Arkkitehti Uno Ullbergin suunnittelema arvohuvila halutaan suojella Punkaharjulla

Suojeluesitykseen sisältyvät Koivikon funkisklassismia edustava kolmikerroksinen päärakennus sekä pihapiiri puistomaisine ranta-alueineen. Koivikon huvila rakennettiin vuorineuvos Aleksander Lampénin (1879–1935) ja hänen vaimonsa Lucie Lampénin (1883–1962) vakituiseksi asunnoksi.

Suojeluesityksen perustelujen mukaan Koivikolla on paikallisesti ja maakunnallisesti merkittävä arvo. Kyseessä on arkkitehtonisesti uniikki ja maisemallisesti eheä kokonaisuus, jota vastaavaa ei löydy muualta Savonlinnan seudulta.

Talon on suunnitellut arkkitehti Uno Ullberg (1879–1944), jonka tuotannossa Koivikko on ainoa funkisklassismia edustava yksityiskoti ja tehtaanjohtajan edustusasunto puistomaisine ympäristöineen Suomessa.

Päärakennuksen pinta-ala on 720 neliömetriä ja siinä on kolme kerrosta. Rapattu ja vaaleaksi maalattu talo edustaa kiinnostavalla tavalla Ullbergin 1930-luvun alun tyylillistä orientaatiota aksiaalisesti järjestettyine lähiympäristöineen.

Aleksander Lampén kuului 1900-luvun alun merkittävimpiin vaikuttajiin Suomen puunjalostusteollisuudessa. Hän perusti kattopäre- ja lastuvillatehtaan Punkaharjun Tehtaanniemeen 1917 sekä harjoitti Koivikon tilalla puutarhanviljelyä. Lampénit muuttivat Koivikolle liki päivälleen 90 vuotta sitten, 12. joulukuuta 1932.

Merkittävä ja ainutlaatuinen kokonaisuus Saimaan rannalla

Koivikon huvila sijaitsee koivumetsän suojaamalla rantatontilla, Saimaan Pihlajaveden rannalla, Metsä Woodin vaneri- ja kertopuutehtaiden vieressä. Paikka on vain kilomerin päässä Punkaharjun kansallismaisemasta ja luonnonsuojelualueesta osoitteessa Lampénintie 11, Punkaharju. Alue kuuluu Savonlinnan kaupunkiin.

Säilymisen uhkana on vanhentunut asemakaava. Metsäliitto on hakenut Metsä Woodin tehdasalueelle asemakaavan muutosta. jonka tavoitteena on varmistaa teollisuuden toiminta- ja kehittämisedellytykset alueella. Punkaharjun Kulttuuriseura esittää Koivikon suojelemista valmisteilla olevan asemakaavan yhteydessä. Koivikko sijaitsee kaavoitettavan alueen eteläosassa. 

Koivikon kaavasuojelulle on jo aiemmin esitetty vahvat perusteet. Kohteessa on tehty 2014 rakennusinventointi, jota on päivitetty 2017. Sen tiedot on viety Etelä-Savon kulttuuriperintötietokantaan.

Koivikon kokonaisuuteen kuuluu lisäksi vuorineuvos Aleksander ja Lucie Lampénin yksityinen hauta, jonka olemassaolo on turvattu aiemmin hyväksytyssä Punkaharjun keskustaajaaman asemakaavassa.

Koivikosta kestävän kehityksen mallikohde Savonlinnaan

Suojeluajatuksen alullepanijoina ovat Aino Laakkonen Savonlinnasta ja Heikki Kähkönen Helsingistä. He ovat molemmat syntyisin Punkaharjulta, aivan Koivikon naapurista. He korostavat, että kaupunkisuunnittelulla on muitakin arvoja kuin tehokas rakentaminen sekä tonttimaan maksimaalinen hyötykäyttö.

”Koivikosta voitaisiin tehdä kestävän kehityksen mallikohde Savonlinnan seudulle. Mitään suunnitelmia Koivikon jatkokäytön suhteen ei pidä viedä toteutukseen ottamatta huomioon Savonlinnan kaupungin hyväksymiä kestävän kehityksen periaatteita, joihin kuuluvat rakennusten suojelu ekologisesti, taloudellisesti sekä kulttuurisesti kestävin perustein”, Laakkonen ja Kähkönen perustelevat.

Koivikon tila kytkeytyy olennaisesti Punkaharjun teollistumisen ja asumisen historiaan, viljelyperinteen ja puutarhanhoidon kehittymiseen, maisemakuvaan, maankäyttöön sekä maalaiskylälle ominaiseen eri aikakausien kerrokselliseen rakentamiseen

Aleksander Lampén oli yksi Suomen merkittävimmistä puunjalostusteollisuuden uudistajista 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Hän työskenteli Tornator Oy:n teknillisenä johtajana ja toimitusjohtajana 1909–1932.

Lampén oli puolustusministeriön kenttätykistön johtaja 1924–25 ja Antti Tulenheimon hallituksen puolustusministeri 1925. Koivikko siirtyi testamenttilahjoituksella 1965 Teknilliselle korkeakoululle. TKK myi rakennuksen ja maa-alueen 1999 Metsäliitolle.

Viipurilaissyntyinen arkkitehti Uno Ullberg kuuluu suomalaisen 1900-luvun alun arkkitehtuurin suuriin nimiin. Ullbergin tuotanto käsittää monenlaisia kokonaisuuksia tehdasrakennuksista yksityistaloihin. Hän suunnitteli useita yksityishuviloita, joiden joukkoon Koivikko kuuluu olennaisesti ja tunnistettavasti.

Ullbergin merkittävimmät työt ovat jääneet luovutettuun Karjalaan, lähinnä Viipuriin ja Sortavalaan. Suomen puolella lukuisat Ullbergin rakennukset on suojeltu joko rakennussuojelulailla, kuten Villa Solkulla Espoossa, tai asemakaavalla, kuten Piponiuksen talo Imatralla.