Helsingin yliopisto

Afrikan sarvikuonoista jo puolet yksityisomistuksessa. Miten käy suojelun?

Jaa

Luonnonsuojelu on ollut karjanhoitoakin kannattavampaa maankäyttöä yksityisille maanomistajille useissa eteläisen ja Itä-Afrikan maissa. Tilanne on muuttumassa, sillä salametsästyksen estämiseen liittyvien turvatoimien kustannukset ovat nousussa.

Valkosarvikuono yksityisellä riistanhoitoalueella Etelä-Afrikassa. (Image: Hayley Clements)
Valkosarvikuono yksityisellä riistanhoitoalueella Etelä-Afrikassa. (Image: Hayley Clements)

Tutkijat tarkastelivat sitä, millaisia vaikutuksia on sarvikuonojen suojelutoiminnan siirtymisellä valtio-omisteisilta alueilta yksityisille ja yhteisöllisille alueille, ja kartoittivat myös uusia käytäntöjä sarvikuonojen suojelulle.

Afrikan sarvikuonojen määrä vähenee kestämättömän nopeasti tärkeimmissä kansallispuistoissa, ja nyt yli puolet mantereen jäljellä olevista sarvikuonoista elää yksityisalueilla.

Viime vuosikymmeneen asti suurin sarvikuonopopulaatio tavattiin Etelä-Afrikan Krugerin kansallispuistossa. Kuluneen kymmenen vuoden aikana tämä valtion hallinnoima puisto on kuitenkin menettänyt 76 % isosarvikuonoistaan ja 68 % pensassarvikuonoistaan. Sitä vastoin isosarvikuonojen määrä yksityismaalla on kasvanut tasaisesti saman ajanjakson aikana, etenkin Etelä-Afrikassa.

Yksityiset sarvikuononomistajat suojelevat tätä nykyä ainakin puolta maanosan jäljellä olevista sarvikuonoista, ja myös yhteisöjen omistamilla alueilla elävien sarvikuonojen määrä on kasvussa.

Frontiers in Ecology and the Environment -tiedelehdessä vastikään julkaistussa artikkelissa tutkijat Helsingin yliopistosta sekä eteläafrikkalaisista Stellenboschin ja Nelson Mandelan yliopistoista ovat koostaneet julkisesti saatavilla olevaa tietoa Afrikan maiden sarvikuonopopulaatioista luokiteltuna sen mukaan, omistaako maan valtio, yksityinen taho vai yhteisö.

Tutkijat tarkastelivat sitä, millaisia vaikutuksia on sarvikuonojen suojelutoiminnan siirtymisellä valtio-omisteisilta alueilta yksityisille ja yhteisöllisille alueille, ja kartoittivat uusia käytäntöjä sarvikuonojen suojelulle.

– Monissa eteläisen ja Itä-Afrikan maissa yksityiset ja yhteisölliset maanomistajat voivat saada tuloja luontomatkailusta, metsästyksestä ja elävien eläinten kaupasta, minkä ansiosta on taloudellisesti kannattavampaa käyttää maata villieläinten suojelemiseen kuin karjankasvatukseen, sanoo Hayley Clements, FT, yksi artikkelin kirjoittajista.

– Tämän johdosta sadat maanomistajat suojelevat sarvikuonoja maillaan.

Artikkelin toisen kirjoittajan, Dave Balfourin, FT, mukaan sarvikuonojen suojelemisen kustannus–hyötysuhde on kuitenkin muuttumassa:

– Salametsästyksen lisääntymisen takia yksityiset sarvikuonojen omistajat käyttävät nykyään turvatoimiin keskimäärin 150 000 dollaria vuodessa. Se on paljon enemmän kuin kansallispuistot pystyvät käyttämään yhtä sarvikuonoa tai suojeltua aluetta kohden. Yksityisillä mailla elävien sarvikuonopopulaatioiden elinpiiri on yleensä keskimäärin pienempi (100 km2) kuin Krugerin kansallispuiston (20 000 km2) kaltaisilla alueilla, minkä ansiosta niitä on todennäköisesti helpompi suojella. Yksityisten sarvikuonopopulaatioiden salametsästys onkin turvallisuuteen panostamisen takia ollut vähäisempää kuin joissakin tärkeimmissä kansallispuistoissa. Kasvavien turvallisuuskustannusten takia maanomistajat eivät kuitenkaan halua tai kykene jatkamaan sarvikuonojen suojelua. Osa päätyy myymään sarvikuononsa, usein tappiolla.

– On tärkeää, että tulevat linjaukset luovat uusia kannustimia kasvavien turvallisuuskustannusten kattamiseksi, mikä edistää sarvikuonojen suojelua yksityisellä ja yhteisöllisellä maalla, toteaa artikkelin johtava kirjoittaja, professori Enrico Di Minin.

