ARA-asunnoissa on kyse oikeudenmukaisuudesta

Kuuntelin viime viikolla ARA-päivän poliitikkopaneelia tyytyväisenä. Sekä hallitus- että oppositiopuolueiden edustajat kertoivat puolueidensa sitoutuvan varauksetta viime vuoden lopulla jätettyyn eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietintöön.

Asokotien kannalta olennaisinta mietinnössä on, että siinä suositellaan asumisoikeusjärjestelmän lainsäädännön uudistamista. Järjestelmän asema yhtenä kohtuuhintaisen asumisen vaihtoehtona halutaan entistä vankemmaksi.

Asojärjestelmä on erinomainen täsmälääke kuumentuneille asuntomarkkinoille. Järjestelmän etuna on, että kynnys asukkaan tilantarvetta vastaavan asunnon hankkimiseen on huomattavasti matalampi kuin omistusasumisessa. Vuokra-asumiseen verrattuna asumisoikeusasukas saa samoilla kuukausittaisilla asumiskustannuksilla selvästi enemmän tilaa. Näillä asioilla on iso merkitys erityisesti pääkaupunkiseudulla asuville perheille.

Asoasunto on turvallinen asumisvaihtoehto. Laki takaa velvoitteensa hoitavan asukkaan asumisoikeuden pysyvyyden kaikissa tilanteissa, eikä kodin menettämisestä ole pelkoa edes mahdollisissa talon omistajanvaihdoksissa. Asumisoikeusasukkaalla ei myöskään ole omistamiseen liittyvää riskiä asunnon arvon alenemisesta, vaan hänen sijoituksensa reaaliarvo on aina turvattu.

Väestöliiton loppuvuonna julkaistussa Perhebarometrissä todettiin, että asumisen kalleus vaikuttaa perheen perustamiseen. Elinkeinoelämän puolelta taas on kerrottu, että pula kohtuuhintaisista asunnoista työpaikkojen lähellä on suuri este rekrytoinneille. Kaupungistumisen megatrendi näkyy vahvasti myös meillä, ja kasvavat kaupunkiseudut tarvitsevat toimiakseen erityisesti palvelualojen työntekijöitä, joiden tulotaso on usein varsin matala. Valtion tuella tuotetut aso- ja vuokra-asunnot ovat ratkaisu näihin haasteisiin.

ARA-päivässä puhuttiin luonnollisesti paljon hyvää valtion tuotantotuista. Valtion asuntorahastosta maksettavien tuotantotukien kustannukset valtiolle ovat häviävän pieni murto-osa verovaroin kustannettaviin asumis- ja toimeentulotukiin verrattuna. Tämän jo aiemminkin moneen kertaan kuullun perusteella luulisi olevan päivänselvä asia, että tuotantotuen käyttöä pitää lisätä.

Aina vain selvemmäksi asia käy, kun muistetaan, että asumistuen kaltaiset kysyntätuet nostavat asumisen hintaa. Lisäksi merkittävä osa tukieuroista kulkeutuu tileille, joiden usein ulkomaiset omistajat toimivat alalla vain tarjolla olevan taloudellisen voiton vuoksi.

ARAn ylijohtaja Hannu Rossilahti kiinnitti kuulijoiden huomion päivän puheenvuorossaan siihen, että valtion tukema asuntotuotanto hyödyttää niin laajaa osaa väestöstä, että pitäisi puhua sosiaalisen asuntotuotannon sijaan yhteiskunnallisesta asuntotuotannosta. Olen samaa mieltä. Haluaisin nostaa esiin tässä yhteydessä myös oikeudenmukaisuuden näkökulman.

Perustuslaissa on määritelty, että julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä.

Tämänhetkinen markkinatilanne erityisesti pääkaupunkiseudulla on johtanut siihen, että tuo perustuslain kohta ei toteudu oikeudenmukaisella tavalla. Pieni- ja keskituloiset työssäkäyvät ihmiset joutuvat maksamaan asumisestaan kohtuuttoman paljon ja tyytymään entistä pienempiin asuntoihin.

Ikävä kyllä markkinaehtoiset toimijat käyttävät tilannetta myös hyväkseen toitottamalla pienistä asunnoista olevan niin kova kysyntä, että niitä pitää tuottaa lisää. Ei pidä, vaan tarvitaan asuntoja, joihin asukkailla on varaa. Ani harva asuu ahtaasti omasta halustaan, mutta jos ei ole varaa muuhun, pakkas-Suomessa on pakko ottaa vastaan edes jokin katto pään päälle.

Tulkitsen itse edellä mainittua perustuslain kohtaa siten, että tavallisen pieni- tai keskituloisen ihmisen asumisella ei pitäisi tehdä bisnestä.

Perustuslain henkeä vastaisi ja oikeudenmukaista olisi, että valtio panostaisi nykyistä enemmän ARA-asuntojen tuottamiseen. Kyse on poliitikkojen tahtotilasta.

Asokodit on selvästi yli 16 000 asunnollaan maan suurin asumisoikeusasuntoja omistava yhtiö ja haluamme kantaa jatkossakin kortemme kekoon yhteisen edun hyväksi. Meillä on tahtotila tuottaa lisää asuntoja, joissa on eri elämänvaiheissa hyvä asua - ja joihin tavallisilla suomalaisilla on varaa.

Jari Riskilä
Toimitusjohtaja