SDP

SDP:n pj. Antti Lindtman: SDP ei kiristä pieni- ja keskituloisten ansiotuloverotusta, ei leikkaa maksussa olevia eläkkeitä, eikä tee indeksileikkauksia sosiaaliturvaan

21.11.2026 14:55:32 EET | SDP | Tiedote

Jaa

SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman linjasi puoluevaltuuston kokouksessa Kuopiossa lauantaina, että puolueen joulukuussa julkaistava talousohjelma rakentuu vahvistuvan työllisyyden, fifty-fifty-periaatteen ja kolmen selkeän arvovalinnan varaan.

Kuva: Jukka-Pekka Flander / SDP

– Ensi vaalikauden sopeutusohjelman rakennamme turvallisella fifty-fifty-periaatteella: puolet menosäästöinä, puolet lisätuloina. Ja kaiken kantavana perustana ovat arvovalintamme, Lindtman kertoi.

SDP ei kiristä pieni- ja keskituloisten palkansaajien ansiotuloverotusta, ei esitä leikkauksia maksussa oleviin eläkkeisiin eikä indeksileikkauksia sosiaaliturvaan.

– Tavallinen suomalainen asetetaan taas etusijalle. Meidän vaihtoehdossamme suomalainen voi luottaa siihen, että eläkkeelle voi jäädä, kun eläköitymisen aika on, eikä työllä ansaittua eläkettä käydä ropeloimassa. Pidämme huolta lapsistamme, koska heissä on Suomen tulevaisuus. Käännämme lapsiperheköyhyyden jälleen laskuun.

Lindtman muistutti, että ensi vaalikaudella Suomen julkinen talous on laitettava kuntoon, mutta se ei onnistu ääripäiden keinoin.

– Suomi ei nouse ääripäiden talousradikalismilla. Ei kymmenen miljardin leikkauksilla, eikä kymmenen miljardin lisäveroilla. Suomi nousee tasapainoisella, oikeudenmukaisella ja realistisella vaihtoehdolla.

SDP julkaisee ensi viikolla vaihtoehtobudjettinsa, ja ensi vaalikauden talousohjelma esitellään sen jälkeen joulukuussa.

Vaaleissa käydään kamppailua Suomen sielusta

Lindtmanin mukaan perussuomalaiset lupasivat ennen vaaleja yhtä ja tekivät hallituksessa toista. Kasvun ja tulevaisuudenuskon tiellä on hänen mukaansa perussuomalainen jarru, joka tuntuu jokaisen suomalaisen arjessa.

– Suomi on nyt tienhaarassa. Näissä vaaleissa käydään kamppailua Suomen sielusta: kamppailua edistyksen ja taantumuksen välillä, tulevaisuuden ja menneisyyteen käpertymisen välillä, empatian ja eripuran välillä, Lindtman sanoi.

– Olemmeko rohkea, tulevaisuuteen uteliaana katsova eturivin pohjoismainen hyvinvointivaltio vai rikkinäiseen peräpeiliin tuijotteleva, kyräilevä ja katkera saareke Euroopan laidalla?

Lindtmanin mukaan vaihtoehdot ovat selvät: perussuomalaisten johtama, eriarvoistumista kiihdyttävä oikeistohallitus tai sosialidemokraattien johtama, tasa-arvoa rakentava laajapohjainen yhteistyöhallitus.

Lindtman tuomitsi jyrkästi perussuomalaisten europarlamentaarikko Sebastian Tynkkysen kirjoituksen SDP:n varapuheenjohtaja Nasima Razmyarista.

– Tämä on rasistista politiikkaa, jolle on kerta kaikkiaan laitettava stoppi. Kun puolueen puheenjohtaja ei pysty tuomitsemaan rasismia, hän antaa sille suojan. Siksi kysyn Riikka Purralta: Tämäkö on nyt se Suomi, johon perussuomalaiset kutsuvat muita puolueita mukaan?

Lindtman nosti puheessaan esiin myös kasvuyritykset ja SDP:n esitykset Suomen tekemiseksi maailman parhaaksi paikaksi perustaa ja kasvattaa yritys.

– Laitaoikeiston tarjoama hiilenmusta menneisyys vai avoin ja kirkas tulevaisuus. Perussuomalaisten Suomi tuijottaa peruutuspeiliin. Meidän Suomemme katsoo rohkeasti eteenpäin.

Lue Antti Lindtmanin puhe kokonaisuudessaan:

Arvoisa puoluevaltuuston puheenjohtaja, rakkaat ystävät,

On hienoa, että tämän uuden puoluevaltuuston ensimmäinen kokous järjestetään juuri Kuopiossa, täällä muailman navassa. Minulle tämä on tietyllä tapaa kuin kotiin tulisi.

Ikikuopiolainen Paavo Lipponen oli kaiken muun ohella tunnettu siitä, että hänellä riitti sukulaisia joka puolella Suomea. En halua olla Paavoa pahempi – nimittäin vanhin tunnettu esi-isäni on Antti Antinpoika Niskanen, joka syntyi Pielaveden Lammassalossa vuonna 1622.

