Amnesty: Perheenyhdistämisen vaikeuttaminen on lyhytnäköistä politiikkaa

Jos hallituksen esitys toteutuu, perheenyhdistäminen on jatkossa käytännössä mahdotonta monelle kansainvälistä suojelua saavalle. Hallitus veisi näin oikeuden perhe-elämään monilta sotaa ja vainoa paenneilta.

Hallituksen esityksen mukaan perheenyhdistämistä vaikeutetaan säätämällä pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja muiden kansainvälistä suojelua saavien perheenyhdistämisen ehdoksi toimeentuloedellytyksen täyttyminen. Käytännössä perheenkokoajan pitäisi tienata kuukausittain nettona 2 600 euroa tuodakseen Suomeen esimerkiksi puolison ja kaksi lasta. Alle puolet suomalaisista tienaa näin paljon. Toimeentuloehdon täyttäminen on äärimmäisen vaikeaa kansainvälistä suojelua saaville ihmisille, sillä he työllistyvät usein matalapalkka-aloille.

”Tulorajoista on luovuttava. Perheenyhdistäminen on nimenomaan hallittu ja turvallinen tapa matkustaa Suomeen ja auttaa haavoittuvimmassa asemassa olevia. Jos tämä mahdollisuus estetään käytännössä kokonaan hallituksen esittämällä tavalla, perheenjäsenet pakotetaan vaarallisille reiteille yrittämään matkaa itsenäisesti,” sanoo Amnestyn oikeudellinen asiantuntija Mikko Aarnio.

”Lausuntokierroksen ja laajan kritiikin jälkeen hallitus on poistanut esityksestä vain kohdan, joka ulottaisi kiristyksen myös Suomen kansalaisten perheenjäseniin. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten, eli pakolaisten ja muiden kansainvälistä suojelua saavien osalta kohtuuttomat suunnitelmat ovat ennallaan”, Aarnio toteaa.

Perheenyhdistämisten vaikeuttaminen on jyrkässä ristiriidassa hallituksen tavoitteleman tehokkaan kotouttamisen kanssa, sillä erossa perheestä eläminen on suurimpia onnistuneen kotoutumisen esteitä usein vakavia psykologisia traumoja kantaville pakolaisille. Suomessa asuvien perheenkokoajien on vaikeaa keskittyä kieliopintoihin tai työnhakuun, kun heillä on jatkuva huoli perheestään.

”Tämä on hyvin lyhytnäköistä politiikkaa, joka vaikeuttaa Suomeen saapuvien pakolaisten kotoutumista. Mielikuvista ja myyteistä huolimatta pakolaisten perheenyhdistäminen on jo nyt usein lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa, ja nyt hallitus haluaa estää perhe-elämän kokonaan”, Aarnio sanoo.

Sisäministeriössä selvitetään tämän huolestuttavan lakiesityksen lisäksi myös, mitä muita kiristyksiä perheenyhdistämiseen voitaisiin tehdä.  Samalla ministeriö selvittää myös vielä mahdollisuutta ulottaa toimeentuloedellytys Suomen ja Pohjoismaiden kansalaisiin, vaikka kyseinen kohta jäi nyt eduskuntaan lähtevästä lakiesityksestä pois.

Perheenyhdistämisten vaikeuttamista on arvosteltu järjestökentällä laajasti. Tässä järjestöjen yhteinen kannanotto lakiluonnoksesta. https://www.amnesty.fi/jarjestot-perheenyhdistamisen-tulorajoista-luovuttava/

Taustaa perheenyhdistämisestä

Perheenyhdistämisestä on tehty jo aiemmilla lakimuutoksilla hyvin vaikeaa. Vielä vuosina 2010–2011 hakemuksia tehtiin vuosittain noin 2 000, mutta sen jälkeen lakimuutokset vaikeuttivat hakemusten jättämistä huomattavasti. Perheenyhdistämishakemusten määrä on pudonnut noin 70 prosenttia 500–800 hakemukseen vuodessa.

Kansainvälistä suojelua saavien perhesidepäätöksistä suurempi osuus on ollut jo pitkään kielteisiä kuin muiden perheenyhdistäjien. Vuonna 2015 kansainvälistä suojelua saavien perheiden 1392 perheenyhdistämishakemuksesta 406 oli kielteisiä. Monena vuonna kielteisten päätösten osuus on ollut yli 60 prosenttia.

Myönteisen päätöksen perheenyhdistämishakemukseen on saanut vuosittain noin 1 000–2 000 ihmistä. Heistä suuri osa on kansainvälistä suojelua saavia vanhempia, jotka kokoavat perhettään Suomeen. Kaikkein vaikeinta perheenyhdistäminen on heikoimmassa asemassa oleville eli ilman huoltajaa tulleille lapsille. Heidän perheenjäsentensä oleskelulupapäätökset ovat lähes yksinomaan kielteisiä. Esimerkiksi vuonna 2013 vain yksi Suomeen ilman huoltajaa tulleen lapsen vanhempi sai myönteisen päätöksen.