Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe valtakunnallisilla yrittäjäpäivillä Oulussa 20.10.2012

(Muutosvarauksin, julkaisuvapaa la 20.10.2012 klo 18.00)

Kun kerroin eräälle yrittäjätutulle, että tulen taas puhumaan yrittäjäpäiville, hän kysäisi: Ai, monesko kerta se jo sitten onkaan? – Oli tainnut kuulla samat puheet jo tarpeeksi usein.

Kun vielä puheenjohtaja Simonlinna avauksessaan teki minusta vähän niin kuin sisäpiiriläisen, niin rohkenen ottaa tällä kertaa käyttöön uudet nuotit.

Yrittäjyys on nimittäin kiehtova asia pohtia vähän syvemmältä. Luulen, että sain taipumusta siihen, kun oma yrittäjätoimintani, lakiasiat, usein oli juuri yrittäjien asioiden ajamista. Monesti jäi miettimään itsekseen, että mistäköhän puusta tuokin yrittäjä on veistetty, että onpa niissä syissä sitä sisua ja uskoa ainakin riittänyt.

Kiitän tilaisuudesta saada puhua Teille tänään. Ajattelin, että tällä kertaa minäkin otan riskin – sehän kuuluu yrittäjyyteen – ja pohdin, mitä kaikkea yrittäminen pitää sisällään.  Kuulette julkisissa puheissa usein siitä, mitä teiltä toivotaan yhteiseksi hyväksi. Minä yritän nyt kertoa, mitä teistä ajattelen.

Pohditaan nyt sitten enemmänkin ääneen, jos se sallitte.

Olen usein ihmetellyt, että mistä termit yrittäjä ja yritys oikein ovat juurtuneet tähän Teidän toimintaanne. Urheilukentillä hyppääjällä korkeudessa on kyllä kolme yritystä, ja hän joko pudottelee tai ylittää. Politiikassa nytkin tuhannet yrittävät tulla vaaleissa valituiksi, jonka jälkeen heistä tulee valtuutettuja tai entisiä ehdokkaita.

Mutta, että yrittäjä yrittää yrityksessään, aina vain? Eikö se ole pikemminkin jo suorittamista ja toteuttamista. En nyt ihan ehdota, että näiden päivien oikeampi nimi olisi toteuttajien suorittajapäivät, mutta sellaistakin tulee mieleen.

***

Millaisia yrittäjät sitten ovat? Tiedätte varmaan itse peilistä katsoessanne parhaiten, mutta otan kuitenkin pari lehdistä lukemaani esimerkkiä.

Taimi on 88-vuotias kauppias Pohjois-Pohjanmaalta. Hän avaa edelleen liikkeensä joka aamu, niin kuin hän on 62 vuotta tottunut tekemään. Ihmisen soveltuvuus yrittäjäksi on hänestä luonnekysymys; kaikilla kun ei ole taipumusta palvelualttiuteen. Vastoinkäymisten voittamisesta saa pontta, mutta Taimi muistuttaa myös, ettei työtuntien määrää kannata ollenkaan ruveta laskeskelemaan. Taimin tarina on, miten Suomea on rakennettu ja yhä rakennetaan.

Teemu on jo 17-vuotias; hän omistaa ja johtaa puutarhayritystä. Hänkin aloittaa päivänsä työllä, aamuneljältä tukussa, ja sulkee sitten iltayhdeksän kieppeillä. Teemun toimia rajoittavat lait – 17-vuotias ei saa ajokorttia eikä voi tehdä laillisia sitoumuksia, esimerkiksi hoitaa päivittäisiä pankkiasioita kuten palkkojen maksamisen 8 vakinaiselle ja sesonkiajan 22 työntekijälle.  Nämä viralliset esteet ovat poistuneet mönkijän ja äidin avulla.  Teemu on tokaissut: ”Kaverit pyytävät äidiltä rahaa, minä maksan äidille palkkaa”.  Teemun tarina on, miten Suomea rakennetaan ja tullaan rakentamaan.

Millaisia yrittäjät sitten ovat, sitähän kyselin. Ovat uskomattomia kaikenlaisia, niin vastaan.

***

Ja sitten käydään yrittäjyyden ytimeen. 

Se on riski – riskin ottaminen.  Kiehtovaa, miten tuo ilmaisu ja ilmiö voi herättää täysin vastakkaisia tuntemuksia. Yrittäjille se on arkipäivää – monille muille välittömästi epävarmuutta, pelkoa ja torjuntaa herättävää.

Miksi kiehtovaa? 

Kuinka vieraalta maallikoille tuntuisikaan viettää iltaa laskemalla, riittävätkö nähtävissä olevat tulot kattamaan yrityksen palkat, vuokrat ja muut juoksevat menot.  Ja jos vielä panoksena olisivat siihen asti kertynyt varallisuus panttina olevaa asuntoa myöden ja vielä  koko tulevaisuuskin, siinä kyllä moni kalpenisi. 

