Häpeää, syyllisyyttä ja hylkäämistä

Minä en tiedä, kuka minä olen.
Pyysin virkatodistukseni, mutta sain jotain ihan muuta. Kaikki tässä leimalla varustetussa valkoisessa virallisessa paperissa on väärin: nimet, paikat, alkuperä...

Alkukesästä ilmestynyt Liisa isotalon Jostakin olen tullut (Basam Books 2020) kertoo äidiksi syntymisestä ja tyttäreksi kasvamisesta. Neljän hyvin erilaisen suomalaisen naisen elämäntarinat kietoutuvat toisiinsa tässä koskettavassa teoksessa, jonka päähenkilö Paula on yhden naisen synnyttämä, toisen kasvattama ja kolmannen äiti.

Kolme naisista on elänyt toisen maailmansodan, Helsingin Olympialaisten ja Berliinin muurin murtumisen aikoina. Yhdelle ne ovat kaukaista historiaa, vaikka kaikkihan toistuu. Ei samanlaisena, mutta samana. Vai toistuuko?

Teos laittaa kohtaamaan ajatuksia syyllisyydestä ja häpeästä hyväksikäytön, hylkäämisen ja sairastumisen maailmassa, mutta myös ajatuksia toivosta, sopeutumisesta ja rakkaudesta.

Se on syvä rakkauden tunnustus näille naisille, Helsingille ja Berliinille sekä suvaitsevaisuudelle ja kansainvälisyydelle Helsingin Olympialaisista muurin murtumiseen ja sen kansainväliseen taidegalleriaan asti.

Esikoiskirjailija Liisa Isotalo on arvostettu teatteriohjaaja ja teatterinjohtaja. Hänen ohjauksiaan ja dramatisointejaan on nähty Suomen eri teattereissa jo neljänkymmenen vuoden ajan. Tunnusomaista hänen ohjauksilleen on kokonaisvaltainen näkemyksellisyys, taiteiden välisyys sekä samanaikainen leikkisyys ja syvä traagisuus. Liisa Isotalo toimii nykyään vuonna 2009 perustetun OSIRIS teatterin taiteellisena johtajana.