Antti Antinpoika… Meidän suvussa kun on kerran keksitty hyvä etunimi, niin siitä ei ole turhaan lähdetty luistamaan.

Mutta haluan nyt kertoa teille toisesta, hieman myöhemmästä Niskasesta. Nimittäin vaaristani Väinöstä.

Väinö ajoi tukkeja Kiuruvedeltä Himankaan. Mummoni Eeva oli tullut taloon miniäksi ja hoiti aamu- ja iltalypsyt. Tavallinen savolainen perhe. Työtä riitti, rahaa ei niinkään.

Sitten eräänä päivänä Väinö sairastui. Munuaistulehdus oli niin vakava, että täällä, Kuopion sairaalassa, perheelle sanottiin suoraan: Tämä mies lähtee täältä ruumishuoneen kautta.

Eeva teki kaksin verroin töitä selvitäkseen. Työsuhdeasunto meni, kun Väinön tilalle palkattiin uusi kuljettaja. Eeva meni leipomoon ja piti kahviota torin laidalla, jotta pieni Eija-tyttö sai ruokaa.

Tuo tyttö on minun äitini.

Ja Väinö?

Väinö ei lähtenyt ruumishuoneen kautta. Hän parani. Ja hän ajoi vielä pitkään linja-autoa, ensin Savossa ja sitten vielä Helsingissä.

Väinö sai hoitoa. Mutta muussa perhe jäi yksin. Kun isä sairastui, niin koti meni.

Ystävät, juuri sen takia meidän liikkeemme on olemassa. Että kun suomalainen sairastuu, hän ei enää menettäisi kotiaan. Että kun isä makaa sairaalassa, lapsi ei jäisi ilman ruokaa tai kotia.

Hyvät toverit,

Isäni puolen suku on puolestaan Längelmäeltä, Pirkanmaalta. Isoisäni Reijon vanhemmat Urho ja Hilda kantoivat postia. Kun Urho kuoli, Hilda jatkoi yksin: 32 kilometriä polkupyörällä joka päivä, kuutena päivänä viikossa, pakkastalven pimeydessä ja kesän kirkkaudessa.

Perheen lapsilla ei ollut varaa käydä koulua. Heidän poikansa, eli vaarini Reijo, lähti nuorena Helsinkiin suutarin oppipojaksi. Sinne tuli eräänä päivänä korjauttamaan kengänkorkojaan eräs evakkotyttö nimeltään Raija, siitä kerron myöhemmin vähän lisää.

Kaksi sukua, kaksi kokemusta. Äitini suku tietää, mitä on, kun sairaus vie kodin. Isäni suku tietää, mitä on, kun köyhyys vie koulun.

Minun perheeni on saanut hyvää hoitoa sairaalassa. Minä olen saanut kouluttautua. On annettu mahdollisuus. Ei siksi, että olisin ollut parempi kuin Hildan lapset.

Vaan siksi, että Suomi oli sillä välin, oppineena aiemmasta, päättänyt pitää huolta kansalaisistaan.

Se on hyvinvointivaltion lupaus. Jokainen sukupolvi lupaa seuraavalle, että sillä on yhtä hyvät tai paremmat lähtökohdat kuin edellisellä.

Myös minun osaltani tuo lupaus pidettiin.

Nyt minun ja meidän kaikkien, koko Suomen, on tehtävä kaikkemme, jotta lupaus paremmasta pysyy voimassa. Se lupaus meidän on pidettävä – tuleville sukupolville.

Paremman huomisen rakentaminen, toivon antaminen. Se on meidän yhteinen tehtävämme.

Ja tänään minä haluan puhua juuri lupauksista. Niiden antamisesta ja niiden pitämisestä.

Hyvät ystävät,

Muistetaan, kuka tämän lupauksen paremmasta huomisesta, hyvinvointivaltiosta, vaikeiden vuosien jälkeen antoi.

Eivät sitä antaneet ne, joilla oli eniten. Sen antoivat ennemminkin ne, joilla oli annettu kaikkein vähiten: evakot, rintamamiehet, pienviljelijät, tarjoilijat ja autonkuljettajat.

Sukupolvi, josta monet olivat menettäneet kotinsa, veljensä ja nuoruutensa.

Heillä ei ollut rahaa, mutta heillä oli usko. Heillä oli toivo paremmasta. He halusivat omille lapsilleen enemmän kuin mitä heille itselleen oli suotu.

Usko ja toivo siihen, että huomenna voi olla paremmin kuin tänään. Että köyhästä maasta voi rakentaa maan, jossa jokaisella on mahdollisuus.

He uskalsivat unelmoida reilummasta ja paremmasta Suomesta. Mutta yhtä tärkeää on se, että heillä oli myös tahto ja taito tehdä unelmasta totta.

Pelkkä visio ilman toimeenpanoa jää ilmaan. Pelkkä suorittaminen ilman syytä on turhaa. Tarvitaan molemmat: arvot ja osaaminen. Reiluus ja realismi.

Ja he tekivät sen: He rakensivat hyvinvointivaltion, joka sitkeällä uurastuksella kasvoi pohjoismaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi.

