Asiantuntijat: näin Pohjoismaiden kriisivalmiutta voidaan vahvistaa

Hanaholmen-aloite kokoaa vuosittain suomalaisia, ruotsalaisia ja nykyisin myös norjalaisia johtavia asiantuntijoita yhteiseen kriisivalmiuskoulutukseen.

Koulutuksen päätteeksi järjestetään päättäjille, asiantuntijoille ja poliitikoille korkean tason foorumi, jossa keskustellaan ajankohtaisista kriisivalmiuskysymyksistä.

Tämän vuoden korkean tason foorumiin Hanaholmenin auditorioon kokoontui tänään noin 150 osallistujaa. Pääpuheenvuoro oli nauhoitettu etukäteen ja sen piti teknologisesta suvereniteetista, turvallisuudesta ja demokratiasta vastaava Euroopan komission varapuheenjohtaja, komissaari Henna Virkkunen. Avausistuntoon osallistuivat myös Ruotsin siviilivalmiusviranomaisen (Myndigheten för civilt försvar) huoltovarmuusosaston johtaja Johan Dozzi ja Suomen Huoltovarmuuskeskuksen varajohtaja Axel Hagelstam.

”Yli 80 % digitaalisista tuotteistamme, palveluistamme, infrastruktuuristamme ja immateriaalioikeuksistamme on Euroopan ulkopuolella toimivien toimittajien varassa. Tämä ei ole pelkästään taloudellinen kysymys, vaan myös turvallisuuskysymys. Emme voi olla riippuvaisia muista, kun on kyse sairaaloiden tarvitsemasta tekniikasta, tai tekniikasta, joka pitää energiaverkkomme vakaina ja julkiset palvelumme turvallisina”, Henna Virkkunen totesi ja antoi esimerkkejä EU:n moninaisista toimista ongelman ratkaisemiseksi.

Virkkusen, Dozzin ja Hagelstamin osuuksien jälkeen keskusteltiin Hanaholmen-aloitteen koulutukseen osallistuneiden kanssa siitä, miten Pohjoismaiden kriisivalmiutta voidaan vahvistaa entisestään. Tämänvuotisen koulutusohjelman osallistujat edustivat suomalaisia, ruotsalaisia ja norjalaisia kaupunkeja, korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia sekä sähköyhtiöitä ja tietoliikennealan yrityksiä.

Ohjelman päätteeksi keskusteltiin siitä, miten Suomi, Ruotsi ja Pohjoismaat voivat syventää yhteistyötään teknologian ja edistyneen teollisen tuotannon alalla, ja sen jälkeen aiheena oli Pohjoismaiden energiahuolto.

Osallistujien pohdintaa – kymmenen kohdan yhteenveto:

1. Pohjoismaista yhteistyötä ja valmiusarkkitehtuuria tulee kehittää. Energiaturvallisuuden osalta tarvitaan selkeämpää pohjoismaista näkökulmaa, sillä hybridihyökkäykset yhteen maahan voivat häiritä energiantuotantoa muualla Pohjoismaissa.

2. Kansallisia poliittisia päätöksiä tehtäessä on otettava huomioon niiden vaikutukset muihin Pohjoismaihin.

3. Järjestetään useita yhteisiä käytännön harjoituksia, jotka kattavat kaiken aina kyberhyökkäysten hallinnasta ja sähkökatkoista siviili- ja sotilaspuolen maa- ja merikuljetuksiin. Toimialojen välinen yhteistyö on välttämätöntä.

4. Hyvin toimivat kansalliset järjestelmät luovat perustan, mutta ne eivät automaattisesti takaa koordinoitua rajat ylittävää toimintaa. Apua ja viestintää koskevan koordinoinnin toimivuutta tulisi testata tilanteessa, jossa molemmissa maissa tapahtuu samanaikaisesti kriisi. Resilienssiä on rakennettava ja ylläpidettävä koko yhteiskunnassa paikallisesti, alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti.

5. Ukrainasta saadut opit osoittavat, että varautumista tulisi pitää kyvykkyytenä, jota kehitetään ja testataan säännöllisesti – ei vain suunnitteluharjoituksena. Pohjoismaiden tulisi koordinoida valmiuksiaan pitemmälle EU:n ja NATOn kanssa, jotta varmistetaan, että toimet täydentävät toisiaan eivätkä mene päällekkäin.

6. Kansalliset strategiat ja resurssit ovat äärimmäisen tärkeitä, mutta kriisin sattuessa se vaikuttaa ihmisiin paikallisella tasolla, ja ongelmat on ratkaistava käytännössä nimenomaan sillä tasolla. Kansallisten tavoitteiden tulee siksi muuntua konkreettisiksi paikallisiksi resursseiksi. 

7. Suomen ja Ruotsin tulisi tarkastella meriyhteyksiään ja satamiaan sekä niihin liittyviä tie- ja rautatieverkkoja yhtenä integroituna varautumisjärjestelmänä.

8. Ongelmat tulee havaita ennen kuin ne ilmenevät. Merellisessä huoltovarmuudessa ei yleensä ole kyse satamien tai alusten puuttumisesta, vaan siitä, että ajantasaista tilannekuvaa ei ole. Tekoälypohjainen alusten seuranta sekä poikkeamien ja aikeiden tunnistaminen mahdollistavat viranomaisten siirtymisen reaktiivisista toimista uhkien ennakointiin.

9. Euroopan on panostettava enemmän resilienssin ja huoltovarmuuden vahvistamiseen. Kriittisiä toimitusketjuja on pystyttävä ylläpitämään myös monimutkaisen ja jatkuvan kriisin aikana. Pohjoismaiden on tehtävä strateginen valinta: pidetäänkö tätä vain kustannuseränä vai mahdollisuutena teollisuudelle ja innovaatioille.

10. Suomalais-ruotsalainen yhteistyö ei aina edellytä poliittisia sopimuksia tai uusia muodollisia rakenteita. Toimivaltaiset viranomaiset, teollisuuden edustajat sekä muut asiaankuuluvat toimijat voivat yhdessä sopia yhteistyöstä vapauden, vaurauden ja demokratian suojelemiseksi.

Lue asiantuntijoiden loppuraportit kokonaisuudessaan täältä: https://www.flipsnack.com/769A56CC5A8/the-hanaholmen-initiative-recommendations-2026

Video, päivän korkean tason foorumi: www.youtube.com/watch?v=udKjefXzQhA

Lue lisää Hanaholmen-aloitteesta: https://hanaholmen.fi/fi/hanaholmen-aloite