FINNARP 2026 -retkikunta valmiina lähtöön – oma tutkimusasema ja arktinen osaaminen ovat Suomen vahvuuksia Etelämantereella

FINNARP 2026 -tutkimusretkikunta aloittaa matkansa 13. marraskuuta kohti Suomen Etelämanner-tutkimusasema Aboaa. Retkikunta palaa takaisin helmikuun puolivälissä. Retkikuntaan kuuluu retkikunnan johtaja, seitsemän tutkijaa, erikoisuunnittelija, lääkäri, konemestari ja kokki. Tutkimusmatkaan osallistuu tutkijoita Ilmatieteen laitokselta, Maanmittauslaitokselta ja Aalto-yliopistosta. Ilmatieteen laitos vastaa Suomen Etelämanner-tutkimusasema Aboan toiminnasta ja järjestää tutkimusmatkan logistiikan.

Etelämantereella retkikunta kerää automaattisten mittalaitteiden ympäri vuoden tallentamaa tietoa. Aboalla ja sen ympäristössä on muun muassa sääasemia, tutkasatelliittiheijastimia, maan ja jään järistyksiä mittaava seismometri ja geodeettisia tutkimuksia tukeva GNSS-asema. Ympärivuotisten mittausten ylläpito vaatii vuosittain huoltotoimenpiteitä. Tällä varmistetaan tutkimustyön jatkuminen tulevaisuudessa ja turvataan pitkien mittausaikasarjojen jatkuvuus.

”Työtä on paljon ja tavoitteena on saada Etelämantereen lyhyen kesän aikana toteutettua tutkijoiden kenttätyösuunnitelmat sekä taata ympärivuotisten mittausten jatkuvuus. Kovat lumimyrskyt, rakennusten kunto ja laitteiden toimivuus ovat suuria huolenaiheita”, sanoo retkikunnan johtaja Mika Kalakoski Ilmatieteen laitokselta.

Tutkimuskohteena kiinteän maan, jäähyllyjen ja jäätiköiden liikkeet

Suomen Akatemian rahoittaman DynEAnt-tutkimushankkeen geodeetit Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksesta ja Aalto-yliopistosta tutkivat retkikunnan aikana painovoima- ja satelliittipaikannusmittausten avulla, miten erilaiset kuormitukset vaikuttavat maankuoren liikkeisiin Itä-Antarktiksella.

Tällaisia kuormituksia ovat esimerkiksi valtamerten vuorovesi-ilmiöt sekä ilmanpaineen vaihtelut. Kuormitusten vaikutuksia maankuoreen on Antarktiksella tutkittu vielä melko vähän. Erityisesti paikan päällä kerättyjä pitkäaikaisia havaintoaineistoja on niukasti saatavilla. Mittaamalla myös jäätiköiden ja jäähyllyjen liikkeitä voidaan kartoittaa kuormitusten suuruutta ja mallintaa niiden vaikutusta paremmin kuin tutkimalla pelkästään kiinteän maan liikkeitä.

”Tutkimuksemme tavoitteena on arvioida globaalien maankuoren kuormitusmallien toimivuutta Aboan alueella, kehittää alueelle uusia havaintoihin perustuvia malleja sekä lisätä ymmärrystä alueen litosfäärin, eli maankuoren ja vaipan ylimmän osan rakenteesta ja ominaisuuksista. Tulokset parantavat satelliittipaikannukseen perustuvan paikkatiedon tarkkuutta ja luovat entistä paremman perustan esimerkiksi jäätiköiden massamuutosten seurannalle”, kertoo tutkimuspäällikkö Jyri Näränen Maanmittauslaitoksesta.

Kuningatar Maudin maan alueella seurataan jääpeitteen rakennetta

Retkikuntaan osallistuvat tutkijat Ilmatieteen laitokselta ja Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksesta kartoittavat alueen lumi- ja jäämassan muutoksia Suomen Akatemian rahoittamassa EXQALIBR-tutkimushankkeessa.

