistujat mystisen siirtymäriitin tavoin arjesta juhlaan, toiseen todellisuuteen ja yhteyteen muiden kanssa. Maalauksissa maan alle johtava portaikko johtaa salaperäisenä kutsuvaan sisääntulotilaan, ja aivan kuin kauempaa kuuluisi vaimea basson jytke. Siirtyminen ja oven kautta kulkeminen merkitsee usein muodonmuutosta. Tällainen siirtymä ja uudelleensyntyminen voi tapahtua myös astuttaessa reiveissä tanssilattialle neonvalojen sykkeeseen, jolloin itseys hetkeksi kadotetaan ja sulaudutaan yhteen musiikin ja ympäröivän reiviyhteisön kanssa.

Roope Itälinnan taide liittyy fotorealistisen maalaustaiteen perinteeseen, jossa tavoitteena on kuvata todellisuutta valokuvamaisella tarkkuudella. Mallien iho, hiukset, anatomiset yksityiskohdat, vaatteiden rypyt sekä valojen ja varjojen vaihtelu on maalattu mestarillisen yksityiskohtaisesti. Itälinna yhdistää ihmishahmojen tarkan detaljikuvauksen minimalistisesti ja suurpiirteisesti kuvattuihin tiloihin ja ympäristöihin, mikä luo teoksiin jännitettä ja tunnelatauksia. Näin henkilöhahmoista tulee todellisempia, elävämpiä ja intensiivisempiä kuin niiden ympäristöstä. Maalauksissa Illusion Revieved (2023) ja Release (2023) yksityiskohtaisesti kuvattujen hahmojen sisäinen tunnetila välittyy vahvana heidän katsellessaan taaempana tanssivaa hahmottumatonta ihmisjoukkoa. 

Roope Itälinna on järjestyksessä 42. Vuoden nuori taiteilija. Tampereen taidemuseon vuosittainen näyttely juhlistaa kansainvälisesti kiinnostavia, valintahetkellä enintään 35-vuotiaita kuvataiteen suunnannäyttäjiä nostaen esiin uutta suomalaista nykytaidetta ja säilyttäen aikansa lupaavimpien nuorten taiteilijoiden töitä tuleville sukupolville.

VUODEN NUORI TAITEILIJA 2026 ROOPE ITÄLINNA
31.10.2026–10.1.2027
Kutomosalit, Finlaysonin alue
Finlaysoninkuja 9, kerros 3B, 33210 Tampere 
tampereentaidemuseo.fi