Edistys ei ole sitä, että kaikki on valmiiksi helppoa. Edistys on sitä, että vaikeinakin aikoina uskotaan onnistumiseen. Se on kykyä voittaa kulloisetkin vaikeudet, ja se on yhteistyökykyä. Juuri sitä, mitä tämä liike on kaikki vuosikymmenet voinut suomalaisille tarjota.

Sama usko elää tänäänkin. Se elää työmailla jos jossain, kouluissa ja yliopistoissa, perinteisissä perheyrityksissä ja uuden ajan kasvuyrityksissä. Suomessa ei ole pulaa osaamisesta eikä kunnianhimosta. Politiikan tehtävänä on vahvistaa tuota uskoa – ei murentaa sitä.

Ja vastakohta? Vastakohta on se, että ihmisille myydään pelkoa ja vastakkainasettelua.

Vastakohta on myös luvata ihmisille kuu taivaalta ja sanoa, ettei kenenkään tarvitse tinkiä mistään. Ja sitten, kun lasku katteettomista puheista ja vastuuttomasta toiminnasta lankeaa, se lähetetään tavallisten kansalaisten maksettavaksi korkojen kera.

Hyvät ystävät,

Viime vuodet maailma on näyttänyt sekavalta ja levottomalta. Laitaoikeisto on saanut yhä suurempaa jalansijaa ja ottanut vaikutusvaltaa monessa maassa – myös Euroopassa. Politiikasta on tehty kulttuurisotaa, jossa ihmisiä jaetaan meihin ja muihin.

Mutta tänä vuonna olemme nähneet myös toivonpilkahduksia. Monissa tärkeissä vaaleissa ihmiset ovat ravistelleet hartioiltaan nämä turhanpuhujat ja ihmisvihaajat.

Keväällä unkarilaiset päättivät Viktor Orbánin 16 vuotta kestäneen, autoritaariseksi muuttuneen vallan.

Lokakuussa brasilialaiset valitsivat uudelleen presidentti Lulan. Edes Yhdysvaltain valtiojohdon vaikutusyritykset eivät pelastaneet sen paremmin Unkarin kuin Brasiliankaan laitaoikeistoa vaalitappioilta.

Ja tämän kuun alussa toivonpilkahdus kuului Yhdysvalloista. Välivaaleissa amerikkalaiset valitsivat toisin. Demokraatit saivat järisyttävän voiton, ja MAGA-liike otti todellisen pohjakosketuksen. Yhdysvaltain kongressin molemmat kamarit siirtyivät selkeään demokraattien hallintaan, ja tällä on väistämättä vaikutuksensa myös maailmanpolitiikkaan. Hyvä niin.

Tavalliset yhdysvaltalaiset janosivat aitoja vastauksia arjen ongelmiin. He katsoivat politiikan tuloksia, eivät puheita. He halusivat kunnioittavaa keskustelua ja kohtelua, eivät enää törkeyksiä – eivätkä korruptiota ja kansakuntaa jakavaa politiikkaa. He valitsivat arvot ja arjen realismin.

Eikä mikään raha, eivät edes miljardöörien miljoonakampanjat, voineet nujertaa kansalaisten tahtoa. Juuri se on rohkaisevaa.

Miksi näin kävi? Siksi, että laitaoikeisto lupasi yhtä ja teki täysin toista.

Se lupasi alempia hintoja. Se lupasi halpaa bensaa. Se lupasi, että hallinto palvelee vihdoin tavallisia ihmisiä. Se lupasi lopettaa sodat ja palvella rauhaa.

Mitä tuli? Sattumanvaraisia tulleja, jotka nostivat hintoja ja jotka maksoivat kansalaiset.

Tuli politiikkaa, jossa tavallinen ihminen saa katsella vierestä, kun presidentin kanssa veljeilleet miljardöörit hyötyvät.

Ja tuli Yhdysvaltain vetäytyminen olemassaolostaan taistelevan Ukrainan rinnalta ja tuulensuojan antaminen Venäjän valtionjohdolle sen sotaretkessä Ukrainaan. Ja tuli uusi sota Persianlahdella, joka nostaa hintoja ja elinkustannuksia niin Yhdysvalloissa kuin muualla maailmassa.

Kansa laitettiin jälleen kerran maksamaan, kun katteettomat lupaukset lankesivat maksuun.

No, mutta hyvät ystävät. Ei kai nyt tällaista voi muualla tapahtua kuin Yhdysvalloissa? Siis että luvataan vaaleissa yhtä ja tehdään sitten aivan toista.

Vai kuinka?

Hyvät ystävät,

Keväällä 2023 Suomessakin luvattiin paljon.

Ennen vaaleja luvattiin, että velaksi eläminen loppuu.

Mitä tuli? Velkaantumisen ennätys ja paikka EU:n talouden tarkkailuluokan etupulpetissa. Valtiovarainministeri Riikka Purran viimeisessä budjetissa otetaan yli 12 miljardia euroa velkaa. Se on puolet enemmän – ei vähemmän – vaan puolet enemmän velkaa kuin Annika Saarikon viimeisessä.