– Voisivatko sarvikuonoja laajoilla alueilla suojelevat maanomistajat esimerkiksi saada verohelpotuksia? Voisiko heille myöntää hyvitystä hiilen sitomisesta tai luonnon monimuotoisuuden suojelemisesta taikka jonkinlaisia sarvikuono-obligaatioita, kun otetaan huomioon sarvikuonojen rooli hiilenkierrossa? Voisivatko he saada sertifikaatteja laaja-alaisesta lajinhoidosta, mikä lisäisi heidän luontomatkailuun ja metsästykseen perustuvien tulonlähteidensä arvoa? Näihin ratkaisevan tärkeisiin kysymyksiin tarvitaan vastauksia, jotta voidaan tukea entistä kestävämpiä sarvikuonojen suojelustrategioita, hän jatkaa.

– Jos lisäkannustimia ei luoda, vaarana on, että yksityiset ja yhteisölliset sarvikuonojen suojelijat menetetään. Samalla menetetään puolet Afrikan jäljellä olevista sarvikuonoista,” Hayley Clements toteaa.

Jotta voidaan tietää, missä ja milloin sarvikuonoja voidaan tehokkaimmin suojella, tarvitaan myös entistä suurempaa läpinäkyvyyttä valtioiden toteuttamassa sarvikuonojen tilastoinnissa ja kannanhoidossa. Sarvikuonokantoja, salametsästystä ja turvatoimien kustannuksia koskevan ajantasaisen tiedon saatavuus voi auttaa tunnistamaan ja kvantifioimaan sarvikuonopopulaatioiden pitkän aikavälin kehitystä maanomistustyypistä riippumatta, tehostamaan niiden suojelua sekä lisäämään suuren yleisön tietoisuutta ja sen tarjoamaa tukea.

Lisätietoja (englanniksi):

Hayley Clements, FT
Helsinki Lab of Interdisciplinary Conservation Science (HELICS) -tutkimusryhmä, geotieteiden ja maantieteen osasto, Helsingin yliopisto
Centre for Sustainability Transitions -keskus, Stellenboschin yliopisto, Etelä-Afrikka
Sähköposti: clementshayley@gmail.com
Twitter: @HayleySClements; @HELICS_Lab; @CST_SU

Enrico Di Minin, professori
Helsinki Lab of Interdisciplinary Conservation Science (HELICS) -tutkimusryhmä, geotieteiden ja maantieteen osasto, Helsingin yliopisto
Sähköposti: enrico.di.minin@helsinki.fiPuhelin: 02941 50770
Twitter: @EnTembo; @HELICS_Lab

Dave Balfour, FT
Centre for African Conservation Ecology -keskus, Nelson Mandela -yliopisto, Etelä-Afrikka
Sähköposti: environ1@mweb.co.za

Artikkeli: Clements, Hayley; Balfour, Dave; Di Minin, Enrico. Importance of private and communal lands to sustainable conservation of Africa’s rhinoceroses. Frontiers in Ecology and the Environmentdoi: https://doi.org/10.1002/fee.2593

Avainsanat

Yhteyshenkilöt

Kuvat

Valkosarvikuono yksityisellä riistanhoitoalueella Etelä-Afrikassa. (Image: Hayley Clements)
Valkosarvikuono yksityisellä riistanhoitoalueella Etelä-Afrikassa. (Image: Hayley Clements)
Lataa
Valkosarvikuonoja yksityisellä riistanhoitoalueella Etelä-Afrikassa. (Image: Hayley Clements)
Valkosarvikuonoja yksityisellä riistanhoitoalueella Etelä-Afrikassa. (Image: Hayley Clements)
Lataa

Linkit

Tietoja julkaisijasta

Helsingin yliopisto on yli 40 000 opiskelijan ja työntekijän kansainvälinen yhteisö, joka tuottaa tieteen voimalla kestävää tulevaisuutta koko maailman parhaaksi. Se sijoittuu kansainvälisissä yliopistovertailuissa maailman sadan parhaan yliopiston joukkoon. Monitieteinen yliopisto toimii neljällä kampuksella Helsingissä sekä Lahden, Mikkelin ja Seinäjoen yliopistokeskuksissa. Lisäksi sillä on kuusi tutkimusasemaa eri puolilla Suomea ja yksi Keniassa. Yliopisto on perustettu vuonna 1640.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Helsingin yliopisto

”Kotomaamme koko kuva” - Kansalliskirjasto julkaisee uuden tietokannan 1800-luvun suomenkielisistä lukijakirjeistä30.1.2023 10:59:34 EET | Kutsu

Paikalliskirjeet ovat paikallisyhteisön nimissä lehdistöön kirjoitettuja lukijakirjeitä, joita jo Eero Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen kuuluisassa kohdassa luki ja lähetti sanomalehtiin ja koki samalla ”kotomaamme koko kuvan – sen ystävällisten äidinkasvojen” painumisen sydämensä syvyyteen. Kansalliskirjailijan kuvaama paikalliskirjeilmiö laajentui suomenkielisessä lehdistössä 1800-luvun puolivälissä kokonaiseksi paikalliskirjekulttuuriksi. Se oli osa varhaisen kansalaisyhteiskunnan muotoutumista.

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme