Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen rakennusalan toipuminen tapahtui nopeasti muun muassa ARAn välimallituotannon avulla. Nyt Rakennuslehdessä arvioitiin, että asuntoelvytykselle ei olisi samanlaista jalansijaa ennätyksellisen asuntobuumin jäljiltä. Viime vuonna tuotettiin jopa 40 000 uutta asuntoa.

Kun tuotantolukuja tarkastellaan lähemmin, voidaan todeta, että kohtuuhintaista asuntotuotantoa eli ARA-asuntoja rakennutettiin vain noin 7 500 asuntoa. Loput olivat vapaarahoitteisia asuntoja, jotka ovat viime vuosina olleet erittäin hintavia. Esimerkiksi Helsingissä vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen vuokrat ovat ARAn tilastojen mukaan jopa 46 % kalliimmat kuin asumisoikeusasuntojen käyttövastikkeet.

Pula kohtuuhintaisista asunnoista ei ole mihinkään hävinnyt pääkaupunkiseudulla, vaikka asuntotuotanto oli viime vuonna ennätyslukemissa. Asuminen on alueella kallista erityisesti matalapalkka-alojen työntekijöille ja nuorille, perheen perustamisiässä oleville aikuisille.

Korkeasta hinnasta kielii myös asumistukikulujen kasvaminen vuosi vuodelta. Korona-aikana nuo tukimenot ovat kasvaneet, samoin kuin asumiskulujen maksusuunnitelmat ovat lisääntyneet.

Poikkeusaika on osoittanut selvästi sen, kuinka moni tavallinen palkansaaja joutuu elämään veitsenterällä asumiskulujen osalta. Pienikin muutos tulotasoon saattaa suistaa asukkaan kestämättömiin vaikeuksiin.

Tulevaisuudessa tilanne pahenee entisestään ellei varmisteta, että nimenomaan kohtuuhintaisia asuntoja tuotetaan riittävästi. Tilanne on kuitenkin se, että ARA-asuntojen aloitusten määrä jopa väheni viime vuonna edellisvuoteen verrattuna.

Vapaarahoitteisen tuotannon hiipuminen todennäköisesti kuitenkin lisää taas rakennusliikkeiden kiinnostusta ARA-tuotantoon. Jo nyt on nähtävissä, että ne tekevät hanakammin urakkatarjouksia ko. tuotannolle.

Jos muistellaan finanssikriisiä pidemmälle niin 90-luvun laman aikana ARA-tuotanto pelasti suomalaisen rakennusteollisuuden. Tuon vuosikymmenen aikana rakennettiin 146 000 ARA-asuntoa, joista 119 000 oli vuokra-asuntoja ja loput asumisoikeusasuntoja. Monina vuosina jopa kolme neljästä uudesta asunnosta oli ARA-tuotantoa.

Mikähän mahtaisi olla tämän hetken hintataso asuntomarkkinoilla, jos noita asuntoja ei olisi rakennutettu. Kuten tiedetään, asuntojen riittävä tarjonta on ainoa keino saada hinta kohtuulliseksi. Samoista syistä pitäisi valtion olla nytkin aktiivisesti elvyttämässä kansantaloutta myös asuntotuotannon avulla.

On varmasti niin kuin Rakennuslehti arvioi, että tulevaisuudessa korjausrakentaminen työllistää yhä enemmän. Asuntosäätiössäkin toteutetaan seuraavien kymmenen vuoden aikana vuosittain noin 50 asumisoikeuskohteen viihtyvyysremontti.

Viihtyvyysremonttien välitön työllistämisvaikutus tulee olemaan noin 4 500 henkilötyövuotta, mutta niillä on runsaasti myös välillisiä vaikutuksia muun muassa materiaaliteollisuuden kautta. Käytämme remonteissa suomalaisten yritysten tuotteita.

Korjausrakentaminen ei kuitenkaan tuo markkinoille uusia asuntoja ja niitä tarvitaan tulevaisuudessa paljon. Helsingin seudulla työikäisten määrän ennustetaan kasvavan vuoteen 2050 mennessä yli 200 000 henkilöllä.

Asuntotuotantoa ei pidä päästää notkahtamaan juuri kun se on saavuttanut hyvän tason. Nyt tarvitaan valtiolta vahvaa panostusta, jos halutaan pitää huolta asumiskustannusten kohtuullisuudesta tulevaisuudessa ja sitä kautta turvata myös elinkeinoelämän toimintaedellytykset.