Geenit ja kasvuympäristö selittävät ainakin osan liikunnan ja muistisairauksien välisestä yhteydestä

Liikunta on useissa pitkittäistutkimuksissa yhdistetty parempaan muistiin ja tiedonkäsittelykykyyn sekä alentuneeseen muistisairauksien ilmaantuvuuteen. Liikunta-aktiivisuus samoin kuin muisti ja tiedonkäsittelykyky ovat kuitenkin vahvasti geneettisesti säädeltyjä, joten tutkimuksissa tulisi pystyä luotettavasti erottamaan perimän vaikutus muista tekijöistä.

Väitöstyössään LL Paula Iso-Markku tutki keski-iän liikunnan yhteyttä vanhan iän kognitiivisiin kykyihin ja muistisairauskuolleisuuteen sekä vanhan iän objektiivisesti mitatun liikunnan yhteyttä muistiin ja tiedonkäsittelykykyyn. Lisäksi hän selvitti, selittyvätkö mahdolliset yhteydet geneettisillä tekijöillä tai lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristöllä.

Väitöstyön aineisto koostui suomalaisesta kaksoskohortista, johon kuuluvat kaikki ennen vuotta 1958 Suomessa syntyneet, samaa sukupuolta olevat kaksosparit, joiden molemmat osapuolet olivat elossa vielä vuonna 1967. Osallistujat vastasivat vuosina 1975 ja 1981 laajoihin terveyskyselyihin, joissa kartoitettiin muun muassa liikunnan määrää ja intensiteettiä. Yli 65-vuotiaille kohortin jäsenille tarjottiin mahdollisuutta osallistua puhelimitse toteutettuun kognitiohaastatteluun, ja syntymäkohortteihin 1940–1944 kuuluvilla oli lisäksi mahdollisuus osallistua kiihtyvyysmittarilla toteutettuun liikunta-aktiivisuuden mittaukseen.

Muistisairauskuolleisuutta seurattiin vuoden 1981 kyselystä vuoden 2011 loppuun. Seurannan aikana 21 524 kaksosen joukosta 353 kuoli muistisairauteen.

– Keski-iän pitkäaikainen ripeä liikunta oli yhteydessä sekä alentuneeseen muistisairauskuolleisuuteen että parempaan kognitioon yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin. Liikunnan määrän ja kognition tai muistisairauskuolleisuuden välillä ei havaittu annos-vaste-suhdetta, mutta kaksosilla, jotka molempina kyselyvuosina kuuluivat vähiten fyysistä liikuntaa harrastaneeseen viidennekseen, oli myöhemmin keskimäärin heikompi kognitio kuin muilla, Iso-Markku kertoo.

Vanhalla iällä objektiivisesti mitattu passiivinen aika oli käänteisesti ja kevyen liikunnan määrä positiivisesti yhteydessä muistiin ja tiedonkäsittelyyn, mutta vaikutus ei ollut suuri.

Parittaisissa analyyseissa, joissa vertailtiin kaksosparien sisäisiä eroja liikunnassa kaksosparien sisäisiin eroihin kognitiossa tai muistisairauskuolleisuudessa, ei löydetty tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä, vaikka trendit olivat saman tyyppisiä kuin yksilöanalyyseissa. Sekä liikunnan että muistisairauskuolleisuuden tai kognition suhteen erilaisia kaksospareja oli erittäin vähän suhteessa mukana olleiden kaksosparien määrään.

– Tulokset osoittavat, että keski-iän ripeä liikunta on yhteydessä parempaan kognitioon ja alentuneeseen muistisairauskuolleisuuteen yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin, mutta yhteys selittyy ainakin osin geneettisillä tekijöillä sekä lapsuus- ja nuoruusiän kasvuympäristöllä, Iso-Markku summaa tuloksia.

– Objektiivisesti mitatun liikunnan ja passiivisen ajan yhteys kognitioon vanhalla iällä on heikko ja selittyy myös osittain geneettisillä tekijöillä sekä kasvuympäristöllä.

LL Paula Iso-Markku väittelee 8.11.2019 kello 13 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Relationships between physical activity, dementia mortality, and cognition in Finnish twins" (Liikunnan, muistisairauskuolleisuuden ja kognition väliset yhteydet suomalaisilla kaksosilla). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Haartman-instituutti, sali 1, Haartmaninkatu 3. Vastaväittäjänä on professori Kaare Christensen, University of Southern Denmark, ja kustoksena on professori Jaakko Kaprio.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.

Väittelijän yhteystiedot:

paula.iso-markku@helsinki.fi

***********************************
Ystävällisin terveisin

Päivi Lehtinen, viestinnän asiantuntija, Helsingin yliopisto
paivi.m.lehtinen@helsinki.fi 050 406 2043