Luvattiin 100 000 uutta työpaikkaa.

Mitä tuli? Satatuhatta uutta työtöntä. Työttömiä on enemmän kuin kertaakaan tällä vuosituhannella. Suomessa on Euroopan korkein työttömyys, ja nuorten työttömyys on noussut peräti OECD:n eli kehittyneiden maiden korkeimmaksi.

Muistamme, kuinka Riikka Purra vannoi: ”Kokoomus haluaa leikata pienituloisten etuisuuksista, se ei meille käy.”

Mitä tuli? Satatuhatta uutta köyhää. Leikattiin asumistuesta. Leikattiin työttömyysturvasta. Leikattiin työttömien lapsikorotukset. Leikattiin toimeentulotuesta. Kaikista eniten juuri pienituloisilta. Ensimmäisenä. Samalla kuin suurituloiset, yli 100 000 euroa ansaitsevat, saivat historian suurimmat verohelpotukset.

Ennen vaaleja perussuomalaiset nuoret maalailivat euron bensaa ja tekivät kansalaisaloitteen polttoaineveron poistamiseksi.

Mitä tuli? Tuli reilusti yli kahden euron bensaa. Ja polttoaineen hintakriisin keskellä tehtailtiin paketti, josta tekijätkin sanovat, ettei se laske hintoja – mutta jonka lopputuloksena suurimman osan työmatkaa ajavien verotus nousee!

Säätytalolle perussuomalaiset marssivat palkansaajan parhaana ystävänä.

Mitä tuli ulos? Palkansaajan pahin painajainen: Ensin vietiin työsuhdeturva. Sitten työttömyysturva. Ja sitten ay-jäsenmaksun verovähennysoikeus.

Luvattiin yhtä, tehtiin täysin toista. Ja tavalliset suomalaiset laitettiin maksamaan.

Tämähän on kuin suoraan Amerikasta. Ettei vain oppi-isätkin tule sieltä?

Hyvät ystävät,

Suomella pitäisi olla kaikki edellytykset kukoistaa ja menestyä. Olemme saaneet talouteemme vahvaa vetoapua maailmalta jo jonkun aikaa.

Muualla talouden pyörät pyörivätkin: OECD-maiden työttömyys on lähellä historiallista pohjaansa. Suomessa se on lähellä viime vuosikymmenten ennätystä. Samaan aikaan yritykset hakevat Suomesta paikkoja miljardien investoinneille, datakeskuksista vihreään teollisuuteen. Mahdollisuuksia olisi.

Meillä on osaamista, puhdasta energiaa, ja meillä on ollut vakaa yhteiskunta, joka houkuttaa kansainvälisiä yrityksiä investoimaan.

Miksi saatu vetoapu ja kasvu eivät näy ihmisten arjessa?

Kysykää työttömältä, joka joutuu nyt tarkkaan laskemaan, kannattaako lyhyttä keikkaa ottaa vastaan, kun työttömyysturvan suojaosa on viety.

Kysykää työntekijältä, joka pelkää, että potkut tulevat entistä helpommin.

Kysykää nuorelta parilta, joka haaveilee ensiasunnosta, mutta ei saa pankista lainaa, kun työsuhde ei ole vakituinen.

Kysykää lapsiperheeltä, joka joutuu miettimään, riittävätkö rahat lapsen harrastukseen.

Kysykää eläkeläiseltä tai kohta eläkkeelle siirtyvältä, joita joka päivä uhkaillaan eläkeleikkauksilla.

Kysykää yritykseltä, joka on laittanut vihreän siirtymän investoinnin jäihin, kun sen tielle on keksitty jälleen uusia esteitä.

Kasvun ja tulevaisuudenuskon tiellä on erikoinen jarru.

Kyse on perussuomalaisesta jarrusta, persujarrusta.

Se ei ole jarru vain vihreälle siirtymälle, Euroopalle ja uudistumiselle. Se on jarru, joka tuntuu jokaisen suomalaisen arjessa.

Kun valtiovarainministeri on viikosta toiseen julistanut, että huomenna on huonommin kuin tänään, siihen aletaan uskoa. Raha ei liiku. Ihmiset ja yritykset eivät uskalla tehdä päätöksiä.

Se on näkynyt irtisanomisina, epävarmuutena ja pelkona. Se on vienyt ihmisiltä uskoa huomiseen.

Ja kun usko huomiseen loppuu, kasvu pysähtyy. Asuntokauppa ei käy. Kotimarkkinayritykset kärsivät. Kauppojen ovipumput eivät laula.

Muistamme, kuinka kokoomus vakuutti, että maltillinen oikeisto kyllä kesyttää laitaoikeiston ministerinsalkuilla. Nyt näimme, miten siinä kävi: käenpoika otti haltuunsa koko pesän. Perussuomalaiset kesytti kokoomuksen.

Hyvät ystävät,

Tällä viikolla saimme jälleen nähdä, mihin tämä tie vie.

Perussuomalaisten europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen kirjoitti äärimmäisen vastenmielisellä ja alhaisella tavalla, että Nasimasta, puolueemme varapuheenjohtajasta, on päästävä eroon mahdollisimman pian.

