Mielenterveyden häiriöt ovat enenevissä määrin läsnä nuorten ja heidän vanhempiensa elämässä. Yksilöllisen kärsimyksen lisäksi niihin liittyy myös yhteiskunnallisia kustannuksia, esimerkiksi sairaalahoitoa ja menetettyjä elin- ja työvuosia.

Väitöskirjatutkija Joonas Pitkäsen tutkimus käsittelee haitallisten lapsuusajan kokemusten ja lapsuudenperheen tulojen yhteyttä sellaisiin sairaalajaksoihin, jotka johtuvat nuoruusiässä tapahtuneesta itsensä vahingoittamisesta. Aineistona käytettiin viranomaisrekistereitä.

Perheen matala tulotaso vaikuttaa lapsen hyvinvointiin

– Haitalliset lapsuudenkokemukset, kuten vanhempien mielenterveyden häiriöihin ja päihteiden käyttöön liittyvät sairaalajaksot sekä vanhempien rikosepäilyt, lisäävät tutkimukseni mukaan itsensä vahingoittamisen riskiä, Joonas Pitkänen kertoo.

Mitä enemmän näitä kokemuksia on, sitä suurempi on myös itsensä vahingoittamisen riski. Tämä havainto on tehty jo useammassa aiemmassa tutkimuksessa, mutta tämän tutkimuksen uutena tuloksena havaittiin, että yhteydet ovat kohtalaisen samankaltaisia riippumatta siitä, liittyvätkö mitatut kokemukset äiteihin vai isiin.

Myös lapsuudenperheen matalat tulot nostavat itsensä vahingoittamisen riskiä nuorella aikuisiällä. Tulot olivat yhteydessä lisäksi esimerkiksi nuoruusiän väkivaltarikollisuuteen, sijoittamiseen kodin ulkopuolelle ja koulumenestykseen. Nämä nuoruusiässä mitatut riskitekijät myös selittävät suurelta osin lapsuudenperheen matalien tulojen ja itsensä vahingoittamisen välistä yhteyttä. Tutkimus viittaa myös siihen, että lapsuudenperheen matalat tulot ja haitalliset kokemukset saattavat yhdessä lisätä itsensä vahingoittamisen riskiä erityisen paljon.

– Kohdennettu tuki taloudellisesti huono-osaisille perheille voisi ehkäistä paitsi itsensä vahingoittamisesta johtuvia sairaalajaksoja, mahdollisesti myös muita nuoruusiän ongelmia, Pitkänen sanoo.

Vanhempien korkeakoulutus lisää hoidon todennäköisyyttä

Psykiatrista hoitoa käyttivät tutkimuksen mukaan todennäköisemmin ne itseään vahingoittaneet nuoret, joiden vanhemmilla oli ylemmän korkea-asteen koulutus.

– Vastaavasti hoidon todennäköisyys oli pienintä niillä nuorilla, joiden vanhemmilla oli perusasteen koulutus. Selkeimpiä nämä sosioekonomiset erot olivat itsensä vahingoittamisesta johtuneen sairaalajakson jälkeen, mutta eroja havaittiin myös ennen tapahtumaa. Nuoren itsensä vahingoittaminen lisäsi myös heidän äitiensä todennäköisyyttä käyttää psykiatrista hoitoa heti tapahtuman jälkeen, mutta tämä muutos oli lyhytaikainen.

Jälkimmäisestä tuloksesta voidaan Pitkäsen mukaan päätellä, että myös perheenjäsenten huomiointi nuorten itsensä vahingoittamiseen liittyvässä sairaalahoidossa on tarpeen.

Soteuudistuksesta apu eriarvoisuuteen?

Nuorten hyvinvoinnista, esimerkiksi mielenterveydestä ja väkivaltarikollisuudesta, on keskusteltu viime vuosina paljon. Psykiatrinen hoito on ruuhkautunut, ja nuorten itsemurhat ovat Suomessa verrattain yleisiä muihin Euroopan maihin verrattuna. Soteuudistus suunniteltiin osittain vastaamaan hoitojärjestelmän eriarvoisuuteen.

– Huolimatta niin sanotusta universaalin hyvinvointivaltion kontekstista tutkimuksen tulokset osoittavat, että psykiatristen terveyspalvelujen käyttö on eriarvoisesti jakautunutta myös sellaisilla nuorilla, joilla hoidon tarve on suurta, Joonas Pitkänen sanoo.

– Aiheen jatkotutkimukset ovat tulevina vuosina tarpeen, ja aika näyttää, pystyykö soteuudistus korjaamaan tässä tutkimuksessa havaittua hoidon käytön eriarvoisuutta.

Väitöstilaisuuden tiedot

VTM Joonas Pitkänen väittelee 31.3.2023 kello 12 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Adverse childhood experiences, parental socioeconomic resources and hospital-presenting self-harm in adolescence and young adulthood". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Athena, sali 107, Siltavuorenpenger 3A.

Vastaväittäjänä on Dr Liz Washbrook, University of Bristol, ja kustoksena on Pekka Martikainen. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa.