Iltavirkut kokevat työkykynsä aamuvirkkuja heikommaksi

Ihmiset voidaan jakaa sisäisen vuorokausirytminsä perusteella aamu-, päivä- ja iltatyyppeihin. Nimensä mukaisesti vireystilan huippukohta osuu aamuun, iltaan tai näiden välimaastoon. Kronotyyppi on pitkälti geneettinen ominaisuus, mutta myös ympäristötekijät, kuten päivänvalolle altistuminen, työaikataulut ja perhe-elämä, voivat vaikuttaa siihen.

Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että iltatyypeillä on aamu- ja päivätyypin henkilöitä useammin psyykkisiä ja fyysisiä oireita ja sairauksia. Iltavirkut eivät yleensä nukahda tarpeeksi aikaisin, jotta saisivat suositellut 7 tuntia tai enemmän unta normityöpäivinä. Seurauksena on univelkaa ja ns. sosiaalista jetlagia, jolloin vapaapäivinä nukutaan kiinni arkena kertynyttä univelkaa. Tämä epäsuhta on yhdistetty aiemmissa tutkimuksissa terveysongelmiin. Samoin pitkän aikavälin univaje on aiemmissa tutkimuksissa ollut yhteydessä huonompaan kokonaisterveyteen ja alhaisempaan kognitiiviseen suorituskykyyn, mitkä voivat haitata suoriutumista työssä.

Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 on eliniän mittainen seurantatutkimus, joka kattaa yli 12 000 vuonna 1966 Pohjois-Suomessa syntynyttä henkilöä. Kohortin jäsenistä on kerätty tietoa jo raskausajalta lähtien säännöllisin väliajoin. Kun kohortin jäsenet olivat 46-vuotiaita, he vastasivat laajaan kyselyyn, jolla kerättiin tietoja heidän kronotyypistään sekä terveydestä, unirytmistä ja työelämästä. Tutkittavat arvioivat senhetkistä työkykyään asteikolla 0 –10. Kyselyn jälkeen tutkijat seurasivat neljän vuoden ajan tutkittavien eläköitymistä koskevia tietoja Kelan ja Eläketurvakeskuksen rekistereistä.

Lopulliseen tutkimukseen otettiin mukaan 2 672 miestä ja 3 159 naista, jotka olivat vastanneet henkilökohtaista kronotyyppiä selvittävään kyselyyn. Tutkittavat jakautuivat eri kronotyyppeihin seuraavasti: miehistä aamuvirkkuja oli 46 %, päivätyyppejä 44 %, ja iltavirkkuja 10 %. Naisilla vastaavat luvut olivat 44 %, 44 %, ja 12 %.

Valtaosa tutkittavista työskenteli päivätöissä 46-vuotiaana. Iltavirkkuja oli enemmän yövuoroja sisältävissä vuorotöissä, mutta suurin osa (72 %) myös iltavirkuista henkilöistä työskenteli päivätöissä.

Aamuvirkkuihin ja päivätyyppeihin verrattuna iltavirkut pärjäsivät huonommin kaikilla uneen ja terveyteen liittyvillä osa-alueilla, joita tutkimuksessa selvitettiin. Aamuvirkkuihin verrattuna he nukkuivat vähemmän, kärsivät useammin unettomuudesta ja sosiaalisesta jetlagista. He olivat myös todennäköisemmin naimattomia ja työttömiä. Toisaalta iltavirkuista naisista useampi oli korkeasti koulutettu ja korkeammassa asemassa työelämässä aamu- ja päivätyypin naisiin verrattuna.

Iltavirkut henkilöt arvioivat työkykynsä huonoksi noin kaksi kertaa useammin kuin aamuvirkut. Iltavirkuista miehistä 28 % ja naisista 24 % koki työkykynsä huonoksi, kun aamuvirkuilla vastaavat luvut olivat 15 % ja 12 %. Tulos säilyi senkin jälkeen, kun analyyseissä huomioitiin uni, sosiodemografiset ja taloudelliset tekijät sekä työajat.

Neljän vuoden seurannan aikana iltavirkuilla miehillä oli peräti kolminkertainen riski päätyä työkyvyttömyyseläkkeelle. Jatkoanalyyseissä iltavirkkuuden ja eläköitymisen yhteys ei ollut enää tilastollisesti merkitsevä sen jälkeen, kun analyyseissä huomioitiin nukkumiseen ja työaikoihin liittyvät muuttujat, mikä oli sopusoinnussa tutkimuksen lähtöoletuksiin. ”Tutkimusaineistossamme 50 vuoden ikään mennessä eläköityneiden määrä oli niin pieni, ettei varmoja johtopäätöksiä iltavirkkujen korkeammasta riskistä ennenaikaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen voida vielä tehdä. Tulos on uusi ja kiinnostava, ja sitä on syytä selvitellä lisää erilaisissa tutkimusasetelmissa ja eri-ikäisillä työntekijöillä”, tutkija Tapio Räihä sanoo.

Tulos on kuitenkin sopusoinnussa iltatyyppisten terveyttä ja toimintakykyä koskevan aiemman tutkimusnäytön kanssa. Henkilökohtaisen kronotyypin tunnistaminen ja huomioiminen käytännön työelämässä voisi osaltaan edistää pidempiä työuria ja työssä jaksamista, tutkijat pohtivat. ”Ehdotamme, että kronotyyppi otetaan huomioon työkyvyn tukemisessa, terveyden edistämisessä ja toki mahdollisuuksien mukaan työaikataulujen suunnittelussa”, professori Leena Ala-Mursula sanoo.

Lisäksi tutkijoiden mukaan olisi hyvä, että iltavirkut henkilöt omaksuisivat terveelliset elämäntavat, saisivat tarpeeksi unta ja pystyisivät hakeutumaan tekemään sellaista työaikaa, joka sopii heidän yksilölliseen vuorokausirytmiinsä.

Tutkimus toteutui Oulun yliopistossa Elinikäisen terveyden tutkimusyksikön ja Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun tutkijoiden yhteistyönä. Tutkimusartikkeli julkaistiin äskettäin työterveysalan merkittävässä Occupational & Environmental Medicine -lehdessä.

Tutkimusjulkaisu: Räihä T, Nerg I, Jurvelin H, Conlin A, Korhonen M, Ala-Mursula L. Evening chronotype is associated with poor work ability and disability pensions at midlife: a Northern Finland Birth Cohort 1966 Study. Occupational & Environmental Medicine, 2021. DOI :10.1136/oemed-2020-107193.

Tutkimusjulkaisu lehden verkkosivuilla: https://oem.bmj.com/lookup/doi/10.1136/oemed-2020-107193