Kirjassaan Kolu pohtii, mikä kaikki meitä oikein uuvuttaa. Syiksi nousevat suorituskeskeisyys, paine olla jatkuvasti onnellinen ja kehittää itsestään aina vain parempaa versiota, naisiin kohdistuvat ristiriitaiset odotukset, tunteiden tukahduttaminen ja sitä seuraava piiloaggressiivisuus, häpeä, esillä, mitattavissa ja saavutettavissa oleminen, kiire hyveenä, elämän monimutkaisuus, postnormaali aika ja pärjäämisen eetos – ja ennen kaikkea syvä kokemus siitä, ettei koskaan riitä.

Kirja pureutuu aikamme ongelmiin, mutta esittää myös joukon ratkaisuja ja muistuttaa ilon, huumorin, myötätunnon ja joutilaisuuden merkityksestä. Kolu käy läpi myös oman uupumushistoriaansa ja kertoo, mitä se on opettanut. Uupumiset ovat olleet Kolulle oman riittämättömyyden kohtaamisen paikkoja. Ne ovat opettaneet muun muassa vetämään rajoja, pyytämään apua, tunnistamaan omia tarpeita, luomaan rutiineja ja antamaan joidenkin asioiden vain tapahtua.