Helsingin seudun kuntien osuutta liikennejärjestelmän rahoituksesta ei tule lisätä

Liikenne 12 -suunnitelmasta ei saa selkeää kuvaa valtakunnallisen liikennejärjestelmän kehittämisestä tulevaisuudessa, koska konkreettisista investoinneista päätetään erikseen Väyläviraston laatimassa investointiohjelmassa. Lisäksi suurten valtakunnallisten raidehankkeiden valmistelu on erotettu kolmeksi, suunnitelman ulkopuoliseksi hankkeeksi, vaikka niillä on merkittävä vaikutus liikennejärjestelmän kokonaisuuteen.

”Suuret liikenneinvestoinnit vaikuttavat suoraan alueelliseen maankäytön ja liikenteen suunnitteluun sekä yritysten investointeihin, minkä vuoksi niistä on oltava selkeä käsitys pitkälle tulevaisuuteen. Jotta suunnitelman alkuperäinen tavoite liikennejärjestelmän suunnittelun pitkäjänteisyydestä toteutuisi, suunnitelman konkreettisuutta tulee lisätä huomattavasti”, vaatii johtaja Markku Lahtinen Helsingin seudun kauppakamarista.

Liikenne 12 -suunnitelmassa halutaan rahoittaa liikenneinvestointeja nykyistä enemmän yhteisrahoitusmallilla, jossa muut väylähankkeesta merkittävästi hyötyvät tahot, yleensä kunnat, maksavat osan investoinnista. Tällöin valtion kustannusosuus olisi enintään 30–50 prosenttia.

”Liikenneinfran rahoitus on ollut riittämättömällä tasolla jo pitkään. Valtion tulee pyrkiä rahoitustason nostoon muilla keinoin kuin sysäämällä entistä suurempaa vastuuta liikenneverkon kehittämisestä kuntien hartioille. Valtio saa jo hyväkseen mm. tieliikenteen verotulot ja hyötyy muutenkin monin tavoin kaupunkiseutujen kasvusta. Jos maan arvonnousua vaaditaan käytettäväksi vielä aiempaa enemmän valtion vastuulla olevien väylien investointien maksamiseen, heikentyvät kuntien mahdollisuudet rahoittaa muun yhdyskuntarakenteen kehittämistä, mikä puolestaan heikentää niiden elinvoimaa”, toteaa Lahtinen.

Keskuskauppakamarin johtava liikenne- ja elinkeinopoliittinen asiantuntija Päivi Wood arvioi, että Liikenne 12 -suunnitelman rahoituspohja on riittämätön. ”Kehittämisinvestoinneille on suunnitelmassa varattu noin 6,1 miljardia euroa, mikä tarkoittaa maantieverkolle vähän yli 100 miljoonaa euroa vuodessa. Summat ovat hyvin pieniä, kun otetaan huomioon, että maantieverkolla kulkee 90 prosenttia henkilöliikenteestä ja 70 prosenttia tavaraliikenteestä”, Wood kertoo.  

Raskaan liikenteen taukopaikkapulaan saatava nopeasti helpotusta

Pääkaupunkiseudulla on huutava pula raskaan liikenteen taukopaikoista. Kysymyksessä on ennen kaikkea seudullinen maankäytön ongelma, jonka ratkaisemisesta kunnat eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen. Akuutin 2–3 taukopaikan tarpeen helpottaminen vaatii sekä lähitulevaisuudessa toteutettavia väliaikaisratkaisuja että taukopaikkojen ottamista huomioon maankäytön suunnittelussa.

”Liikenne 12 -suunnitelman mukaan taukopaikkaverkkoa kehitetään siellä, missä tarve on suurin ja suunnitelmat valmiita. Pääkaupunkiseudulla tarve on epäilemättä suurin. Valtion on varmistettava, että tarvittavat suunnitelmat valmistuvat mahdollisimman pian MAL-sopimuksen mukaisesti. Kuntien tai valtion on osoitettava alueita taukopaikoille, vaikka se tarkoittaisikin maa-alueiden luovuttamista keskeisiltä paikoilta vähemmän tuottavaan käyttöön”, vaatii Lahtinen.