Elokuun 2022 seurantamatkat: Suomenlahden happiongelmat eivät ole väistyneet

Itämereen tuli 2010-luvulla suuria suolapulsseja Pohjanmereltä, joiden vaikutukset Suomenlahdella ovat viime vuosina olleet selvästi havaittavissa. Pulssit työnsivät Suomenlahdelle Itämeren pääaltaan hapetonta ja ravinnepitoista syvävettä. Happitilanne on ollut Suomenlahden syvillä pohjilla huono siitä lähtien, paitsi jäättömänä talvena 2019/2020 (Kuva 1.).

Elokuussa 2022 Suomenlahden syvännealue oli pääosin hapeton ja useiden syvännehavaintopaikkojen pohjalla havaittiin rikkivetyä. Suomenlahden itäosassa mitattiin 50-vuotisen seurantahistorian korkeimmat fosforin (Kuva 2.) ja typen pitoisuudet pohjanläheisessä vedessä. Korkea pitoisuustaso selittynee Itämeren pääaltaalta tulleella syvävedellä, joka on jäänyt eristyksiin ja johon pohjasta vapautuneet ravinteet ovat kertyneet.

Itämeren pääaltaan syväveden päästessä virtaamaan Suomenlahden itäosaan saakka merialueelle muodostuu suolakerrosteisuus. Tämän seurauksena ulapan syvänteiden ohella myös ulomman rannikon ja saariston pohjanläheisen veden happitilanne heikkenee ja erityisesti liukoisen fosfaattifosforin pitoisuus kohoaa (kuva 3). Kun happitilanne pohjalla heikkenee, se heijastuu myös pohjaeläimistöön. Suomenlahden rannikon 30 vakiohavaintopaikalla pohjaeläimistö on ollut pääosin niukkaa koko 2000-luvun. Vallitsevina useimmilla havaintopaikoilla on alhaista happipitoisuutta sietävä vieraslajiryhmä liejuputkimadot (Marenzelleria spp.).

Saaristomeri

Saaristomeren pohjoisosissa avomerellä mitatut happipitoisuudet olivat elokuussa 2022 hiukan keskimääräisiä pitkän ajan keskiarvoja alhaisempia, ravinnepitoisuudet puolestaan korkeampia. Eteläosassa happitilanne oli aiempia vuosia parempi ja ravinnepitoisuudet pitkän ajan keskiarvoja alhaisempia.

Tänä vuonna Suomen ympäristökeskuksen rannikkoseurantamatkalla selvitettiin kuuden vuoden tauon jälkeen pohjaeläinyhteisöjen tilaa myös eteläisellä Saaristomerellä yhdessä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kanssa. Saaristomeren syvienkin pohjien pohjaeläinyhteisöt olivat Suomenlahteen verrattuna edelleen keskimäärin selvästi runsaampia ja monilajisempia. Pääasiallinen selittävä tekijä on merialueen pohjien parempi happitilanne.

Pohjanlahti

Selkämeren syvänteiden happipitoisuus oli elokuussa 2022 viime vuosiin verrattuna parempi. Matkalla mitattiin keskimääräistä korkeampia fosforipitoisuuksia erityisesti Perämerellä. Tämä johtunee ravinteikkaamman veden virtaamisesta Selkämereltä Perämerelle ja osin myös maalta tulevasta ravinnekuormituksesta. Perämerellämitatut ravinnepitoisuudet ovat kuitenkin alhaisia muihin merialueisiin verrattuna.

Itämeren pääaltaan pohjoisosa

Itämeren pääaltaan happitilanne oli ennallaan, ja pääaltaan syvävesi oli 70 metristä alaspäin vähähappista tai hapetonta. Ravinnepitoisuudet pääaltaalla olivat keskimääräisellä tasolla. Pääaltaalla havaittiin paikoitellen hyvinkin runsaita leväkukintoja ja laajoja levälauttoja.

Levälauttoja havaittiin Itämeren pääaltaalla ja Suomenlahdella

Elokuu oli Suomessa ennätyksellisen lämmin, ja meren pintakerroksen lämpötilat olivat korkeita. Tutkimusalus Arandan seurantamatkalla elokuun alkupuoliskolla laajoja sinilevälauttoja havaittiin pääaltaan ja Suomenlahden avomerialueella. Elokuun loppupuoliskolla tehdyllä rannikkoseurantamatkalla laajoja sinileväkukintoja esiintyi erityisesti Suomenlahden länsiosissa ja Saaristomerellä.

Suomenlahden levätilanteeseen vaikuttaa edelleen keskeisesti Itämeren pääaltaalta tuleva hapeton fosforipitoinen syvävesi, joka mahdollistaa suolakerrosteisuuden muodostuessa fosforin vapautumisen myös Suomenlahden omilta pohjilta.

Seurantamatkoista

Suomen ympäristökeskus tekee vuosittain neljä Itämeren tilan seurantamatkaa tutkimusalus Arandalla ja yhden rannikkoseurantamatkan pienemmällä aluksella. Elokuun 2022 avomerimatka kattoi merialueet itäiseltä Suomenlahdelta Perämerelle ja rannikkoseurantamatka ulottui Suomenlahden ja Saaristomeren rannikolle. Matkat ovat osa Itämeren tilan pitkäaikaismuutosten seurantaa, ja ne palvelevat Suomen merenhoitosuunnitelman seurantaohjelmaa ja Itämeren maiden yhteistä HELCOM-seurantaa.

Seurantamatkoilla kerätään tietoa Itämeren fysiikasta, kemiasta ja biologiasta sekä haitallisista aineista pohjasedimentistä pintaan saakka. Sen pohjalta voidaan mm. arvioida meren happitilannetta, rehevöitymistä ja mahdollisia plankton- ja pohjaeläinyhteisöissä tapahtuneita muutoksia.

Tehdyt havainnot perustuvat tutkimusalus Arandan, rannikkoseurantamatkan ja Ruotsin ilmatieteen ja hydrologian laitoksen (SMHI) tutkimusalus Svealla toteutettuihin heinä- ja elokuun matkoihin.

Tutkimusalus Arandan seurantamatkaa 8–19. elokuuta 2022 johtivat Pekka Kotilainen ja Maiju Lehtiniemi. Suomenlahden ja Saaristomeren rannikkoseurantamatkan 15.–26. elokuuta matkanjohtajana toimi Seppo Knuuttila.