Humanitaarisen avun tarve on suurempi kuin vuosikymmeniin – Lääkärit Ilman Rajoja täyttää tänään 50 vuotta

Covid-19-tauti alkoi levitä kaksi vuotta sitten, eikä maailma ole sen jälkeen ollut ennallaan. Pandemia ei ole kuitenkaan pysäyttänyt humanitaarisia kriisejä ja avun tarvetta. YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimisto OCHA:n raportin mukaan vuonna 2022 apua tarvitsee 274 miljoona ihmistä, mikä on enemmän kuin vuosikymmeniin.

”Pandemia ehkä muistuttaa meitä länsimaissa siitä, miten itsestään selvänä olemme pitäneet terveyttä ja sairaanhoitoa. Nyt meidänkin terveydenhuollon kapasiteetti on koetuksella. Tämä on valitettavan tuttu tilanne monissa matalan tulotason maissa, ja siksi Lääkärit Ilman Rajoja on olemassa”, sanoo Linda Konate, Lääkärit Ilman Rajoja Suomen osaston toiminnanjohtaja.

Esimerkiksi Afganistanissa kansainvälisen rahoituksen nopea väheneminen sekä pitkään jatkunut konflikti ovat ajaneet maan terveysjärjestelmän kriisiin ja lisänneet avun tarvetta tuntuvasti.

”Lahjoittajilta saamamme yksityisen rahoituksen turvin olemme pystyneet jatkamaan auttamista Afganistanissa, jossa olemme auttaneet ensimmäisen kerran jo vuonna 1981”, Linda Konate kertoo.

Moni asia on muuttunut humanitaarisessa avussa

Lääkärit Ilman Rajoja perustettiin 50 vuotta sitten hyvin erilaiseen maailmaan. Ranskalaiset lääkärit ja toimittajat halusivat paitsi tarjota sairaanhoitoa sitä tarvitseville, myös kertoa näkemästään hädästä. Nyt Lääkärit Ilman Rajoja on yksi suurimmista humanitaarisista järjestöistä, ja sillä on toimintaa yli 70 maassa.

”Teemme pitkälti samaa sairaanhoidon humanitaarista työtä kuin 50 vuotta sitten, mutta moni asia on myös muuttunut. Sotakirurgia on ollut alusta asti läsnä työssämme, mutta tänä päivänä tuemme lisäksi muun muassa seksuaalisen väkivallan uhreja ja mielenterveyspotilaita, joita ei ehkä 1970-luvulla vielä osattu tunnistaa”, Linda Konate kertoo.

Epidemiat ovat yhä järjestön työn keskiössä, mutta Lääkärit Ilman Rajoja tarjoaa myös yhä enemmän hoitoa kroonisiin sairauksiin.

”Pakolaisille voi olla tärkeintä saada jatkuvaa hoitoa krooniseen sairauteen, kuten diabetekseen, koska he saattavat joutua asumaan leireillä vuosia. Silloin hoidamme sitä. Potilaan tarve on aina hoidon lähtökohta”, Linda Konate sanoo.

”Me emme vaikene”

Lääkärit Ilman Rajoja haluaa sairaanhoidon lisäksi myös kertoa näkemästään hädästä ja vaatia siihen muutosta.

”Tällä oli 1970-luvulla varmasti vielä suurempi merkitys kuin nykyään, kun ihmisillä on uuden teknologian myötä mahdollisuus paremmin puhua myös omasta puolestaan”, Linda Konate sanoo.

”Emme silti aio vaieta. Näemme työssämme niin paljon epäkohtia, että emme voi olla hiljaa. Pelkästään tänä vuonna olemme vaatineet tasa-arvoa covid-19-rokotteiden tuotantoon ja jakeluun, oikeutta turvaa hakeville ja humanitaarista pääsyä sinne, missä apua tarvitaan”, Linda Konate sanoo.

Avun tarpeessa olevien ihmisten auttaminen tai puolesta puhuminen ei aina ole helppoa.

”Humanitaarista työtä on monissa paikoissa kriminalisoitu tai tarkoituksella vaikeutettu. Vaadimme esimerkiksi pääsyä Puolan ja Valko-Venäjän rajalle, jossa turvaa hakevat ihmiset ovat ansassa Valko-Venäjän ja EU:n rajavartijoiden välissä ilman suojaa, ruokaa tai sairaanhoitoa. Valtioiden velvollisuus on varmistaa, että ihmisillä on pääsy humanitaarisen avun piiriin”, Linda Konate sanoo.

Lääkärit Ilman Rajoja on julkaissut podcast-sarjan Auttamisen dilemma. Ensimmäisessä jaksossa kätilö Pirianna Laukkanen kertoo, millaista on auttaa ihmisiä pakolaisleirillä Euroopassa. Toisessa jaksossa sairaanhoitaja Piia Laitiainen ja lääkäri Laura Granö keskustelevat, millaista on sairaanhoidon tarjoaminen mis- ja disinformaation aikakaudella. Välimeren siirtolaistilanteesta ja puolueettomuudesta kertovat jaksot julkaistaan tammikuussa. Jaksot ovat kuunneltavissa täällä.