Siksi kiehtovaa, että Teitä muita on. 

Riski menettää jotain, epävarmuus, hallitsee ja rajoittaa meitä varman päälle pelaajia. Riskinottajalla taas pitää olla kykyä sietää epävarmuutta, pitää sitä voitettavana haasteena. 

Onko se sitten niin tarpeellista voittaa niitä epävarmuuksia, entäpä jos kaikki oleiltaisiin näin vaan varman päälle ja vältettäisiin niitä riskejä.

Jos niin olisi ollut,

en usko, että suolla olisi nähty Jussia ja kuokkaa,

en usko, että Oulusta olisi laivattu tervatynnyreitä,

en usko, että tervatynnyrit olisivat vaihtuneet huipputeknologiaan,

en liioin usko, että nyt pärjäisimme ilman Taimin ja Teemun kaltaisia tulisieluja.

Menestys ja epäonnistuminen yrityksessä, kuinka kaukana toisistaan nuo ovatkaan ja niin liki  kuitenkin kulkevatkin.

”Jos menestyn, kadehtivat, jos epäonnistun, hyljeksivät.” Tämä oli kuvaus yrittäjältä, jonka liike oli veitsenterällä.

Epäonnistuminen ei voi olla kaksikertainen taakka. Niin, että riski todentuu ja että jää hylätyksi.

Riskisijoittajat tapaavat kylmästi laskea, että tulos on hyvä, jos kymmenestä riskikohteesta kaksi yritystä jää elämään. Vaikka tuosta jätetään kylmä laskelmointi pois, silti jää jäljelle, että epäonnistumisia väistämättä tapahtuu. 

Suomessa kaivataan yrittäjyyteen kannustavaa ilmapiiriä. Hyvä kannustuksen alku on, että yrittämisen keskeinen sisältö, riski, ymmärretään ja siis yleisesti hyväksytään sekä menestyminen että epäonnistuminen.  

***

PK-sektori on profiloitunut viime vuosina uusien työpaikkojen luojana. Viime vuosikymmenellä yksityisen sektorin työpaikkojen nettolisäykset syntyivät pk-yrityksiin suurten yritysten jopa vähentäessä työvoimaansa. Tämä on erityisen oleellista asiaa juuri nyt, kun puute työstä koettelee läntistä maailmaa ja myös meitä.

Tuo viime vuosikymmenen kehitys kertoo myös tulevaisuuden suuntaa. Suomalaisen työn määrä tulee olemaan aivan keskeisesti riippuvainen pk-yritysten menestyksestä, ja siis yrittäjäkunnan onnistumisesta.

Suomi on vientivetoinen maa. Se tarkoittaa, että haemme ja saamme maailmalta hyvää enemmän, kuin mitä pelkkä kotoinen talous voisi tuottaa. Globalisaatio on kuitenkin muuttanut viennin kuvaa – suuret yrityksemme ovat siirtäneet toimintojaan lähemmäs suuria markkinoita. Ne kyllä vievät suomalaista osaamista, mutta eivät enää entisessä mitassa tavallista suomalaista työtä.

Pk-sektorin osuus kokonaisviennistämme on edelleen kovin alhainen, vain noin 20 prosenttia. Kasvun ja työllisyyden kannalta on keskeistä työskennellä lisääntyvän kansainvälistymisen eteen. Suuri etu on, etteivät toimintojen globaalit ulkoistamispaineet hevillä kohdistu pk-yritysten vientituotantoon. Tulos ja työ jää täysimääräisenä tänne. Tämä on hyvä ottaa huomioon myös julkisen sektorin vientiä tukevissa toimissa.

***

Annan suuren arvon sille, että yrittäjäjärjestö on itse lähtenyt aktiivisesti hakemaan keinoja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Kadonnut lapsi tai nuori ei ole vain yksilökohtainen tragedia, vaan tappio meille kaikille. Meidän kaikkien kannattaa siksi tehdä voitavamme ja nuorelle juuri työpaikka on yksi avainasia.

Uuden työntekijän palkkaaminen pieneen yritykseen on aina iso asia. Tätä kynnystä on syytä monin tavoin madaltaa. Itse pidän oppisopimuskoulutusta ja sen edelleen kehittämistä suurena mahdollisuutena.  Meillä taitaa olla taipumusta kunnioittaa kovasti teoreettista koulutusta, mutta kannattaisi ehkä muistaa myös vanha viisaus, miten työ tekijäänsä opettaa.   

***

Aloitin yrittämisestä ja siihen myös lopetan.

Yrittäminen ei ole vain elinkeinoa ja työtä, vaan yksi tapa toteuttaa itseään, yksi tapa kulkea elämänsä. Kaikki eivät ole, eivätkä voikaan olla yrittäjiä, mutta jokaisen on tärkeä yrittää elämässään, mikä tahansa tiensä onkin.

Hyvä Suomi =  kaikki yrittäviä ja paljon yrittäjiä!