Hoitajareseptin laajennus heikentää potilaiden kokonaishoidon hallintaa ilman kustannussäästöjä

Lääkäriliiton mielestä terveydenhuollon eri ammattihenkilöiden välistä työnjakoa pitää kehittää. Se tulee tehdä ammattihenkilöryhmien yhteistyönä ja yhteisymmärryksessä. Työnjaon pitää perustua terveydenhuollon ammattihenkilöiden koulutuksen ja kokemuksen antamaan osaamiseen. Toiminta on potilasturvallista ja kustannustehokkainta silloin, kun terveydenhuollon ammattihenkilöt keskittyvät työssään oman osaamisalueensa mukaisiin tehtäviin.

Sairaanhoitajien rajattu lääkkeen määrääminen mahdollistettiin vuonna 2010, mutta toimintamalli ei ole levinnyt odotetulla tavalla. Sairaanhoitajien kouluttaminen tehtävään on kallista eikä toimintamallista ole saatu odotettua hyötyä. Nyt ehdotettu rajatun lääkkeen määräämisoikeuden laajentaminen yhä useampiin lääkevalmisteryhmiin vaarantaa potilaan hoidon kokonaisuutta ja hämärtää hoitovastuuta.

Terveydenhuollon muutokset ovat jo tehneet hoitajareseptin tarpeettomaksi. Reseptien voimassaolo on pidentynyt kahteen vuoteen, jonka aikana kroonista perussairautta sairastavan pitäisikin päästä lääkärin arvioon hoitotasapainon ja mahdollisten lääkitysmuutosten arvioimiseksi. Moni asia voidaan nykyisin hoitaa lääkärin toimesta etänä potilasturvallisesti, ilman vastuukysymysten sotkemista. Terveyskeskusten lääkärivaje on myös helpottunut, joten senkään takia hoitajien reseptinmääräysoikeus ei ole perusteltu.

Toimintamallia on perusteltu muissa maissa tehdyillä tutkimuksilla. Terveydenhuollon toimintakäytännöt kuitenkin poikkeavat eri maiden välillä huomattavasti. Muualla tehdyistä tutkimuksista ei voi tehdä päätelmiä siitä, mitä vaikutuksia sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisellä olisi Suomessa. Suomessa sairaanhoitajan rajatun lääkkeenmääräämisen vaikutuksia hoitotuloksiin tai toiminnan taloudellisuuteen ei ole tieteellisesti tutkittu, vaikka jo useita vuosia kestänyt kokeilu olisi antanut tähän mahdollisuuden.

Eduskunnassa olevaa lainsäädäntömuutosta on perusteltu erityisesti sen tuomilla kustannussäästöillä. Esityksen pohjana oleva terveystaloudellinen arvio on kuitenkin erittäin tarkoitushakuisesti toteutettu ja antaa täysin virheellisen kuvan toimintamallin taloudellisista vaikutuksista. Tosiasiassa lainsäädäntömuutoksella terveydenhuollon kokonaiskustannukset lisääntyisivät.

Tarkoituksenmukaisempi tapa korjata perustason palvelujen saatavuutta on koko palvelujärjestelmämme uudistaminen perusterveydenhuoltoa painottaen.