Keltikangas-Järvinen: Tavallinen elämä riittää

Nuoriso ei ole huonontunut, vaan kulttuuri muuttunut 

Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan nuorten hyvinvoinnin haasteita ei pidä selittää sillä, että nuoret olisivat muuttuneet aikaisempaa huonommiksi tai itsekkäämmiksi. Sen sijaan on tarkasteltava muuttunutta ihmiskuvaa ja odotuksia, joita ympäröivä kulttuuri välittää nuorille. Viime vuosikymmeninä yhteisiä arvoja ja päämääriä korostaneesta kulttuurista on siirrytty kohti yksilöllisyyttä ja henkilökohtaisia valintoja painottavaa ajattelua.  

– Puhe yksilöstä on vallannut kaiken. Tarvitsemme kuitenkin toisiamme; olemme aina jonkun joku, Keltikangas-järvinen sanoo. 

– Yhteiset käyttäytymisen normit ovat ihmiselämän kivijalka.  

Muiden kanssa toimeen tulemisesta on tullut nykyisin haaste, sillä sosiaaliset pelot ovat yleistyneet. Sosiaaliset pelot voivat muuttaa myös työelämän kuormittavaksi.  

Nykyisessä ihmiskuvassa korostuu mielihyvähakuisuus ja omien valintojen tekeminen. Elämäntavassa korostuu suorittaminen; kaiken voi aina tehdä paremmin, mikä ruokkii riittämättömyyden tunnetta. Nuorelle voi muodostua käsitys, että kaikki on mahdollista ja onnistuminen riippuu omasta tahdosta. Tällöin myös epäonnistuminen saattaa näyttäytyä nuorelle omana syynä. 

Koulun tämän hetkistä ihmiskuvaa Keltikangas-Järvinen pitää erittäin yksilöllisenä.  

– Nuoria kannustetaan unelmoimaan ja luvataan, että kaikki on mahdollista. Kaikki ei ole mahdollista! Keltikangas-Järvinen sanoo painokkaasti. Nuori valitsee ammatin jo iässä, jolloin aivot eivät ole vielä kehittyneet tekemään merkittäviä valintoja. Kun asetetaan paine löytää jokin erityinen "oma juttu", sitoutuminen päätöksiin tulee vaikeaksi. 

Sosiaalisia taitoja opitaan ryhmässä 

Liisa Keltikangas-Järvinen nostaa opiskeluryhmään kuulumisen nuoren identiteetin keskeiseksi perustaksi. Nuori tarvitsee tilaisuuksia kuulua pysyvään ryhmään ja harjoitella sosiaalisia taitoja erilaisten ihmisen kanssa.   

– Koulu ja opettajat ovat luovuttaneet pois mahdollisuutensa vaikuttaa voimakkaasti lasten ja nuorten kehitykseen, Keltikangas-Järvinen sanoo. 

Ryhmässä nuori harjoittelee myös muiden huomioon ottamista, palautteen vastaanottamista, pettymysten sietämistä ja kompromissien tekemistä. Nämä taidot eivät kehity vain puhumalla niistä, vaan toimimalla toistuvasti muiden ihmisten kanssa.  

Keskittyminen omaan mieleen ei yksin vahvista hyvinvointia 

Keltikangas-Järvinen nosti esiin myös tunnetaidot. Tunteiden tunnistaminen ja ymmärtäminen ovat tärkeitä taitoja, mutta hyvinvointia ei rakenneta vain suuntaamalla huomio omaan mieleen.  

Tutkimuksissa voimakas omiin tunteisiin keskittyminen yhdistyy muun muassa lisääntyneeseen stressiin, kielteisiin tunteisiin, vähäisempään elämäntyytyväisyyteen sekä masennus- ja ahdistuneisuusoireisiin.  

Opiskelijaedustajat täydensivät puheenvuoroa 

Liisa Keltikangas-Järvisen esityksen yhteydessä opiskelijajärjestöjen edustajat esittivät huomioitaan ja kysymyksiään yksilöllisyydestä, yhteisöllisyydestä ja nuorten hyvinvoinnista. 

Mukana olivat: 

• Elif Manilaci, OSKU ry:n puheenjohtaja.  

• Kia Wilenius, SAKKI ry:n puheenjohtaja.  

• Fanny Östergård, Finlands Svenska Skolungdomsförbundin puheenjohtaja.  

Keltikangas-Järvinen tiivisti puheenvuoronsa lopuksi: – Jokaisen ihmisen ainutkertaisuus ei liity omiin saavutuksiin, vaan kunkin henkilökohtaisiin kokemuksiin, omiin havaintoihin ja omaan mieleen. Ainutkertaisuus on meissä omanlaista ihmisenä olemisen taivalta. Tavallinen elämä riittää.