Siis päästävä eroon?

Ja heti perään hän yllytti someseuraajiaan tykkäämään, jos haluaa Nasiman jättävän Suomen.

Siis jättävän Suomen? Send them back -retoriikka menee nyt liian pitkälle.

Suomen eduskuntaan vaaleilla ja vieläpä erittäin merkittävällä äänimäärällä valittu Nasima on ansioitunut kansanedustaja. Suomessa lapsesta saakka asunut Suomen kansalainen, kaikilla kansalaisoikeuksilla.

Ja johtava perussuomalainen vaatii, että hänen pitää lähteä Suomesta.

Elokuussa tänä vuonna perussuomalaisten entinen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Mauri Peltokangas antoi ymmärtää, että vääräuskoisia tai väärässä maassa syntyneitä ei saa valita valtiollisiin tehtäviin, ei nyt ainakaan hallitukseen.

Eikös tuo nyt ole aika suoranaista rasismia, josta suomalainen tasa-arvo ja usko kaikkien ihmisten mahdollisuuksiin on kaukana?

Jokainen tiesi, kenestä Peltokangas puhui ja minkälaista viestintää tehtiin, vaikka kansanedustaja ei pelkurimaisesti asiaa halunnutkaan myöntää.

Ensin siis haluttiin estää Nasimaa toimimasta ministerinä hänen taustansa ja alkuperänsä vuoksi. Ja nyt hänet halutaan lähettää koko maasta.

Tässä ei ole enää kyse pelkästä kielenkäytöstä tai huonoista tavoista.

Tämä on rasistista politiikkaa, jolle on kerta kaikkiaan laitettava stoppi.

1930-luvun alussa Lapuan liike muilutti poliittisia vastustajiaan itärajalle. Entinen presidentti Ståhlbergkin kyyditettiin. Hänet vietiin sentään vain Joensuuhun asti.

Nyt johtava perussuomalainen haluaa lähettää vaaleilla valitun kansanedustajan ulkomaille.

Ja mitä tekee hallitus? Oikeusministeri Leena Meri jakoi Tynkkysen videon ja kehui hänen puhettaan selkeäksi, analyyttiseksi ja suoraksi. Siis Suomen OIKEUSMINISTERI tukee tätä toimintaa.

Entä perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra? Hän ei saa sanottua selvästi, onko ihmisten uskontoon tai syntyperään perustuva leimaaminen hyväksyttävää vai ei. Hän kuulemma aikoo keskustella europarlamentaarikkonsa kanssa. Mutta sitä hän ei tunnu tietävän, mitä hän aikoo keskustelussa sanoa.

Kun puolueen puheenjohtaja ei pysty tuomitsemaan rasismia, hän antaa sille suojan.

Siksi kysyn Riikka Purralta: Tämäkö on nyt se Suomi, johon perussuomalaiset kutsuvat muita puolueita mukaan?

Poliitikkojen pitää kestää arvostelua. Mutta poliittinen erimielisyys ei koskaan oikeuta henkilöön käyvään rasismiin tai kenenkään ihmisarvon kyseenalaistamiseen.

Demokratiaa mitataan myös sillä, miten kohtelemme niitä, joiden kanssa olemme eri mieltä.

Nasima, me jokainen seisomme rinnallasi.

Hyvät ystävät,

Suomi on nyt tienhaarassa. Näissä vaaleissa ei ratkaista vain hallituspohjaa.

Näissä vaaleissa käydään kamppailua Suomen sielusta:

Kamppailua edistyksen ja taantumuksen välillä.

Kamppailua tulevaisuuden ja menneisyyteen käpertymisen välillä.

Kamppailua empatian ja eripuran välillä.

Kyse ei todellakaan ole vain siitä, kuka on tuleva pääministeri, vaan siitä, mikä on Suomen paikka maailmassa. Kyse on siitä, millainen Suomi haluamme olla.

Olemmeko rohkea, tulevaisuuteen uteliaana katsova eturivin pohjoismainen hyvinvointivaltio, vai rikkinäiseen peräpeiliin tuijotteleva, kyräilevä ja katkera saareke Euroopan laidalla?

Repimisen, eripuran ja jakamisen aika on ohitse. Se on nähty maailmalla. Nyt suomalaisilla on mahdollisuus näyttää toinen suunta.

Muutos on mahdollinen.

Syksyn keskustelun pohjalta vaihtoehdot ovat selvät: perussuomalaisten johtama, eriarvoistumista kiihdyttävä oikeistohallitus tai sosialidemokraattien johtama, tasa-arvoa rakentava laajapohjainen yhteistyöhallitus.

Valinta on suomalaisten äänestäjien käsissä. 

Hyvät ystävät,

Tällä viikolla Helsingissä järjestettiin kasvuyritystapahtuma Slush, jossa sain itsekin olla puhumassa.

Messukeskukseen kokoontuivat lupaavimmat ja lahjakkaimmat kasvuyritykset, jotka ratkaisevat tulevaisuuden ongelmia koko maailman hyväksi.

