Suomessa on viime vuosina havahduttu kaupunkialueiden segregaatiokehitykseen. Hyvä- ja huono-osainen väestö keskittyy asumaan eri paikkoihin, ja lapsiperheiden köyhyydestä on tullut pysyvä ilmiö. Suhteellisen köyhyysrajan alapuolella elävien lasten osuus on lähes kolminkertaistunut Suomessa 1990-luvun jälkeen.

Alueellinen segregaatio ja koulujen eriytyminen vaikuttavat koulujen toimintaan ja muun muassa niiden tuottamiin oppimistuloksiin.

Heidi Huilla selvitti väitöstutkimuksessaan, miten huono-osaisuutta kohtaavien koulujen toimintakulttuuri tukee oppilaita ja millaisia haasteita tähän liittyy. Tutkimuksen aineisto koostui kolmen alakoulun toimintakulttuurien havainnoinnista ja henkilöstön, oppilaiden ja huoltajien haastatteluista.

Koulut toimivat taitavasti, vaikka vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset

Huilla havaitsi tutkimuksessaan, että kaupunkikoulut kohtaavat erilaisista taustoista tulevia oppilaita taitavasti toimintaansa kehittäen ja reflektoiden. Oppilaiden ja perheiden sosiaalinen monimuotoisuus oli kouluissa toiminnan lähtökohta, jonka pohjalta henkilöstö rakensi arjen käytäntöjä.

– Koulut olivat ottaneet vakavasti vastaan haasteen muuttaa toimintaansa siten, että se tukisi mahdollisimman monenlaisista taustoista tulevia oppilaita, Heidi Huilla sanoo.

– Tulkintani mukaan oppilaiden monimuotoisuuden ottaminen työn lähtökohdaksi tuki oppilaita sekä työn mielekkyyden tuntua ja näin henkilöstön jaksamista.
Koulujen arki näyttäytyi sujuvana, ja niissä oltiin tiedostavia oppilaiden taustojen vaikutuksista oppimiseen ja käytökseen.

Työssään koulut kuitenkin kohtasivat perheiden huono-osaisuuteen ja esimerkiksi alueiden leimaamiseen liittyviä haasteita. Koulun henkilöstöllä on vain rajallisesti mahdollisuuksia vaikuttaa lasten ja nuorten hyvinvointiin, vaikka he kohtaavat toistuvasti arjessaan näiden pahoinvointia.

– Huono-osaisuus tuottaakin kouluissa tehtävään työhön haasteita, joita yksittäisen opettajan tai edes koulun on vaikea ratkaista.

Köyhyydestä ja huono-osaisuudesta on vaikeaa puhua

Huono-osaisuutta kohtaavat koulut joutuvat arjessaan tasapainoilemaan akateemisten oppiaineiden opettamisen ja oppilaiden muun tukemisen välillä. Oman lisänsä työhön tuottaa perheiden huono-osaisuuden kohtaaminen kodin ja koulun yhteistyössä.

Huilla havaitsi esimerkiksi, että köyhyydestä ja huono-osaisuudesta oli vaikeaa puhua suoraan. Taloudellisesta huono-osaisuudesta käytettiin usein kiertoilmauksia.

– Perheiden kohdalla ei tulkintani mukaan aina ymmärretty vähävaraisuuden moninaista vaikutusta vanhempien toimintaan, Heidi Huilla sanoo.

– Tutkimissani kouluissa oli jaettu ymmärrys siitä, että koulun tulisi pyrkiä mahdollisuuksien rajoissa muuttumaan oppilaiden tarpeita vastaavaksi. Ajattelen, että myös perheiden sensitiivisempi kohtaaminen voisi tukea hyvää yhteistyötä ja näin helpottaa henkilöstön työssä jaksamista.

Huilla kyseenalaistaa tutkimuksensa pohjalta sen, että kaikkia kouluja voitaisiin kehittää ja tukea samanlaisin tavoin.

– Huono-osaisuutta kohtaavien koulujen erityiset haasteet tulisi huomioida riittävinä resursseina ja kouluja kehitettäessä pohtia, millaisia seurauksia uudistuksilla voi olla heikommassa asemassa oleville oppilaille ja perheille, Huilla toteaa.

– Yhteiskunnallisesta näkökulmasta on myös huomattava, että mikään koulujen toimista ei riitä, jos kaupunkisegregaatio ja perheiden köyhyys lisääntyvät liiaksi.

Heidi Huillan väitöstutkimus Kaupunkikoulut ja huono-osaisuus tarkastetaan Helsingin yliopistossa 1. huhtikuuta 2022.

Huilla on tehnyt väitöstutkimuksen Helsingin yliopiston Social studies in Urban Education SURE -tutkimusyksikössä