Amnestyn raportti: Valtioiden välinpitämättömyys asettaa ihmisoikeuspuolustajat hengenvaaraan

Amnestyn uudessa raportissa murhattujen ihmisoikeuspuolustajien ystävät, perheenjäsenet ja kollegat kertovat murhattujen tai kadonneiden läheistensä kohtaloista. Moni uhri oli toistuvasti anonut suojelua viranomaisilta, mutta pyyntöihin ei oltu vastattu. Tekijöitä ei ole saatu vastuuseen, mikä johtaa rankaisemattomuuden kulttuurin vahvistumiseen.

Vastuu ihmisoikeuspuolustajien suojelemisesta on valtioilla. Amnestyn raportissa todetaan, että viranomaiset olisivat voineet estää monta ihmisoikeuspuolustajiin kohdistunutta hyökkäystä. Raportissa käsitellään yksityiskohtaisesti muun muassa hondurasilaisen ympäristöaktivisti Berta Cáceresin ja bangladeshilaisen LHBTIQ-aktivisti Xulhaz Mannan murhia, sekä neljän syyrialaisen ihmisoikeuspuolustajan tahdonvastaista katoamista.

Hyökkäysten määrä kasvussa

YK:n yleiskokous antoi tunnustusta ihmisoikeuspuolustajien tärkeälle työlle jo vuonna 1998, kun se hyväksyi ihmisoikeuspuolustajia koskevan julistuksen. Ihmisoikeustyöstä on sittemmin tullut entistä vaarallisempaa:  tuhansia ihmisoikeuspuolustajia on tapettu tai tahdonvastaisesti kadonnut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana.

Front Line Defenders -järjestön mukaan vuonna 2016 murhattiin 281 ihmisoikeuspuolustajaa. Murhattujen määrä on lisääntynyt lähes kolmanneksella edelliseen vuoteen verrattuna. Tosiasiassa tämä luku on luultavasti korkeampi, sillä viranomaiset eivät tavallisesti rekisteröi ja kerää tietoja erityisesti ihmisoikeuspuolustajiin heidän työnsä takia kohdistuvista hyökkäyksistä.

Hyökkäysten taustalla on monia eri motiiveja. Jotkut joutuvat hyökkäyksen kohteeksi ammattinsa tai aktivisminsa takia. Toiset ihmisoikeuspuolustajat kohtaavat väkivaltaa sekä työnsä että identiteettinsä takia. Erityisen suuressa vaarassa ovat esimerkiksi ihmisoikeuspuolustajat jotka ovat naisia, LHBTIQ-ihmisiä, seksityöläisiä, sekä alkuperäiskansojen tai muiden vähemmistöjen jäseniä. Osa hyökkäyksistä tapahtuu konfliktien, järjestelmällisen rikollisuuden tai väkivaltaisuuksien yhteydessä.

“Vaikka hyökkäysten motiivit vaihtelevat, niitä yhdistää halu vaientaa ihmiset, jotka vastustavat epäoikeudenmukaisuutta ja haastavat vallanpitäjien aseman”, kertoo Amnesty Suomen osaston ihmisoikeuspuolustajatyön asiantuntija Anu Tuukkanen.

Tuukkanen painottaa, että ihmisoikeuspuolustajien työ on ensiarvoisen tärkeää kaikkien ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta.

“Ihmisoikeuspuolustajat tukevat kansainvälisen oikeuden toteutumista omissa maissaan. Siksi heihin kohdistuvilla hyökkäyksillä on kauaskantoiset vaikutukset kokonaisten yhteisöjen oikeuksiin.”

Rankaisemattomuus lisää riskejä

Hyökkäysten ja uhkausten tutkimatta ja rankaisematta jättäminen heikentää oikeusvaltiota. Rankaisemattomuuden kulttuuri viestittää, että ihmisoikeuspuolustajien kimppuun voi hyökätä ilman seuraamuksia.