Paikalla oli perustajia yli 70 maasta ja sijoittajia, jotka edustavat yhteensä noin 4 000 miljardin euron pääomia. Siis miettikää: 4 000 miljardin euron pääomia. Ja paikalla oli huippuosaajia, jotka miettivät: onko Suomi se paikka, jonne perustaa yritys, jonne investoida tai tulla töihin?

Miettikää, millaisen viestin Suomi heille haluaa antaa.

Viestin, että et ole tervetullut, koska olet väärän värinen tai uskot väärään jumalaan?

Onko viesti näille investoreille, että Send them back?

Viestin, että täällä heilutetaan saksia, aikuiskoulutustuki on lakkautettu tekoälymurroksen kynnyksellä ja uuden ammatin opiskelu jää haaveeksi?

Viestin, että Suomi aikoo jäädä kiinni menneisyyden fossiilitalouteen, jossa ilmasto lämpenee ja sään ääri-ilmiöt ja niiden aiheuttamat kustannukset kasvavat vuosi vuodelta?

Vai onko meidän viestimme: Tervetuloa, huippuosaajat ja investorit. Täällä jokainen ihminen on arvokas. Täällä katsotaan uteliaasti tulevaisuuteen, rakennetaan uutta ja ratkaistaan yhdessä aikamme suurimpia ongelmia.

Yksi miljardien kasvutarina voi olla yhdestä ihmisestä kiinni. Usein onkin. Yhdestä tutkijasta, yhdestä koodarista, yhdestä Suomeen muuttaneesta yrityksen perustajasta.

Siksi me haluamme tehdä Suomesta maailman parhaan paikan perustaa, skaalata ja kasvattaa startupista yksisarvinen, ensin yhden ja sitten useamman miljardin arvoinen yritys.

Esitämme, että huippuosaaja ja hänen perheensä saavat luvat, pankkitilin sekä koulu- ja päiväkotipaikan kahdessa viikossa.

Esitämme miljardia valtion taseesta uuden kasvun vauhdittamiseen.

Ja esitämme, että kaikille kansalaisille, myös tavallisille suomalaisille, annetaan mahdollisuus päästä kiinni kasvurahastoihin ja omistaa tulevaisuuden menestystarinoita.

Tänään startup-lähtöiset yritykset työllistävät jo lähes 50 000 ihmistä ja tekevät lähes 13 miljardin euron liikevaihdon. Ne eivät ole enää talouden sivujuonne, vaan hyvinvointivaltion tulevaisuuden rahoituspohja: parempia työpaikkoja, vahvempia palveluita ja uusia ratkaisuja.

Hyvät ystävät,

Suomella on kaikki mahdollisuudet kukoistaa, jos tartumme mahdollisuuksiin.

Meillä on tarjolla visio, mutta pelkkä visio ilman toimeenpanoa jää ilmaan. Ja meillä on myös hidasteita ja vaikeuksia selätettävänä.

En aio luvata suomalaisille kuuta taivaalta. Sen tekivät jo toiset, ja nyt näemme, miten niille lupauksille kävi.

Kenelläkään tässä salissa ei ole harhakuvitelmia siitä, kuinka iso haaste meillä on edessä Suomen sodanjälkeisen historian oikeistolaisimman hallituksen jäljiltä. Ensi vaalikaudella Suomen julkinen talous on laitettava kuntoon – ja se on tehtävä sieltä EU:n tarkkailuluokan etupulpetista.

Mutta juuri vaikeina aikoina punnitaan päätösten oikeudenmukaisuus. Kun Suomi nousi 1990-luvun lamasta Paavo Lipposen hallitusten johdolla, se onnistui, koska luottamus säilyi ja kansa pidettiin koossa.

Samojen periaatteiden varaan rakennamme ensi vaalikauden talousohjelmamme, joka esitellään joulukuussa.

Olen huomannut, että suomalaiset odottavat marraskuun pimeydessä jo malttamattomina joulua. Paitsi kilpailevat puolueet, jotka odottavat meidän ohjelmaamme… No hyvä niin.

Lohdutamme kilpailijoitamme: sieltä se SDP:n vaihtoehto tulee. Eilen kerroimme, miten sotea uudistetaan. Ensi viikolla tulee vaihtoehtobudjetti, sitten ensi vaalikauden talousohjelma ja lopulta koko vaaliohjelma.

Ohjelmamme rakentuvat vahvan kasvun, vahvistuvan työllisyyden ja vastuullisen valtiontalouden varaan. Julkisia menoja hillitään ja tuloja vahvistetaan.

Ensi vaalikauden sopeutusohjelman rakennamme turvallisella fifty-fifty-periaatteella, puolet menosäästöinä, puolet lisätuloina.

Ja kaiken kantavana perustana ovat arvovalintamme: Kaikki toimintamme tähtää uusiin työpaikkoihin ja vahvistuvaan työllisyyteen.

Ensinnäkin vahvistamme verotuksen oikeudenmukaisuutta. Pieni- ja keskituloisten palkansaajien ansiotuloverotusta emme kiristä. Tavallinen suomalainen asetetaan taas etusijalle.

