Eteläisellä Saimaalla jo levähavaintoja

Suomenlahdella on satelliittihavaintojen perusteella edellisviikkojen tapaan laaja-alaisesti veteen sekoittunutta pinnanalaista sinilevää, mutta itäisellä Suomenlahdella levämäärät ovat toistaiseksi olleet vähäisiä. Kaakkois-Suomen rannikolla vähäisiä määriä sinilevää on havaittu pintavedessä lähinnä ulkosaaristossa Haapasaaren länsi ja eteläpuolella. Avomerellä levää on satelliittikuvien perusteella pintavedessä Suursaaren tienoilta länteen. Yhtenäisemmistä sinilevän pintakertymistä ei ole havaintoja, 

Pintavedet ovat sekä Suomenlahdella että järvialueilla todella lämpimiä. Lämpötilat vaihtelevat 21 ja 28 asteen välillä.

Levähavainnointi kertoo vain havaintopaikan tilanteesta 

Systemaattinen valtakunnallinen levähaittaseuranta aloitettiin kesällä 1998. Sen avulla pyritään saamaan yleiskuva sinilevätilanteesta koko maassa. Seuranta toteutetaan yhteistyössä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten, kunnallisten ympäristöviranomaisten ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa.

Sinileväseurantaan kuuluu useita satoja pysyviä havaintopaikkoja eri puolilla maata sisävesillä ja merialueilla. Sinilevätilannetta seurataan havaintopaikoilla viikoittain kesäkuusta syyskuuhun. Sinilevän määrä arvioidaan silmämääräisesti asteikolla 0 (ei levää) - 3 (erittäin runsaasti sinilevää). Sisävesillä havainnoitsijoina toimivat pääasiassa kuntien ympäristö- ja terveysviranomaiset, mutta mukana on myös yksityisiä havainnoitsijoita.  

Itämeren sinilevätilanteen kehitystä seuraavat ympäristöviranomaiset ja Suomen ympäristökeskus yhdistäen tietoa tutkimusaluksilta, satelliittikuvista ja Itämerta risteileviltä aluksilta. Sinilevätilannetta seurataan myös perinteisillä havaintoasemilla sekä Rajavartiolaitoksen lentäjien ja koulutettujen havainnoitsijoiden toimesta. 

Koska vakiohavaintopaikka on tietty yksittäinen paikka järven rannalla tai Suomenlahdella, usein esim. uimarannalla, voi sinilevätilanne olla järven toisella rannalla aivan toisenlainen. Etenkin pintaan nousevat levät kulkeutuvat tuulen mukana ja levälautat pakkautuvat vastarannalle, jolloin toisella rannalla vesi voi olla kirkasta.  

Vedenkorkeudet laskussa  

Kymijoen vesistöalueella alkukesällä hyvin korkealla olleet vedenpinnat ovat jo pääosin palautuneet lähelle ajankohdan keskimääräisiä tasoja vähäsateisen ja lämpimän heinäkuun aikana.

Päijänteen pinta on nyt 10 cm ajankohdan mediaanitason yläpuolella ja jatkaa laskuaan kohti tavanomaisia lukemia. Vedenkorkeuden laskiessa juoksutusta Kalkkisesta on vähennetty ja lähiviikkoina luultavasti edelleen vähennetään. Samalla vuodenaikaan nähden edelleen melko suuri Kymijoen virtaama jatkaa pienenemistään.

Vuoksen vesistössä järvien vedenkorkeudet ovat kesälle tyypilliseen tapaan laskussa. Saimaan vedenkorkeus on edelleen sateisen talven ja kevään jäljiltä korkealla, mutta laskee ennusteen mukaan loppukesällä lähelle ajankohdan keskitasoa. Ennusteen mukaan sää on muuttumassa sateisemmaksi, mutta kuivan maaperän johdosta sateet eivät lisää merkittävästi valuntaa.

Saimaan vedenpinta on noin 30 cm ajankohdan keskitason yläpuolella. 

Vedenkorkeus on ollut heinäkuun ajan hitaassa laskussa, ja sen ennustetaan laskevan 20-50 cm elokuun loppuun mennessä, jolloin vedenkorkeus on lähellä ajankohdan keskitasoa.