Satelliittimittausten ja jäätikkömallien mukaan Kuningatar Maudin maan alue on niitä harvoja Etelämantereen reuna-alueita, joilla jään kokonaismassa on viime vuosina kasvanut sulamisen sijaan. Nyt alueella tehtävän kenttätutkimuksen tarkoitus on varmentaa ja täsmentää näitä tuloksia sekä selvittää alueen jääpeitteen rakennetta.

Mittauksissa hyödynnetään droneihin kiinnitettyjä edistyneitä mittalaitteita, kuten laserkeilainta. Sen avulla nähdään jääpeitteen pinnan korkeuden muutokset verrattuna neljän vuoden takaisiin aiempiin vastaaviin mittauksiin. Lisäksi hyödynnetään mikroaaltoalueen vaimeaa säteilyä havaitsevaa radiometriä, jonka mittauksilla voidaan kartoittaa jääpeitteen sisäistä rakennetta useiden kymmenien metrien syvyyteen asti. Lumipinnan optista ja fysikaalista rakennetta mitataan perinteisin keinoin kaivamalla ja näytteistämällä lumikuoppia.

”Tulokset auttavat tulkitsemaan ja kehittämään edelleen niin satelliittihavaintoja kuin myös mannerjäätikön tulevaa tilaa ennustavia jäätikkömalleja”, toteaa tutkimusprofessori Aku Riihelä Ilmatieteen laitokselta.

Etelämanner-yhteistyö on Suomelle globaali mahdollisuus profiloitua vahvana kylmän ilmanalan osaajana

Suomen tavoitteena on suojella alueen ainutlaatuista ympäristöä ja säilyttää Etelämanner poliittisesti mahdollisimman jännitteettömänä muuttuvissa olosuhteissa. Suomi on yksi viidestä maasta, jotka osallistuvat sekä arktiseen että antarktiseen päätöksentekoon.

Kansainvälisen Etelämanner-sopimuksen jäsenyyden edellytyksenä on merkittävän tutkimustoiminnan toteuttaminen alueella. Suomella on oma tutkimusasema Aboa, joka palvelee jatkuvia ympärivuotisia mittauksia ja alueella vierailevia tutkijoita. Ilmatieteen laitoksen Suomen Etelämanner-operaatiot ja -palvelut FINNARP vastaa tutkimusasema Aboan ylläpidosta ja järjestää Suomen Etelämanner-tutkimusohjelman hankkeiden kenttätyöt.

”Suomen oma tutkimusasema Aboa Etelämantereella on osoitus Suomen pysyvästä ja pitkäkestoisesta sitoutumisesta kansainväliseen Etelämanner-yhteistyöhön”, muistuttaa retkikunnan johtaja Kalakoski.

Etelämantereella tapahtuvilla muutoksilla on vaikutusta erityisesti pohjoiseen pallonpuoliskoon ja Suomeen. Esimerkiksi Etelämantereen jäätiköiden sulaminen nostaa merenpintaa suhteellisesti enemmän pohjoisella pallonpuoliskolla kuin eteläisellä. Lisäksi Suomen kannalta yksi keskeisistä kysymyksistä on, miten Etelämantereella tapahtuvat muutokset vaikuttavat Atlantin valtameren laajaan merivirtausjärjestelmään AMOCiin. Muutokset AMOCissa näkyisivät Suomessa muun muassa muutoksina lämpötiloissa, sateisuudessa ja merenpinnan korkeudessa. On ensiarvoisen tärkeää, että meillä on Suomessa tietoa siitä, mitä Etelämantereella tapahtuu nyt ja tulevaisuudessa.

Suomen Etelämanner-tutkimusasema Aboa sijaitsee Kuningatar Maudin maalla noin 130 kilometrin päässä rannikolta. Tutkimusasema on rakennettu Etelämantereen kesän 1988‒1989 aikana. Oman tutkimusaseman rakentamisen jälkeen Suomesta on tehty tutkimusmatkoja Etelämantereelle säännöllisesti.