Toiseksi: maksussa oleviin eläkkeisiin emme esitä leikkauksia. Tämän hallituksen jäljiltä sakset ovat jo iskemässä suomalaisten kovalla työllä ansaittuihin eläkkeisiin. Meidän vaihtoehdossamme suomalainen voi luottaa siihen, että eläkkeelle voi jäädä, kun eläköitymisen aika on, eikä sitä työllä ansaittua eläkettä käydä ropeloimassa.

Kolmanneksi: emme esitä indeksileikkauksia sosiaaliturvaan. Käännämme lapsiperheköyhyyden jälleen laskuun. Pidämme huolta lapsistamme, koska heissä on Suomen tulevaisuus. 

Hyvät ystävät,

Nämä ovat meidän arvovalintamme. Meidän lähtökohtamme Suomen paremman tulevaisuuden rakentamiseen. Ja näille haemme suomalaisilta tukea ensi huhtikuussa.

Mitä me sitten teemme? Kerromme myös sen.

Suomi tarvitsee ensimmäisenä suunnanmuutoksen ja tuntuvan korjausliikkeen, joka palauttaa luottamuksen.

Olemme jo aiemmissa vaihtoehtobudjeteissamme osoittaneet, että Suomen taloutta voi tervehdyttää reilummin ja oikeudenmukaisemmin – ja samalla velkaantua vähemmän.

Ensi viikolla julkaistava vaihtoehtobudjetti jatkaa samalla linjalla. Siinä näytetään, miltä korjausliike näyttää jo ensi vuonna, ilman että taakkaa siirretään lisää seuraavalle vaalikaudelle.

Jatkamme jo monia tuttuja toimia: parannamme tuottavuutta, uudistamme työtapoja ja palveluita ja siten hidastamme kustannusten kasvua. Perkaamme yritystukia ja perumme tehottoman ja kalliin yhteisöveron alennuksen. Ja mukana on myös uusia avauksia tuottavuuden lisäämiseksi ja julkisen sektorin uudistamiseksi.

Olemme sanoneet jo aiemmin, ettei säästöiltäkään voi välttyä. Uudistukset on kuitenkin tehtävä niin, että ne tukevat työllisyyttä, toteuttavat oikeudenmukaisuutta ja turvaavat kansalaisille tärkeät julkiset palvelut. Eilen kerroimme, kuinka se tehdään sosiaali- ja terveyspalveluissa – samalla kun hoitoonpääsyä parannetaan ja asiakasmaksuja kohtuullistetaan.

Tiedämme, kuten myös riippumattomat talousasiantuntijat tietävät, että Suomi ei nouse ääripäiden talousradikalismilla. Ei kymmenen miljardin leikkauksilla, eikä kymmenen miljardin lisäveroilla.

Suomi nousee tasapainoisella, oikeudenmukaisella ja realistisella vaihtoehdolla. Ja se on tehtävissä.

Hyvät ystävät,

Kun vaarini Väinö makasi aikoinaan täällä Kuopiossa sairaalassa, hänet hoidettiin kuntoon, vaikka tilanne näytti jo epätoivoiselta.

Ei kysytty, oliko hänellä varaa. Hänet hoidettiin, koska hän tarvitsi hoitoa.

Tuo on hyvinvointiyhteiskuntamme ydin.

Mutta nyt siihen on tehty säröjä. Ihmiset jättävät jo hakeutumatta hoitoon, koska maksut ovat Euroopan kalleimpien joukossa. Eikä moni suomalainen enää luota siihen, että lääkäriin pääsisi julkisessa terveydenhuollossa, kun on hätä.

Me palautamme tuon luottamuksen.

Sosialidemokraatit ovat eri puolilla Suomea käynnistäneet työn hoitoon pääsyn nopeuttamiseksi heti aluevaalien jälkeen. Mutta työ on saatettava loppuun. Kahden viikon hoitotakuu on palautettava lakiin, ja nopea hoitoon pääsy on varmistettava kaikkialla Suomessa.

Talouden tärkeintä valuuttaa on luottamus. Siksi sen palauttaminen on kiireellisintä.

Luottamus siihen, että hoitoon pääsee, kun hoitoa tarvitsee.

Luottamus siihen, että työttömänäkin pärjää, kunnes löytää uusia töitä.

Luottamus siihen, että jos omalta alalta töitä ei enää löydy, voi kouluttautua uudelleen.

Ja luottamus siihen, että seuraavaksi on jälleen tavallisen suomalaisen vuoro.

Sillä kasvuun tarvitaan kaikki, ja kasvun hedelmät kuuluvat kaikille.

Hyvät ystävät,

Palaan vielä Raija-mummooni, siihen evakkotyttöön suutarinverstaalla.

Kun talvisota syttyi, Raija oli viisivuotias. Isä tuli herättämään ja sanoi: nyt pue monta mekkoa päälle. Mukaan sai ottaa vain sen, minkä jaksoi kantaa.

Hänet nostettiin kuorma-auton lavalle Seivästön kylässä Karjalan kannaksella. Edessä oli kylmä kyyti kohti tuntematonta. Perhe palasi jatkosodan aikana ja rakensi poltetun kylän uudelleen.

