Kausiennusteessa viitteitä kylmemmästä talvesta

Vaikka loppuviikon kylmä jakso näyttää jäävän etelässä lyhyeksi, koko talvesta saattaa kausiennusteiden perusteella tulla varsin talvinen koko maassa. Säämallien kausiennusteiden lisäksi kylmemmän ja lumisemman talven todennäköisyyttä lisää polaaripyörteen hyvin varhainen heikentyminen ja muut ilmastolliset taustatekijät, kuten poikkeuksellisen voimakas El Niño -ilmiö

Katsotaan seuraavaksi tarkemmin, miltä ennusteet näyttävät nyt, kun talvi alkaa jo toden teolla saapua Suomeen.

Marras-joulukuun ennuste

Lähiviikkojen ennusteet ovat vaihdelleet viime päivinä hyvin paljon, mutta jotakin suuntaa niissä on ollut havaittavissa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Atlantin matalapaineet ovat varsin eteläisellä reitillä ja suuntautuvat Länsi-Euroopasta kohti Suomea. Näiden itäpuolitse pyrkii lämmintä ilmaa kohti pohjoista – kuinka suureen osaan Suomea lämpimämmät ilmamassat lopulta yltävät, selviää vasta lähempänä ajankohtaa.

Todennäköisesti ainakin Pohjois-Suomessa jäädään kylmempien, pohjoisen ja idän välisten ilmavirtausten vaikutusalueeseen, ja talvi kiristää siellä otettaan. Lisäksi erityisesti marraskuun viimeisellä viikolla on viitteitä vahvistuvasta korkeapaineesta Suomen pohjoisosissa, mikä voisi estää lauhojen eteläisten ilmamassojen pääsyn myös maan eteläosaan.

Joulukuun alun viikkoennusteissa korkeapainesignaali Lapin yllä säilyy, minkä lisäksi korkeapaine leviää kohti Grönlantia. Myös kausiennusteissa on jo pidempään ollut viitteitä korkeammasta ilmanpaineesta Pohjois-Atlantin ja Grönlannin yllä joulukuussa. Käytännössä tämä voisi ohjata Atlantin matalapaineet varsin eteläiselle reitille, mikä lisää kylmempien itäisten ilmavirtausten todennäköisyyttä Suomessa.

Tammikuun ennuste

Ilmanpaineen poikkeamaennuste tammikuulle noudattaa suurelta osin joulukuun tilannetta, mutta Pohjois-Atlantin ja Grönlannin korkeapaine on aavistuksen heikompi ja sijaitsee pohjoisempana. Tämä voisi muuttaa matalapaineiden reitin Atlantilta enemmän kohti Suomea, jolloin sää olisi vaihtelevampaa, sateisempaa ja lauhempaa. Käytännössä lumipeite voisi vahvistua tällöin suuressa osassa maata, mutta etenkin rannikkoalueilla ja maan eteläosassa myös vesisateiden todennäköisyys kasvaa.

Helmikuun ennuste

Ilmanpaineen poikkeamaennuste helmikuussa on ennusteen pituuteen nähden yllättävänkin voimakas. Korkeapaine Grönlannissa vahvistuu ja toisaalta Atlantin matalapaineiden reitti suuntautuisi selvästi Länsi- ja Keski-Eurooppaan ja aina Skandinaviaan asti. Ilmavirtauksen suunta olisi Suomessa kuitenkin keskimäärin idän puoleinen, joten sateet tulisivat suurelta osin lumena myös etelässä.

Ajoittain idästä voisi päästä kiertymään Suomeen myös hyvin kylmiä ilmamassoja, vaikka lämpötilan poikkeamaennusteissa ei näistä selkeää merkkiä näy.

Yhteenveto koko talven 2026–2027 ennusteista

Kokonaisuudessaan tuleva talvi näyttää meteorologisesti hyvin mielenkiintoiselta. Ennusteesta tekee hyvin poikkeuksellisen se, että Pohjois-Atlantilla olevan länsivirtauksen ennustetaan olevan koko talven, aina marraskuusta maaliskuun loppuun asti, keskimääräistä selvästi heikompi. Lokakuun kausiennusteessa alkutalven ennuste oli vielä länsivirtausvoittoinen ja siten lauhempi, mutta marraskuun alun päivityksessä myös marras- ja joulukuussa länsivirtaus Pohjois-Atlantilla on heikentynyt, ilmeisesti havaitun polaaripyörteen heikkenemisen seurauksena.

Polaaripyörteen ennustetaan kuitenkin voimistuvan marraskuun lopulla ja joulukuussa jopa tavanomaista voimakkaammaksi. Tästä ehkä näkyy tuoreimmassa kausiennusteessa pieniä viitteitä tammikuussa, jonka lämpötilapoikkeama on talvikuukausista kaikista lämpimin.

Oman tutkimuksellisen lisänsä aiheuttaa hyvin voimakas El Niño -ilmiö. Tutkimusten mukaan El Niño -talvina alkutalvi on yleensä lauhempi ja lopputalvi kylmempi. Tosin vaihteluväli on hyvin suuri, mikä johtuu mahdollisesti juuri stratosfäärin polaaripyörteen käyttäytymisestä. Nyt polaaripyörre on jo käyttäytynyt hyvin poikkeuksellisesti, eli se heikkeni ennätysaikaisin. Alkutalvella tapahtunut polaaripyörteen heikkeneminen lisää tutkimusten perusteella todennäköisyyttä polaaripyörteen uudelleen heikkenemiselle myöhemmin samana talvena. Heikko polaaripyörre ei kuitenkaan suoraan tarkoita Suomessa kylmää talvea, mutta sekin lisää kylmemmän ja lumisemman talven todennäköisyyttä.

Soppaa sekoittaa vielä kausiennusteiden sisäinen ristiriita, kun koko talven keskilämpötilaennuste on suursäätilaennusteesta huolimatta tavanomaista lämpimämpi. Syitä tähän voi olla useita: tärkeimpänä lienee ennustettua sateisempi ja siten pilvisempi talvi. Toisaalta lämpötilaan vaikuttaa myös vähäinen jäätilanne arktisella alueella, kun pohjoisesta tulevat ilmamassat ovat kosteampia ja lämpimämpiä. Lopulta päädytään myös ilmaston lämpenemiseen, eli ilmamassat ovat kauttaaltaan lämpimämpiä. Ennustettu lämmin poikkeama on kuitenkin joulukuun osalta lounaisrannikkoa lukuun ottamatta hävinnyt, ja toisaalta helmikuussa poikkeama on suurempi Etelä-Euroopassa kuin Suomessa. Jos poikkeama jää vain vähän tavanomaista korkeammaksi, se tarkoittaa jo herkästi “talvisempaa” talvea Suomessa kuin mitä viime vuosina on totuttu näkemään.

Ennusteet ovat aina ennusteita, ja edelleen on hyvä muistaa, että jo varsin pieni muutos matalapaineiden reitissä voi muuttaa Suomen talvisäätä merkittävästi – joko kylmempään suuntaan eli eteläisemmälle reitille, tai lämpimämpään eli pohjoisemmalle reitille.

Tekstin on kirjoittanut Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Henri Nyman. Puheenvuorot ovat Ilmatieteen laitoksen asiantuntijoiden kommentteja ajankohtaisista sää- ja ilmastoilmiöistä sekä tutkimusaiheista, ja niitä julkaistaan Ilmatieteen laitoksen verkkopalvelussa.