Amnesty: Suomella on tuhannen taalan paikka uudistaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskeva lainsäädäntö

Asiantuntijaryhmä Grevio julkaisi tänään maanantaina 2. syyskuuta suosituksensa siitä, miten Suomen tulisi torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Istanbulin sopimuksen toimeenpanoa arvioiva ryhmä havaitsi puutteita niin seksuaalirikoslainsäädännössä kuin väkivallan uhrien tukipalveluissa. 

Seksi ilman vapaaehtoisesti annettua suostumusta on raiskaus

Amnestyn keväällä julkaisemassa tutkimuksessa käy ilmi, ettei Suomen raiskauslainsäädäntö kata kaikkia tilanteita, joissa uhri ei ole antanut sukupuoliyhteyteen suostumustaan. Grevio-ryhmä toteaakin, että Suomi ei noudata ihmisoikeusvelvoitteitaan, joihin se on sitoutunut Istanbulin sopimuksessa.

”Suomi on monella tapaa tasa-arvon mallimaa, mutta vanhentunut raiskauslainsäädäntö pettää Suomen naiset. Seksuaalista väkivaltaa kokeneet ansaitsevat lainsäädännön, joka suojelee heitä, sekä rikosprosessin, joka kunnioittaa heidän ihmisoikeuksiaan”, sanoo Amnestyn tutkija Otava Piha. 

Grevio kehottaa Suomea uudistamaan ripeästi seksuaalirikoksia koskevan rikoslain. Lainsäädännön uudistusta valmistelee oikeusministeriön asettama työryhmä.

”Tämä on Suomelle tuhannen taalan paikka korjata lainsäädäntönsä ihmisoikeusvelvoitteidensa mukaiseksi. Grevio on antanut Suomelle selvät suositukset, mitä tehdä: seksi ilman suostumusta on raiskaus. Vain näin seksuaalista autonomiaa voidaan suojella täysimääräisesti”, Piha jatkaa. 

Kansainväliset ihmisoikeussopimukset painottavat, että suostumus on pätevä vain, jos se on annettu vapaaehtoisesti.

Raiskausmyytit vaikuttavat edelleen

Vuosittain noin 50 000 Suomessa asuvaa naista kokee seksuaalista väkivaltaa. Tekijät joutuvat harvoin vastuuseen teoistaan. Esimerkiksi vuonna 2017 vain 209 raiskaussyytettä päättyi langettavaan tuomioon käräjäoikeudessa. 

Asiantuntijaryhmä moittii Suomea langettavien tuomioiden pienestä määrästä sekä siitä, että langettavan tuomion todennäköisyys romahtaa, jos uhri ei ilmoita teosta heti poliisille tai lääkärille. Grevio nojaa tässä Amnestyn tutkimukseen.

”Uumoilemme, että ero langettavan tuomion todennäköisyydessä johtuu osittain siitä, että tuomarit pitävät uhrin kertomusta vähemmän uskottavana, jos tämä ei ilmoita teosta heti. Tuomarit nojaavat tässä virheelliseen ja vahingolliseen raiskausmyyttiin. Korkein oikeuskin on todennut, että pitkätkään viiveet ilmoittamisessa eivät ole poikkeuksellisia seksuaalirikosten kohdalla. Siltikään viesti ei näytä lyöneen läpi kaikille tuomareille”, Otava Piha toteaa.

Turvakodit kärsivät kroonisesta resurssipulasta

Grevio-ryhmän asiantuntijat huomauttavat myös, että väkivallan uhrien tukipalvelut eivät ole Istanbulin sopimuksen edellyttämällä tasolla. Tukipalveluihin käytettävien resurssien määrä on lisääntynyt viime vuosina, mutta Suomesta puuttuu edelleen yli 300 turvakotipaikkaa. 

“Sitoutuminen ihmisoikeuksiin mitataan niihin varatuissa resursseissa. Turvakotien määrärahat tulisi tuplata, jotta ne vastaisivat tasoa, jolle Suomi on kansainvälisesti sitoutunut”, sanoo Amnestyn Suomen osaston asiantuntija Matti Pihlajamaa. 

Kiitosta Suomi saa siitä, että turvakotipalvelut ovat nykyään valtion rahoittamia. Puutteita on edelleen turvakotien esteettömyydessä sekä erityisten tukipalveluiden tarjoamisessa. 

Tukipalveluiden tarjoamisen alueellisiin eroihin on puututtava

Suomen tulisi asiantuntijaryhmän mukaan parantaa myös seksuaalirikosten uhreille tarkoitettujen SERI-tukikeskusten alueellista kattavuutta. Helsingin tukikeskuksen lisäksi uusia keskuksia on perustettu tänä vuonna Turkuun ja Tampereelle. Kehityskulku on oikea, mutta Suomen kokoisessa maassa SERI-tukikeskuksia tulisi olla ainakin 13.

Amnesty on jo pitkään vaatinut seksuaalisen väkivallan uhreille erillisiä matalan kynnyksen tukipalveluja, joihin myös asiantuntijaryhmä Suomea kannustaa. Tuen on oltava kattavampaa ja pitkäkestoista, ja palveluiden on huomioitava paremmin marginalisoitujen ryhmien naiset.

“Suomen on jatkettava työtä tukipalvelujen saatavuuden parantamiseksi. Väkivallan uhrien saama apu ei saa olla kiinni uhrin postinumerosta tai taustasta”, Pihlajamaa toteaa.