Kesällä 1944 Raija joutui lähtemään toisen kerran, eikä kotiin ollut enää paluuta. Hänet lähetettiin sotalapseksi Ruotsiin, koska ylimääräisiin suihin ei vain ollut varaa.

Mummoni Raija on nyt yli yhdeksänkymmentävuotias. Kysyin häneltä nuorena kerran, pitäisikö minun pelätä Venäjää.

Hän sanoi, että ei tarvitse. Suomi on aina varautunut.

Pelko ei ole strategia. Pelottelu on huono strategia. Varautuminen on hyvä strategia.

SDP ei Suomen eikä suomalaisten turvallisuudesta tingi. Ei senttiä, ei tuumaakaan.

Suomi pitää huolen rajoistaan. Ja Suomi tukee Ukrainaa, koska Ukraina taistelee olemassaolostaan ja puolustaa koko Eurooppaa.

Mutta yhden asian Raijan sukupolvi tiesi paremmin kuin kukaan muu: mitä yhtenäisempi maa ja kansa, sitä vahvempi se on.

Siksi se, joka jakaa kansalaisia, heikentää Suomea. Ja se, joka kokoaa, vahvistaa Suomea.

Ystävät,

Minä olen majakanvartijoiden, kalastajien, autonkuljettajien, pienviljelijöiden ja tarjoilijoiden sukua.

Postinkantaja Hilda. Evakkotyttö Raija. Linja-autonkuljettaja Väinö ja hänen vaimonsa, tarjoilija Eeva. Kukaan heistä ei aikanaan tullut otsikoihin.

Mutta he, ja heidän kaltaisensa, rakensivat tämän maan.

Ja he antoivat lupauksen. He halusivat lapsilleen enemmän kuin mitä heille itselleen oli suotu. Että köyhän perheen lapsikin voi tulla joksikin.

Minun sukupolveni sai tuon lupauksen. Nyt on meidän vuoromme pitää se.

Mutta sitä lupausta ei lunasteta katsomalla taaksepäin.

Edessämme on valinta.

Laitaoikeiston tarjoama hiilenmusta menneisyys vai avoin ja kirkas tulevaisuus.

Sakset vai rakennustelineet?

Käpertyminen vai kukoistus?

Pelko vai toivo?

Perussuomalainen Suomi tuijottaa peruutuspeiliin. Meidän Suomemme katsoo rohkeasti eteenpäin.

Hyvät toverit,

Gallupit eivät äänestä. Muutos ei tapahdu itsestään.

Jokainen vaaleissa annettu ääni ratkaisee. Jokainen esite. Jokainen ovi. Jokainen kohtaaminen.

Meillä on tehtävänä reilumpi Suomi. Hyvinvointivaltion tulevaisuus.

Tehdään se muutos yhdessä.

Sillä Suomen parhaat päivät ovat vielä edessä.

Kiitos.

Yhteyshenkilöt

Antti LindtmanSDP:n puheenjohtaja

Yhteydenotot:
puoluejohdon erityisavustaja Iisakki Kiemunki, p. 050 586 5697, iisakki.kiemunki@eduskunta.fi

antti.lindtman@eduskunta.fi

SDP

Siltasaarenkatu 18-20 C

00530 HELSINKI

09 478 988 (vaihde)

https://www.sdp.fi/

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta SDP

SDP:n puoluevaltuuston puheenjohtaja Emilia Kangaskolkan puhe puoluevaltuuston kokouksessa Kuopiossa 21.11.202621.11.2026 14:16:04 EET | Tiedote

Muutokset puhuttaessa mahdollisia. Arvoisat puoluevaltuutetut, SDP:n jäsenet, median edustajat, hyvät ystävät, bästa kamrater Lämpimästi tervetuloa Kuopioon puoluekokouskauden ensimmäiseen puoluevaltuuston kokoukseen. Suuri ilo ja kunnia toivottaa teidät tervetulleeksi täällä Kuopiossa. Me ollaan täällä koolla hetkellä, jolloin meidän mieltä painaa kriittinen arvio yhteiskunnan tilasta, mutta eteenpäin meitä ajaa tarve sanoittaa jotain syvää ja olennaista Suomen tulevien vuosien varalle – luottamusyhteiskunnan rakentamiseksi. Politiikan ajatustyötä, asian ääreen paneutumista, laskeutumista hyvinvointivaltion uudistamisen ja ihmisten arjen parantamisen äärelle häiritsee jatkuva kohina. Vielä jokin aika sitten olisin luonnehtinut tuota jatkuvaa kohinaa epätarkoituksenmukaiseksi asioiden vieressä käytäväksi räksyttämiseksi, jonka seurauksena ihmisten epäluottamus yhteiskuntaan kasvaa. Nyt tänään Kuopiossa, joudun kuitenkin toteamaan ettei luonnehdinta enää riitä. Se mitä kutsun kohinaksi,

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme
World GlobeA line styled icon from Orion Icon Library.HiddenA line styled icon from Orion Icon Library.Eye