Berta Cáceres, hondurasilainen ympäristö- ja alkuperäiskansa-aktivisti ammuttiin kotonaan maaliskuussa 2016. Uhkaukset ja hyökkäykset häntä kohtaan olivat jatkuneet jo vuosia.

Cáceresin tytär Bertha Zúniga kertoo:

”Ennen äitini kuolemaa oli selvästi nähtävissä, että liike-elämän edustajat, yksityiset turvallisuuspalvelut, valtion virkamiehet ja järjestäytynyt rikollisuus olivat sidoksissa toisiinsa. Koska nämä osapuolet olivat osallisia äitini kuolemaan, perusteellinen tutkinta on osoittautumassa aina vain vaikeammaksi.

"Äitini ansaitsee oikeutta ja meidän täytyy valottaa taustalla ollutta salaliittoa. Se on hyvin tärkeää, jos haluamme estää murhia jatkossa.”

Suomi voi tukea ihmisoikeuspuolustajia

Vastuu ihmisoikeuspuolustajien turvallisuudesta on valtioilla. Myös Suomi voi tukea ihmisoikeuspuolustajia muualla maailmassa toimeenpanemalla tehokkaasti EU:n ihmisoikeuspuolustajia koskevia suuntaviivoja ja omaa ihmisoikeuspuolustajien tukemista koskevaa ohjeistustaan.

”Käytännössä tämä tarkoittaa, että Suomen edustustojen tulisi pitää tiiviisti yhteyttä paikallisiin ihmisoikeuspuolustajiin, kuunnella heitä ja etsiä yhteistyössä sopivia tapoja tukea ihmisoikeustyötä”, Anu Tuukkanen sanoo.

Tukea pitäisi suunnata erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville ihmisoikeuspuolustajille, kuten naisille ja LHBTIQ-aktivisteille. Tukea on tarjottava tarjota myös syrjäisillä alueilla toimiville ihmisoikeuspuolustajille.

Suomen tulee myös vaatia muita valtioita suojelemaan ihmisoikeuspuolustajia ja toimimaan väkivallan estämiseksi. Ihmisoikeuspuolustajiin kohdistuvat uhkaukset ja häirintä tulee tutkia ja niihin syylliset tuoda vastuuseen, jotta vakavimmat hyökkäykset voitaisiin estää. Suojelun sijaan monien maiden johtajat kuitenkin sortuvat ihmisoikeuspuolustajien mustamaalaamiseen ja oikeudelliseen häirintään. Tämä tekee ihmisoikeuspuolustajien työstä entistä vaarallisempaa.

”On ensiarvoisen tärkeää, että Suomi antaa tunnustusta ihmisoikeuspuolustajille julkisesti ja korkealla tasolla. Ihmisoikeuspuolustajien työtä on tuotava esiin myös kahdenvälisissä suhteissa niiden maiden kanssa, joissa ihmisoikeustyötä mustamaalataan ja häiritään.”

Tuukkanen painottaa, että tehtävää on myös kotimaassa. Suomalaiset ihmisoikeuspuolustajat ovat viime vuosina joutuneet ahtaalle muun muassa vihapuheen takia. Viranomaisten täytyy ottaa esimerkiksi aktivisteihin ja toimittajiin kohdistuva vihapuhe ja häirintä vakavasti.

Keitä ovat ihmisoikeuspuolustajat?

Ihmisoikeuspuolustajien joukko on moninainen: heihin lukeutuu esimerkiksi toimittajia, asianajajia, terveysalan ammattilaisia, opettajia, ammattiliittojen edustajia, ihmisoikeusjärjestöjen työntekijöitä, poliitikkoja ja valtion virkamiehiä.

Ihmisoikeuspuolustajaksi luetaan kuka tahansa ihminen, joka puolustaa rauhanomaisesti ihmisoikeuksien toteutumista tai vastustaa ihmisoikeusloukkauksia.