– Sukupolvien välinen vaurastuminen ei toimi enää vanhaan malliin, sillä nuorten tulokehitys on polkenut paikallaan samalla kun eläkeikäisten tulot ovat kasvaneet.  Koko järjestelmä on vailla isompaa remonttia, johon eläkemaksujen korotus ei yksin kelpaa ratkaisuksi. On kummallista, että esimerkiksi eläkkeiden omaisuudensuojasta ei edes keskustella, vaikka naapurimaa Ruotsissa eläkkeisiin on jo liitetty jarrumekanismi, toteaa Perholehto.

Rahoituksen epäsuhdasta huolimatta eläkejärjestelmä on pidetty pääpiirteissään koskemattomana jo vuosikymmenet, vaikka ongelmat ovat olleet hyvin tiedossa jo pitkään. Myös eläkkeelle on päästy lähes samanikäisenä jo iät ja ajat, vaikka todellisuudessa työurat ovat pidentyneet ja elinajanodote kasvanut.

– Ihmiset ovat työkykyisiä ja haluavat myös käydä töissä pidempään kuin ennen, ja tämä on tietysti hyvä juttu. Eläkejärjestelmän tulisi kuitenkin pysyä kehityksen mukana. Kun ihmiset yksinkertaisesti elävät nykyään pidempään kuin vuosikymmeniä sitten, myös eläkeiän tulisi olla korkeampi, muistuttaa Pajula.

Ikäluokkien pieneneminen ja nuorten tulokehityksen seisahtuminen ovat merkittävä haaste eläkejärjestelmälle. Työeläkemaksujen mahdolliset korotukset lisäisivät vaikeuskerrointa vaikuttamalla työnteon kannattavuuteen. Kun eläkemaksu katsotaan osaksi palkkaan kohdistuvaa verorasitusta, voisi eläkemaksujen nosto korottaa tavanomaisen palkansaajan verorasitteen jopa yli 50 prosentin.

– Nuorten luottamus eläkejärjestelmään on ollut jo pitkään koetuksella. Vuoden 2019 Nuorisobarometrin mukaan vain vähemmistö nuorista uskoi, että eläke takaa heille kohtuullisen toimeentulon vanhoina. Eläkejärjestelmän rahoitustasapainon vajeita ei saa laittaa ainoastaan nuorten ja työelämässä olevien maksettavaksi, Perholehto ja Pajula linjaavat.