Talven kolhut ovat isompia – ja yhä useampi korjaus koskee auton turvajärjestelmiä

Marraskuinen aamu, ensimmäinen pakkanen ja risteys, jossa auto ei pysähdykään ajoissa. Keula osuu edellä ajavaan, ja puskuri painuu sisään. Kolhu näyttää samalta kuin ennenkin, mutta sen alla on nykyään enemmän. Puskurin takana on tutka, joka ohjaa hätäjarrutusta, ja tuulilasin takana kamera, joka lukee tietä kuljettajan puolesta. Korjauksen jälkeen molempien on taas nähtävä täsmälleen oikein.

Muutos on ollut nopea. Vuonna 2018 kameran kalibrointia tarvitsi 6 % InCarin tuulilasinvaihdoista, tänä vuonna jo 62 %.

– Auto on 35 vuodessa muuttunut peltilaatikosta tietokoneeksi. Isommassa kolhussa vaurioituu helposti myös osia, joiden takana on tutka tai kamera. Kuljettaja ei huomaa, jos tutka on siirtynyt muutaman millin, mutta auto huomaa. Siksi kolhun korjaus on nykyään turvallisuusasia, sanoo InCarin toimitusjohtaja Tommi Vatén.

Luvut lyhyesti

• Yli 7 000 euron (alv 0 %) vauriokorjauksia tehdään joulu–maaliskuussa kuukaudessa 40 % enemmän kuin muina kuukausina.
• Keskimääräinen vahinko on joulu–maaliskuussa 11 % suurempi kuin muina kuukausina.
• Kameran kalibrointia vaativien tuulilasinvaihtojen osuus on noussut 6 prosentista (2018) 62 prosenttiin (2026).
• InCar on korjannut 35 vuodessa yli miljoona autoa.
  
  

Mitä tämä tarkoittaa autoilijalle

• Pieni kolhu voi vaikuttaa turvajärjestelmiin. Jos mukautuva vakionopeudensäädin tai pysäköintitutka alkaa toimia oudosti kevyenkin kosketuksen jälkeen, vika voi olla puskurin takana, vaikka pinnassa ei näkyisi mitään. Silloin auto kannattaa tarkastuttaa.
• Tuulilasin vaihto ei ole enää pelkkä lasinvaihto. Lasin takana oleva kamera on kalibroitava, jotta kaistavahti ja hätäjarrutus toimivat oikein.
• Kiveniskemä kannattaa korjata ennen pakkasia. Pakkanen voi kasvattaa sen halkeamaksi, ja korjaus kestää noin 20 minuuttia.
• Puhtaat anturit näkevät paremmin. Kura ja huurre heikentävät tutkien ja kameroiden toimintaa.
  
  

Vasarasta kalibrointiin 35 vuodessa

Vuonna 1991 kolhu korjattiin vasaralla ja oikaisupenkillä, ja maalipintaa tarkasteltiin maalarin silmillä.

Silloin InCarin perustaja, juuri valmistunut autopeltiseppä Marko Jussila, aloitti korjaamon Helsingin Malmilla huoltamohallissa. Suomi oli ajautumassa lamaan, eikä kukaan olisi uskonut, että yhdestä korjaamosta Malmilla kasvaisi Suomen suurin monimerkkivahinkokorjaamoketju.

Tänä päivänä, kun kolhu on oikaistu, autokorinkorjaaja tarttuu vasaran lisäksi tietokoneeseen ja varmistaa, että auton tutkat ja kamerat näkevät taas oikein.

– Kolhu ei koskaan tule sopivaan aikaan. Syksyllä vahinko sattuu usein pimeänä ja kiireisenä aamuna, kun tie on yllättäen liukas. Peltiä oikaistaan yhä samalla ammattiylpeydellä kuin Malmin hallissa, mutta nykypäivän korjaaja on myös turvatekniikan osaaja. Asiakkaalle tärkeintä on, että auto on taas turvallinen ja arki pääsee jatkumaan, Vatén sanoo.

Juhlavuoden kolhumuistokisa

Kolhu harmittaa sillä hetkellä, mutta vuosien päästä monelle tarinalle voi jo nauraa, kunhan vahinko jäi peltiin. Juhlavuoden kunniaksi InCar kerää suomalaisten kolhumuistoja: pieniä peltikolhuja, joissa kukaan ei loukkaantunut ja joista on jäänyt jäljelle hyvä tarina. Ehkä muistat suksiboksin, joka ei mahtunut hotellin parkkihalliin, tai autotallin oven, joka laskeutui hetkeä liian aikaisin?  Arvonta on käynnissä 29.11.2026 asti osoitteessa incar.fi/kolhumuistot.